USKOMISELLA EN SAAVUTA MITÄÄN 30-vuotisen pappisuran jälkeen nyt eksänä minulla on ”vapaammat kädet” ymmärtää 1970-luvun opiskelun ja sitten työn ongelmia. Siihen aikaan tiedekunnan Raamattu-opetus kumpusi ”yleishengeltään” luterilaisista opeista, joita lapsille ”taottiin päähän” kotona, kansakoulussa ja rippikoulussa. Kirkon tunnustuskirja, Katekismus, toisti teosentristä eli Jumala-keskeistä ymmärtämistapaa. Sen mukaan ”oikea” kristitty uskoo, että Jumala on ollut ja on yhä aktiivinen luomassaan elämässä: ”lähestyy meitä”, ”ilmoittaa itsensä”, ”vetää meitä puoleensa” ja ”erityisesti ilmoittaa itsensä Raamatussa”. Itselläni ei opiskelun alussa ollut uskonkriisiä, koska olin sisäistänyt kirkon opit lapsuudessa. Ongelmat heräsivät v. 1972, kun tiedekuntaan puhalsivat Euroopan tuulet. Uutta Raamatun selitysmallia kutsuttiin historiallis-kriittiseksi eksegetiikaksi. Sen mukaan Raamattua pidetään ihmisten eri aikakausina kirjoittamana kirjallisena tuotteena, jota tutkitaan samoilla menetelmillä kuin mitä tahansa kirjallisuutta: puolueettomasti, ilman ennakkoluuloa, arvovapaasti, ilman kirkkojen tunnustuksia, mennään tekstien syntyaikaan tietyssä paikassa, vertaillaan tekstejä, kirjoittajien tyylejä, tavoitteita ja tarkoituksia, jne.. Tutkijat suhtautuvat kirjoituksiin melko yhdenmukaisesti mutta vastakohtiakin löytyy niinkin keskeisessä asiassa kuin, onko UT:n juutalainen Jeesus 2000 v sitten Rooman valtakunnan Galileassa historiallinen mies vai myyttinen satuolento. On selvää, että syrjäkylien uskovaista mummoa ”tuollaiset viisastelut eivät eksytä oikeasta Jumalan sanasta!” Opiskeluaikaan kysyin saarnaopin professorilta, miten on mahdollista saarnata ihmiskeskeisen saarnan sijaan Jumala-keskeisesti. Minusta se oli ja on mahdotonta. Hän pyöritteli asiaa epämääräisesti. Hänestä tulikin piispa, minusta entinen pappi! 1970-luvun kriittinen Raamatun selitys on läpäissyt kaiken nykykirkon työn. Juuri koskaan ei kuule käytettävän Katekismuksen Jumala-keskeisiä fraaseja Jumalan ilmoituksesta vaan puhutaan ihmiskeskeisesti: Markus ”tulkitsee” Jeesus-perinnettä, naiset ”kokivat” ilmestyksen 1. pääsiäisenä, Paavali ”näki” näkyjä ja hallusinaatiota; UT:n kirjailijat ”loivat” Jeesus-kuvan ja ”laittoivat Jumalan ja Jeesuksen suuhun” sanoja myöhemmän kirkon käyttöön. Siirtymä 1960-luvun Katekismuksesta ”liberaaliteologiaan” on valtava muutos. Sen olen nyt oppinut, että uskonto ja usko on ajallinen asia ja uskomisellani en saavuta mitään. Uskominen on ihmisen sisäinen asia, minunkin iloni. haku:outokummun pappi luostarinen, alla linkki 1105 blogia jorma.luostarinen@opaasi.fi Jorma Luostarinen