AREIOS Ollessani pappina 30 v maalais-seurakunnissa olin lähellä ihmisiä 16000 kotikäynnillä ja massatilaisuuksissa. Kohtaamisia ja ajatusten vaihtoa tuli paljon. Se oli kuitenkin yksipuolista ja yksisuuntaista: papista poispäin. Mummonmökeissä ja ”suurissa saleissa” ihmiset elävät uskontoaan henkilöhistoriansa, perinteensä, kylänsä, sukunsa, tapakulttuurinsa, jne. mukaan. Siihen ei kuulu uskoa ongelmoiva kysely vaan ainoastaan kuulla ja kokea tuttua. Jos pappi ei vahvista sitä, hän ”puhuu omiaan”, hänestä valitetaan ja hän ”saa lähteä” ensin kirkon tuomarin eteen ja sitten lopullisesti kuten minä: pois virasta ja oikeudesta toimia pappina. Papista tulee kuten Areioksesta ja tuhansista muista kirkon historiassa hereetikko, vääräoppinen, harhaoppinen ja kirkon tunnustuksen vastainen!. Alla netistä lainattu teksti, jonka asetelmat ovat papeille tuttuja, mutta joista seurakuntalaiset eivät tiedä eivätkä haluakaan tietää. Nuo fakta-asetelmat kuuluvat kristinuskon kirkon perinteeseen ja vaikuttavat yhä. Ne tuntuvat tänään minustakin käsittämättömän vierailta ja turhilta: Eihän uskonnossa ole kysymys muusta kuin uskosta eli uskomisesta, mikä on meissä ihmisissä oleva tapahtuma. Lainaus selittää tämän päivän kirkon kaikki ongelmat, kun vertaamme niitä UT:n kertojien kirjoittamaan yksinkertaiseen tarinaan juutalaisen Jeesuksen seikkailuista Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000 v sitten. ”Areios (m.kreik. Ἄρειος, lat. Arius; 256–336) oli Aleksandrian presbyteeri. Hän aiheutti ensimmäisen vakavan areiolaiseksi riidaksi kutsutun oppiriidan kristillisessä kirkossa. Hänen mukaansa Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana (logos) on eri olemusta kuin Isä. Sana ei ole iankaikkinen, vaan luotu ja oli myös aika, jolloin häntä ei ollut. Areios oli käynyt teologiset opintonsa Antiokiassa. Myöhemmin hänestä tuli pappi Aleksandriassa.[1] Aleksandriassa ollessaan Areios esitti teologisia näkemyksiään, jotka saivat kannatusta loogisuudellaan. Kaupungin piispa Aleksander Aleksandrialainen varoitti Areiosta, että tämä oli poikkeamassa oikeasta uskosta, jolloin Areios syytti Aleksanderia vääräuskoiseksi. Vastalauseeksi Aleksander kokosi piispankokouksen vuonna 320, jossa Areios kannattajineen tuomittiin harhaoppisiksi ja he joutuivat kirkon ulkopuolelle.[2] Areios siirtyi Antiokiaan, jossa hän sai jalansijaa. Uusi teologia alkoi jakaa kristikuntaa kahtia. Keisari Konstantinus Suuri halusi tehdä sovun ja määräsi Nikean kirkolliskokouksen kutsuttavaksi koolle 325. Kirkolliskokous julisti areiolaisuuden harhaopiksi, mikä ei kuitenkaan vähentänyt areiolaisuuden kannatusta.[3] Konstantinus Suuri määräsi muutamia vuosia kokouksen jälkeen, että areiolaiset on otettava takaisin kirkon yhteyteen. Vuonna 336 Konstantinopolissa oli määrä järjestää kokous Areioksen anateeman purkamisesta, mutta Areios kuoli päivä ennen kokouksen alkua sisäiseen verenvuotoon.[4] Areioksen mukaan jos Jumala on Jumala, ei hän voi olla luotu eikä syntynyt. Jumalan poika ei siis voi olla Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Jeesus oli syntynyt, mikä tarkoittaa että hänet on myös luotu. Areios ei hyväksynyt, että yksi ainoa Jumala jaetaan kahdeksi, Isäksi ja Pojaksi, koska Jumala on ainutlaatuinen ja jakamaton.[5] Jeesus on kuitenkin täydellinen luomus ja synnitön, jonka Jumala on korottanut Pojan arvoon, mikä mahdollistaa sovitustyön. Pelastus näin tuli jumalalta, joka ei ollut Jumala.[6] Areiolaisuus julistettiin heresiaksi vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa ja vuonna 381 Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Yhä vielä ortodoksisen kirkon piispanvalaan kuuluu kohta: »Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle.»” Jorma Luostarinen 83630 Kuusjärvi nettihaku: outokummun pappi, alla linkki, 1102 blogia