ISLAM - ARMOUSKONTO Papinkoulussa 1970-luvulla islamia esiteltiin vähän. Mieleen jäi vain Koraanin Allah, ”armelias Armahtaja”. Helsingin katukuvassa ja mediassa ei näkynyt merkkejä toisesta kulttuurista. Myöhempi internet jokamiehen taskussa mullisti suppean ja puolueellisen väitteen kristinuskon ainutlaatuisuudesta, toi esiin sen riippuvuuden toisista kulttuureista ja mahdollisti tietoverkoissa ymmärtää, mitä islam on juuriltaan, eri aikakausina, eri maissa, eri kulttuureissa, kansan uskona ja tuhansien tutkijoiden kirjoissa. Tänään Suomessa yhtä hyvin mökinmummolla kuin cityrovastilla on mahdollisuus havaita, että syntyjärjestyksensä ja Lähi-Idän syntymäpaikkansa mukaisesti vanhin eli seemiläinen juutalaisuus, sitten seemiläis-hellenistinen pakanoiden kristinusko ja 600-luvun seemiläinen islam ovat juuriltaan yksi sukulaisperinne, perhe, jonka alkukoti on Lähi-Idässä. Netisssä etsitellään uskontojen yhteisiä piirteitä, jopa luodaan teoriaa yhteisestä Jumalasta eri nimillä. Perherauha säilyy kunkin uskonnon ”omien porukoiden” kesken ja tiedon ja tutkimuksen tasolla, kun ollaan erillään toisesta ryhmästä ja suljetaan silmät esim. tämän päivän Gaza-Israel -linjalle. Rauha häiriintyy sodaksi eri leirien kesken, kun osapuolet muistelevat niitä julmuuksia, joita on koettu historiassa toinen toiseltaan. Kun katsotaan ääri-islamistien toimia tänään, on mahdoton tajuta, että oltaisiin yhden Jumalan asialla. Samaa on sanottava juutalaisesta siivestä, joka räpyttelee jo VT:n teksteissä ja matkallaan Egyptistä Kotimaahan tappaa tuhansia velipuoliaan päivässä. Koraanissa toistuu ”armelias Armahtaja”. Hyvän muslimin velvollisuus on alistua Allahin tahtoon, tarkoittaahan sana islam alistumista. Jo kansakoulussa opettaja ”takoi meille lapsille päähän”, että juutalaisuus on lakiuskonto ja kristinusko armouskonto. Sävy kertoi oman uskon paremmuudesta. Kun seurataan kristinuskon etenemistä Rooman valtakunnassa 2000 v sitten aluksi juutalaisena lahkona, sitten irtautuneena omaksi uskonnoksi, huomataan, että jo UT:ssa näkyy juutalaisvihamielinen antisemitismi ja korvausteologia, joka apostolisten isien ja kirkkoisien kautta keisarin mieliksi pesiytyi kristinuskoon pysyvästi. UT:n Paavalin armo-opilla kirkko alkoi rakastaa vain oikeaoppisia pakanoitaan ja keisarille mieleisiä kansalaisia. 1500-luvun saksalainen Martti Luther kehitteli teeseissään koko Eurooppaan pesiytynyttä kristillistä antisemitismiä äärimmilleen. Juutalaiset saivat mustalaisen osan valtiossa ja muslimit kristilliset miekat sapeleita vastaan. 1900-luvun Adolf Hitler pilkkasi aikansa kirkkoa Lutherilla ja näytti, minkä verran Raamatun armo-opilla oli merkitystä reaalimaailmassa. Eräs juutalainen esiintyi äskettäin TV:ssä. Hän kertoi siitä, että heillä on Jumalan laki ohjeena mutta ”eletään armosta”. Kun arvioimme itseämme kristittyinä, ( mitä se tarkoittaneekin? ), niin laki on meilläkin. Miten paljon juuri kristinusko maailman suurimpana uskontona on uskovaisillaan tuonut kärsimystä seemiläisille! Mistä eletään? Armostako? Juutalaisuus on paperilla armouskonto, samoin kristinusko ja islam. Uskontoperhe tarvitsee siis perheterapiaa! Jorma Luostarinen Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen, 1104 blogia, alla linkki