USKOMISELLA EN SAAVUTA MITÄÄN 30-vuotisen pappisuran jälkeen nyt eksänä minulla on ”vapaammat kädet” ymmärtää 1970-luvun opiskelun ja sitten työn ongelmia. Siihen aikaan tiedekunnan Raamattu-opetus kumpusi ”yleishengeltään” luterilaisista opeista, joita lapsille ”taottiin päähän” kotona, kansakoulussa ja rippikoulussa. Kirkon tunnustuskirja, Katekismus, toisti teosentristä eli Jumala-keskeistä ymmärtämistapaa. Sen mukaan ”oikea” kristitty uskoo, että Jumala on ollut ja on yhä aktiivinen luomassaan elämässä: ”lähestyy meitä”, ”ilmoittaa itsensä”, ”vetää meitä puoleensa” ja ”erityisesti ilmoittaa itsensä Raamatussa”. Itselläni ei opiskelun alussa ollut uskonkriisiä, koska olin sisäistänyt kirkon opit lapsuudessa. Ongelmat heräsivät v. 1972, kun tiedekuntaan puhalsivat Euroopan tuulet. Uutta Raamatun selitysmallia kutsuttiin historiallis-kriittiseksi eksegetiikaksi. Sen mukaan Raamattua pidetään ihmisten eri aikakausina kirjoittamana kirjallisena tuotteena, jota tutkitaan samoilla menetelmillä kuin mitä tahansa kirjallisuutta: puolueettomasti, ilman ennakkoluuloa, arvovapaasti, ilman kirkkojen tunnustuksia, mennään tekstien syntyaikaan tietyssä paikassa, vertaillaan tekstejä, kirjoittajien tyylejä, tavoitteita ja tarkoituksia, jne.. Tutkijat suhtautuvat kirjoituksiin melko yhdenmukaisesti mutta vastakohtiakin löytyy niinkin keskeisessä asiassa kuin, onko UT:n juutalainen Jeesus 2000 v sitten Rooman valtakunnan Galileassa historiallinen mies vai myyttinen satuolento. On selvää, että syrjäkylien uskovaista mummoa ”tuollaiset viisastelut eivät eksytä oikeasta Jumalan sanasta!” Opiskeluaikaan kysyin saarnaopin professorilta, miten on mahdollista saarnata ihmiskeskeisen saarnan sijaan Jumala-keskeisesti. Minusta se oli ja on mahdotonta. Hän pyöritteli asiaa epämääräisesti. Hänestä tulikin piispa, minusta entinen pappi! 1970-luvun kriittinen Raamatun selitys on läpäissyt kaiken nykykirkon työn. Juuri koskaan ei kuule käytettävän Katekismuksen Jumala-keskeisiä fraaseja Jumalan ilmoituksesta vaan puhutaan ihmiskeskeisesti: Markus ”tulkitsee” Jeesus-perinnettä, naiset ”kokivat” ilmestyksen 1. pääsiäisenä, Paavali ”näki” näkyjä ja hallusinaatiota; UT:n kirjailijat ”loivat” Jeesus-kuvan ja ”laittoivat Jumalan ja Jeesuksen suuhun” sanoja myöhemmän kirkon käyttöön. Siirtymä 1960-luvun Katekismuksesta ”liberaaliteologiaan” on valtava muutos. Sen olen nyt oppinut, että uskonto ja usko on ajallinen asia ja uskomisellani en saavuta mitään. Uskominen on ihmisen sisäinen asia, minunkin iloni. haku:outokummun pappi luostarinen, alla linkki 1105 blogia jorma.luostarinen@opaasi.fi Jorma Luostarinen

ISLAM - ARMOUSKONTO Papinkoulussa 1970-luvulla islamia esiteltiin vähän. Mieleen jäi vain Koraanin Allah, ”armelias Armahtaja”. Helsingin katukuvassa ja mediassa ei näkynyt merkkejä toisesta kulttuurista. Myöhempi internet jokamiehen taskussa mullisti suppean ja puolueellisen väitteen kristinuskon ainutlaatuisuudesta, toi esiin sen riippuvuuden toisista kulttuureista ja mahdollisti tietoverkoissa ymmärtää, mitä islam on juuriltaan, eri aikakausina, eri maissa, eri kulttuureissa, kansan uskona ja tuhansien tutkijoiden kirjoissa. Tänään Suomessa yhtä hyvin mökinmummolla kuin cityrovastilla on mahdollisuus havaita, että syntyjärjestyksensä ja Lähi-Idän syntymäpaikkansa mukaisesti vanhin eli seemiläinen juutalaisuus, sitten seemiläis-hellenistinen pakanoiden kristinusko ja 600-luvun seemiläinen islam ovat juuriltaan yksi sukulaisperinne, perhe, jonka alkukoti on Lähi-Idässä. Netisssä etsitellään uskontojen yhteisiä piirteitä, jopa luodaan teoriaa yhteisestä Jumalasta eri nimillä. Perherauha säilyy kunkin uskonnon ”omien porukoiden” kesken ja tiedon ja tutkimuksen tasolla, kun ollaan erillään toisesta ryhmästä ja suljetaan silmät esim. tämän päivän Gaza-Israel -linjalle. Rauha häiriintyy sodaksi eri leirien kesken, kun osapuolet muistelevat niitä julmuuksia, joita on koettu historiassa toinen toiseltaan. Kun katsotaan ääri-islamistien toimia tänään, on mahdoton tajuta, että oltaisiin yhden Jumalan asialla. Samaa on sanottava juutalaisesta siivestä, joka räpyttelee jo VT:n teksteissä ja matkallaan Egyptistä Kotimaahan tappaa tuhansia velipuoliaan päivässä. Koraanissa toistuu ”armelias Armahtaja”. Hyvän muslimin velvollisuus on alistua Allahin tahtoon, tarkoittaahan sana islam alistumista. Jo kansakoulussa opettaja ”takoi meille lapsille päähän”, että juutalaisuus on lakiuskonto ja kristinusko armouskonto. Sävy kertoi oman uskon paremmuudesta. Kun seurataan kristinuskon etenemistä Rooman valtakunnassa 2000 v sitten aluksi juutalaisena lahkona, sitten irtautuneena omaksi uskonnoksi, huomataan, että jo UT:ssa näkyy juutalaisvihamielinen antisemitismi ja korvausteologia, joka apostolisten isien ja kirkkoisien kautta keisarin mieliksi pesiytyi kristinuskoon pysyvästi. UT:n Paavalin armo-opilla kirkko alkoi rakastaa vain oikeaoppisia pakanoitaan ja keisarille mieleisiä kansalaisia. 1500-luvun saksalainen Martti Luther kehitteli teeseissään koko Eurooppaan pesiytynyttä kristillistä antisemitismiä äärimmilleen. Juutalaiset saivat mustalaisen osan valtiossa ja muslimit kristilliset miekat sapeleita vastaan. 1900-luvun Adolf Hitler pilkkasi aikansa kirkkoa Lutherilla ja näytti, minkä verran Raamatun armo-opilla oli merkitystä reaalimaailmassa. Eräs juutalainen esiintyi äskettäin TV:ssä. Hän kertoi siitä, että heillä on Jumalan laki ohjeena mutta ”eletään armosta”. Kun arvioimme itseämme kristittyinä, ( mitä se tarkoittaneekin? ), niin laki on meilläkin. Miten paljon juuri kristinusko maailman suurimpana uskontona on uskovaisillaan tuonut kärsimystä seemiläisille! Mistä eletään? Armostako? Juutalaisuus on paperilla armouskonto, samoin kristinusko ja islam. Uskontoperhe tarvitsee siis perheterapiaa! Jorma Luostarinen Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen, 1104 blogia, alla linkki

JUMALAN RAKKAUS JA TYLY SEURAKUNTA Olin pappina Outokummussa 25 v ja 16 kertaa syytettynä kirkon oikeudessa luottamusmiesten ja seurakunnan taholta. Samaan hengenvetoon tein saarnat ja vastineet, odotin päätöksiä 1-5 v. On selvää, kun ihmisiä olemme, että ilosanomani värittyi joskus harmaaksi. Mitään myötätuntoa järjestelmä ei suonut! Menneet tunnelmat säilyvät. Kun nyt talouspäällikkö Heikkilä puolustautuu hallinto-oikeudessa saadakseen viran takaisin, haluan omalla kokemuksellani valottaa asiaa. Outokummun Seutu 6.2.-25 jatkotiedotti juttua. Sitä voivat ymmärtää vain sellaiset, jotka itse ovat kokeneet vastaavaa. Kirkon ulkopuolisten on mahdoton tajuta näitä asioita, koska seurakunnassa ongelmia ratkaistaan tavalla, joka ei näy yleisölle ja joihin työtoverien ja sivullisten on mahdoton puuttua. Kirkossa toimitaan byrokraattisen laitosmaisesti kuten kaupan ja teollisuuden firmoissa eikä käsittelyyn tuoda mitään pehmeämpää linjaa eli kristillistä rakkautta. Kriisiin on haettava apu kirkon ulkopuolelta! Siten jokainen on asiassaan yksin. Järjestelmä ei aseta kirkkovaltuuston jäseniä yksilöinä vastuuseen lähimmäisestään vaan syytetylle tokaistaan: ”Kirkkovaltuusto on näin päättänyt!” Ko. lehti kertoi jo aikaisemmin, miten Heikkilää nokittiin pienistäkin itsepuolustus-sanoistaan muiden ollessa viattomia. Tavalliselle seurakuntalaiselle riittää, että hän saa jäsenenä kirkon palvelut, kasteen, vihkimisen, jne. eikä riitelijän tarinoita pidetä uskottavina. Se että Heikkilä valittaa ja vie jutun valtion oikeuteen, kertoo jo sinänsä, että hänen syykseen laitetussa jutussa on mukana muita henkilöitä, jotka vielä nyt ovat piilossa mutta näkyvät ajan myötä. Valitus valtion oikeuteen kirkon asiassa tarkoittaa Heikkilälle käytännössä sitä, että kirkko tarjoaa kyllä tien hakea oikeutta, mutta hänen palatessaan virkaansa kirkkovaltuuston jäsenille ”ei tule mitään kirkon taholta, koska se oli maallinen oikeus eikä kirkon”, joka vapautti syytetyn. Vaikea tie on haastaa syyttäjät oikeuteen. Kirkkovaltuusto ”saa puhtaat paperit” mutta jotkut jäsenet eivät enää asetu vaaliehdokkaiksi. Heikkilä jää kärsimyksestään vaille korvausta ja hänen maineensa tahraantuu joka tapauksessa. Kirkko ei hyvitä mitään, kävi miten kävi, ja Jeesus on tarpeeton tässä asiassa! Kirjoitukseni dilemma: Miten voidaan sovittaa yhteen kirkon keskeisin usko, Jumalan oikeudenmukainen rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa koko maailmalle ja kirkon tyly kohtelu yhtä vastaan? Seurakunnalla ja sen Jeesuksella menee hyvin siihen asti, kun ei tule 1. ongelmaa! Jorma Luostarinen, Outokumpu nettihaku: outokummun pappi luostarinen, 1102 blogia jorma.luostarinen@opaasi.fi

AREIOS Ollessani pappina 30 v maalais-seurakunnissa olin lähellä ihmisiä 16000 kotikäynnillä ja massatilaisuuksissa. Kohtaamisia ja ajatusten vaihtoa tuli paljon. Se oli kuitenkin yksipuolista ja yksisuuntaista: papista poispäin. Mummonmökeissä ja ”suurissa saleissa” ihmiset elävät uskontoaan henkilöhistoriansa, perinteensä, kylänsä, sukunsa, tapakulttuurinsa, jne. mukaan. Siihen ei kuulu uskoa ongelmoiva kysely vaan ainoastaan kuulla ja kokea tuttua. Jos pappi ei vahvista sitä, hän ”puhuu omiaan”, hänestä valitetaan ja hän ”saa lähteä” ensin kirkon tuomarin eteen ja sitten lopullisesti kuten minä: pois virasta ja oikeudesta toimia pappina. Papista tulee kuten Areioksesta ja tuhansista muista kirkon historiassa hereetikko, vääräoppinen, harhaoppinen ja kirkon tunnustuksen vastainen!. Alla netistä lainattu teksti, jonka asetelmat ovat papeille tuttuja, mutta joista seurakuntalaiset eivät tiedä eivätkä haluakaan tietää. Nuo fakta-asetelmat kuuluvat kristinuskon kirkon perinteeseen ja vaikuttavat yhä. Ne tuntuvat tänään minustakin käsittämättömän vierailta ja turhilta: Eihän uskonnossa ole kysymys muusta kuin uskosta eli uskomisesta, mikä on meissä ihmisissä oleva tapahtuma. Lainaus selittää tämän päivän kirkon kaikki ongelmat, kun vertaamme niitä UT:n kertojien kirjoittamaan yksinkertaiseen tarinaan juutalaisen Jeesuksen seikkailuista Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000 v sitten. ”Areios (m.kreik. Ἄρειος, lat. Arius; 256–336) oli Aleksandrian presbyteeri. Hän aiheutti ensimmäisen vakavan areiolaiseksi riidaksi kutsutun oppiriidan kristillisessä kirkossa. Hänen mukaansa Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana (logos) on eri olemusta kuin Isä. Sana ei ole iankaikkinen, vaan luotu ja oli myös aika, jolloin häntä ei ollut. Areios oli käynyt teologiset opintonsa Antiokiassa. Myöhemmin hänestä tuli pappi Aleksandriassa.[1] Aleksandriassa ollessaan Areios esitti teologisia näkemyksiään, jotka saivat kannatusta loogisuudellaan. Kaupungin piispa Aleksander Aleksandrialainen varoitti Areiosta, että tämä oli poikkeamassa oikeasta uskosta, jolloin Areios syytti Aleksanderia vääräuskoiseksi. Vastalauseeksi Aleksander kokosi piispankokouksen vuonna 320, jossa Areios kannattajineen tuomittiin harhaoppisiksi ja he joutuivat kirkon ulkopuolelle.[2] Areios siirtyi Antiokiaan, jossa hän sai jalansijaa. Uusi teologia alkoi jakaa kristikuntaa kahtia. Keisari Konstantinus Suuri halusi tehdä sovun ja määräsi Nikean kirkolliskokouksen kutsuttavaksi koolle 325. Kirkolliskokous julisti areiolaisuuden harhaopiksi, mikä ei kuitenkaan vähentänyt areiolaisuuden kannatusta.[3] Konstantinus Suuri määräsi muutamia vuosia kokouksen jälkeen, että areiolaiset on otettava takaisin kirkon yhteyteen. Vuonna 336 Konstantinopolissa oli määrä järjestää kokous Areioksen anateeman purkamisesta, mutta Areios kuoli päivä ennen kokouksen alkua sisäiseen verenvuotoon.[4] Areioksen mukaan jos Jumala on Jumala, ei hän voi olla luotu eikä syntynyt. Jumalan poika ei siis voi olla Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Jeesus oli syntynyt, mikä tarkoittaa että hänet on myös luotu. Areios ei hyväksynyt, että yksi ainoa Jumala jaetaan kahdeksi, Isäksi ja Pojaksi, koska Jumala on ainutlaatuinen ja jakamaton.[5] Jeesus on kuitenkin täydellinen luomus ja synnitön, jonka Jumala on korottanut Pojan arvoon, mikä mahdollistaa sovitustyön. Pelastus näin tuli jumalalta, joka ei ollut Jumala.[6] Areiolaisuus julistettiin heresiaksi vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa ja vuonna 381 Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Yhä vielä ortodoksisen kirkon piispanvalaan kuuluu kohta: »Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle.»” Jorma Luostarinen 83630 Kuusjärvi nettihaku: outokummun pappi, alla linkki, 1102 blogia

MARTTI LUTHERIN ANTISEMITISTINEN ARM0 Saksan roomal.-katol. kirkon munkki Lutheria 1500-luvulta pidetään luterilaisissa kirkoissa ikuisena suurmies-uskonpuhdistajana, joka löysi Raamatusta armollisen Jumalan. Jo kansakoulussa saimme tietää hänen oikeaoppisuudestaan Paavin harhaa vastaan; rippikoulussa; papinkoulussa; pappiteologien luennoissa, joiden innoittamina opiskelijat tenttivät ”Lutheria”. Maalaispappina näin tupien pöydillä pehmeiksi kulutettuja Lutherin kirjoja. Herätysseuroissa Luther oli Jeesuksen ja Paavalin edellä. Entisenä pappina mieleeni tulee opiskeluajalta yhden ainoan luennoitsijan maininta, että sankari olikin antisemitisti ja antijudaisti eli juutalaisten vihaaja. Hän kuuluu samaan sarjaan kuin kirkon alkuajan apostolisista isistä ja kirkkoisistä maineikkaimmat, jotka kirkko korotti pyhimyksiksi. He loivat kirkon perinteeseen juutalaisvihan asenteen Rooman keisaria miellyttämään, valtiota eheyttämään ja kirkon asemaa enentämään. N. 25 v sitten arkkipiispa Paarma pyysi Suomen juutalaisilta anteeksi Suomen kirkon osuutta juutalaisten luovutuksiin Hitlerille ja kehotti keskustelemaan seurakunnissa. Papin työssäni toin asiaa esille ”mutt kuis käv”?. Otteita Lutherin kirjasta ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” v:lta 1543: ”Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. Ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me … he puhuvat Kristuksesta ja meistä valhetta, herjaavat, kiroavat, syljeskelevät ja häpäisevät Häntä ja meitä…. Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12—16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan… Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa…. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia jumalanpilkkaa opetetaan. valheita, kirouksia … Neljänneksi, että heidän rabbiineiltaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast'edes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet, koska he pitävät juutalaisparkoja Mooseksen lauseiden 5 Moos. 17: 11—12 perusteella vankeinaan,… Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan, ellette sitten tahdo Jumalan edessä tulla kaikkiin heidän kauheuksiinsa osallisiksi. … Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. …laki, niin he eivät saaneet sitä käyttää hyväkseen ennen kuin he sitä ennen olivat noudattaneet Mooseksen lakia…kunnes he tulevat Moosekselle kuuliaisiksi. …kunniassa eikä sallittava, että he tahtovat olla Mooseksen juutalaisia, joita nyt yli 1400 vuoteen ei ole ollut enää yhtään. Sillä heillä ei ole mitään omaa maata ja vielä vähemmän vierasta maata, missä he Mooseksen luvan mukaan voisivat harjoittaa koronkiskomista. Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19 ). ….” Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi netti: ”pappi luostarinen”, alla linkki: 1100 blogia

”PYSY AINA PIKKUVELJENÄ!” Mielessäni yhdistyy median uutiset: Kalifornian metsäpalot huippurikkaiden kartanoissa, maapallon lämpötilan nousu 1.5 asteella, Trumpin halu rikastua Grönlannilla, Netanjahun halu laajentaa maa Daavidin valtakunnan rajoille, Putinin halu lisätä elintilaa, Rooman klubin raportin ”Kasvun rajat 1968” varoitus maapallon kulutuksen seurauksista, seurakuntani kirkkojen sulkeminen talvella ”kustannus- ja ympäristösyistä”, Ev.-lut. kirkon Katekismus, jonka mukaan ”Jumala johtaa kaikki … vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita.” Entisenä pappina info tömäyttää. Miten pitäisi suhtautua? Mitä pitäisi ajatella? Onko tässä mitään järkeä? Pistääkö pää pensaaseen, siirtää vastuu päättäjille vai lähteä muuttamaan maailmaa, puhumaan järkeä, osallistumaan, tekemään oikein vääryyttä vastaan? Siinäpä se: Maapallo pyörii radallaan, elämä jatkuu, aurinko nousee ja alkaa vähitellen lämmittää ihmisiä juoksuhaudoissa, sairaaloiden raunioilla, merillä, jotka kaatopaikkoina tuottavat jätettä lautaselle tuotannon ja kulutuksen loputtomassa kehässä. ”Pysy aina pikkuveljenä” tuo mieleeni tyttöbändin musiikkivideon vuosikymmeniä sitten. Siinä viaton pikkupoika leikkii hiekkalaatikolla ja isosiskot ihailevat hänen lapsen maailmaansa verrattuna kerrostalon lapsivihamielisiin naapureihin. Laulajat toivovat helakoilla äänillään, että veli pysyisi sellaisenaan, ihanana lapsena eikä koskaan kasvaisi siitä ulos – kovien katseitten, kiireisten aikuisten, rahaa ja tavaraa janoavien ja maailman hyvinvointia tuhoavien ihmisten loputtomaan syyhyyn. ”Pysy aina pikkuveljenä” vastustaa kasvamista, keräämistä, suurentamista, lisäämistä, ylentämistä, kohottamista, itsensä ja maansa paisuttamista, kohoamista korkeuksiin, menemistä tähtiin ja taivaisiin, hallitsemista yhä enemmän, katsomista ylhäältä, itsensä tekemistä Jumalaksi, joka luo kaiken ja tekee omalleen mitä haluaa. Siitä uutiset kertovat, minusta, meistä ja meidän luonnon- ja elämänvastaisesta nousustamme. Näemme seuraukset, huomenna lisää! Sanalla sanoen: Ihmisen pikkuveliaika meni, kun ”Kehruu-Jenny”-kone keksittiin v. 1770 ja teollinen tuotanto turmeli ihmisen. Sitä ei nähty: kiitettiin Jumalaa siunauksestaan! Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi, netti: ”pappi luostarinen” alla linkki 1100 blogia

torstaitorille seuraavaan Seutuun: Netti: ”pappi Luostarinen” alla linkki. 1097 blogia