SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 5. Van Gennepin sosiologinen tutkimusote juontaa juurensa ranskalaisesta sosiologikoulusta, johon kuuluivat Emile Durkheim, Henri Hubert ja Marcel Mauss. Hänen puutteellinen eksakti käsitteistönsä ja metaforinen kielensä kuvastaa silloisen sosiologian tasoa. Yhteyksistä evolutionismiin kertoo van Gennepin tapa erottaa toisistaan ”alemman asteiset” ja ”modernit” yhteiskunnat, mutta tekstissään hän kuitenkin käsittelee yksilön statuksen muutosta latteasti, irrallaan yhteiskunnan kehitysasteesta ja struktuureista. Siksi hän päättelee virheellisesti, että ihmisyhteisöjen jäsenet kaikkialla matkaisivat uuteen statukseen yhtä yksinkertaisesti kuin talossa kuljetaan huoneistosta toiseen. Selkeytän siirtymisen ideaa tuomalla teoriaan nykysosiologian käsitteitä ja jaan siirtymiset viiteen luokkaan kolmelle tasolle. Van Gennep kerää etnografista aineistoa mm. aikansa evolutionisteilta ja diffusionisteilta, joiden metodista hän toistuvasti sanoutuu irti. Omien sanojensa mukaan häntä kiinnostaa siirtymäriittien ”funktio” ja ”tarkoitus” siirtoseremonioiden ”dynaamisessa kokonaisuudessa”. Hän puhuu empiirisen tutkimusihanteen puolesta ja etsii ”muotojen moninaisuudesta” schemaa. Ihanteessaan hän esittää esifunktionalistisia korostuksia mutta alkeellisesti ja pelkistetysti. Hän viittaa vain yhteen itse tekemäänsä empiiriseen tutkimukseen, joskaan hän ei sitä hyödynnä teoriassaan. Puutteeksi jää, ettei teorian luoja itse testannut hypoteesejaan. Van Gennepiltä löytyy universaalistava ihmiskuva: Ihminen on aina ja kaikkialla yksilö ja yhteisön jäsen, joka rituaalisessa vuorovaikutuksessaan ja ajattelussaan toistaa universumin rytmisyyttä; siirtymäriiteissään ihminen ”maagis-uskonnollisesti” elvyttää vähentynyttä energiaa ja kulkee yksilöeksistenssissään sosiaalisesti ja symbolisesti ”elämästä kuolemaan” ja ”kuolemasta uuteen elämään”. Käsite passage liittyy ihmiskuvaan. Ihminen on alinomaa matkalla johonkin: kohti uutta asemaa, ikävaihetta, kehitystasoa, virkaa, tehtävää tai kuolemaa. ”Ihmisen elämä” on sarja ”spatiaalisia”, ”sosiaalisia” ja ”spirituaalisia” siirtymiä, jotka tapahtuvat asemasta sen vastakohtaan, esim. seuraavasti: ”profaanista” ”pyhään”, ”oudosta” ”tuttuun”, ”pelottavasta” ”suotuisaan”, ”edellisestä” ”jälkimmäiseen” ja ”kuolemasta” ”elämään”. Siten van Gennepin teoriassa on elementtejä, joita Claude Levi-Strauss kutsuu strukturalistisessa teoriassaan ”binaarisiksi oppositioiksi”. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi 1175 blogia alla linkki