JUMALAN RAKKAUS JA TYLY SEURAKUNTA Olin pappina Outokummussa 25 v ja 16 kertaa syytettynä kirkon oikeudessa luottamusmiesten ja seurakunnan taholta. Samaan hengenvetoon tein saarnat ja vastineet, odotin päätöksiä 1-5 v. On selvää, kun ihmisiä olemme, että ilosanomani värittyi joskus harmaaksi. Mitään myötätuntoa järjestelmä ei suonut! Menneet tunnelmat säilyvät. Kun nyt talouspäällikkö Heikkilä puolustautuu hallinto-oikeudessa saadakseen viran takaisin, haluan omalla kokemuksellani valottaa asiaa. Outokummun Seutu 6.2.-25 jatkotiedotti juttua. Sitä voivat ymmärtää vain sellaiset, jotka itse ovat kokeneet vastaavaa. Kirkon ulkopuolisten on mahdoton tajuta näitä asioita, koska seurakunnassa ongelmia ratkaistaan tavalla, joka ei näy yleisölle ja joihin työtoverien ja sivullisten on mahdoton puuttua. Kirkossa toimitaan byrokraattisen laitosmaisesti kuten kaupan ja teollisuuden firmoissa eikä käsittelyyn tuoda mitään pehmeämpää linjaa eli kristillistä rakkautta. Kriisiin on haettava apu kirkon ulkopuolelta! Siten jokainen on asiassaan yksin. Järjestelmä ei aseta kirkkovaltuuston jäseniä yksilöinä vastuuseen lähimmäisestään vaan syytetylle tokaistaan: ”Kirkkovaltuusto on näin päättänyt!” Ko. lehti kertoi jo aikaisemmin, miten Heikkilää nokittiin pienistäkin itsepuolustus-sanoistaan muiden ollessa viattomia. Tavalliselle seurakuntalaiselle riittää, että hän saa jäsenenä kirkon palvelut, kasteen, vihkimisen, jne. eikä riitelijän tarinoita pidetä uskottavina. Se että Heikkilä valittaa ja vie jutun valtion oikeuteen, kertoo jo sinänsä, että hänen syykseen laitetussa jutussa on mukana muita henkilöitä, jotka vielä nyt ovat piilossa mutta näkyvät ajan myötä. Valitus valtion oikeuteen kirkon asiassa tarkoittaa Heikkilälle käytännössä sitä, että kirkko tarjoaa kyllä tien hakea oikeutta, mutta hänen palatessaan virkaansa kirkkovaltuuston jäsenille ”ei tule mitään kirkon taholta, koska se oli maallinen oikeus eikä kirkon”, joka vapautti syytetyn. Vaikea tie on haastaa syyttäjät oikeuteen. Kirkkovaltuusto ”saa puhtaat paperit” mutta jotkut jäsenet eivät enää asetu vaaliehdokkaiksi. Heikkilä jää kärsimyksestään vaille korvausta ja hänen maineensa tahraantuu joka tapauksessa. Kirkko ei hyvitä mitään, kävi miten kävi, ja Jeesus on tarpeeton tässä asiassa! Kirjoitukseni dilemma: Miten voidaan sovittaa yhteen kirkon keskeisin usko, Jumalan oikeudenmukainen rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa koko maailmalle ja kirkon tyly kohtelu yhtä vastaan? Seurakunnalla ja sen Jeesuksella menee hyvin siihen asti, kun ei tule 1. ongelmaa! Jorma Luostarinen, Outokumpu nettihaku: outokummun pappi luostarinen, 1102 blogia jorma.luostarinen@opaasi.fi