JEESUS HUTTUNEN GOLGATALLA Katsoin TV:stä 6.10.-24 Arto Paasilinnan kirjoittaman elokuvan ”Ulvova mylläri”, jossa V-M Loiri ja Eija Ahvo olivat nimiosissa. Entisenä pappina näen elokuvassa teemoja, jotka avautuvat uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirjasta Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning. Kuvassa uskonto näkyy vain hetken mutta minulle se on täysin uskonnollinen. Ulvova mylläri Huttunen ( H ) käy omalla maalais-kylän myllyllään vastaavaa ihmis-paran traagista yksinäistä sielunkamppailua kuin UT:n redaktorien eli toimittajien kertoma juutalainen Jeshua Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000 v sitten. Jotta saan sanottavani esiin, annan UT:n roolien ja kuvan roolien osittain sekoittua. H:n synti oli vain se, että hän ulvoi öisin kuin susi. Pienessä taikauskoisessa kylässä poikkeava käytös tulkittiin ”hullun” sairaudeksi, joka täytyi poistaa heti! Siksi kansaa turvaavat ja roomalaisia miellyttävät fariseukset, kirjanoppineet, rabbi-maisterit synedriumissaan eli UT:n ”neuvostossa”, joka tarkoittaa maan hallitusta, yliopistoa ja korkeinta oikeutta, tekivät päätöksen, jolla saadaan yhteiskuntarauha. Aluksi ”H: a ivataan suullisesti päättäjien hoitaessa ”vain virkaansa”, sitten uhkailemalla: Hänet viedään lääkäriin ”paranemaan”. H saa konjakkia ja ”roppeja”. Kun H lähtee kotiin, lääkäri näyttää katsojille oman hulluutensa! Niinpä H ei saa nostaa rahojaan omalta tililtään. Hän puolustautuu, hakee kirveen ja asettaa kiiltävän terän pankinjohtajan kurkulle. Pankkineiti Magdalan Maria ( M ) näkee sen nöyryytyksen, jonka yhteiskunnan asettama virkamies tekee puolustuskyvyttömäksi tehdylle ihmiselle ja rakastuu häneen. Hän on IHMISEN puolella ”joka tapauksessa”, riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta ja omasta edustaan!. Hän ei ajattele ”lain mukaan”, musta-valkoisesti, vaan hyvän mitta on IHMINEN ITSE! Rakkauden kokemuksessaan hän toimii enkelinä ihmiselle, jolla ei ole muuta keinoa puolustautua kuin ulvoa öisin ja huutaa esiin sitä loputonta vääryyttä, jota yhteiskunnan lainkuulijaiset ”hyvät ihmiset” tekevät sorretuiksi tehdyille ”köyhille”. UT:ssa apostoli Paavali tarkoittaa ”Kristuksella” tuota rakkaudesta elävää IHMISYYTTÄ, inhimillisyyttä, ”Uutta Aadamia”, ihmistä yleensä, jokaista ihmistä, ihmiskuntaa, joka täällä elämässä kärsii, kuolee ja ylösnousee kriiseissään. Paavali ei puhu historian Jeesus Nasaretilaisesta vaan ”Jeesuksesta”, johon hän kokoaa kaikki oman aikansa Huttuset, joita kiusataan yhteisöissään; joita yhteiskunnan vaatimuksesta potkitaan; jotka joutuvat Golgatan hirteen, jotta virkamiehet, sotilaat, pyövelit saavat leipänsä; jotta Golgatan riemujuhla-karnevaalin kaoottinen ulina vaimenee ”ihmisten saatua rauhansa”. Rakastuneen M:n ja pontikankeittäjän avulla H pääsee karkuun murhaajien koirien ”hullunmiehen” jahtia. Olosuhteiden pakosta viinurista tulee hetkellisesti Juudas, kun yhteiskunnan veitsi hipoo hänen kurkkuaan. Samoin pankinjohtajan raiskaamasta M:sta, joka luottaa siihen, että poliisit, sotilaat, papit, lääkärit ja virkamiehet toteuttavat ”kristillistä” eli ”hyväksi” saarnattua etiikkaa. Kirkon historiassa kaikki, ainakin UT:n kirjoittajien mukaan, alkoi historian juutalaisesta Jeshuasta, joka kävi ”raksalla töissä”, tarinoi maajussien navetoissa, neuvoi kalastajille apajat, kahvitteli ”syntisten” kodeissa ja kertoi Jumalan valtakunnasta tavalla, joka loukkasi yhteiskunnan paikallaan pysymistä, niiden säilyttäjiä uskomuksineen, tapoineen ja lakeineen. Keisarin alaisten ”Jumalan arvojen” maailmassa Huttuselle käy kaikkina aikoina ”köpelösti”: Hänet heitetään Golgatan kaatopaikalle rikollisena, hulluna, kansankiihottajana, kapinoitsijana ja Jumalan pilkkaajana. Hän ei kärsi omasta syystään vaan ”viattomana uhrina”, ”Isän Poikana”, ”kirouksena” Jumalan rakkaudesta nähtynä. Jeesuksen ystävät katsovat Vapahtajaansa ja toisiaan rakkaus ainoana mittapuuna! He uudestisyntyvät eli ylösnousevat kriiseissään ”uuteen elämään” ja uskossaan Mestarin jatkuvaan läsnäoloon levittävät pelastavaa Sanaa ympäristöön. Heidän kokemuksessaan heidän rakkaansa on noussut kuolleista ja ”hänen nähdään jopa menevän taivaaseen” – Ut:n mukaan. Koettu rakkaus, jossa usko Jumalaan on läsnä, antaa tunnon ”olla Kristuksessa”, ”hänen kanssaan maailman loppuun asti”. Sitä tarkoittaa ortodoksinen ja katolinen mystiikka. Jeesus ”ulvoo” yhä Isänsä säveltä ja kehottaa siihen seuraajiaan, koska kuulijat tukkivat korvansa! Kun Huttunen poistuu kylältä mopolla heilansa kanssa, ihmiset kuulevat yhä ulvontaa, ”mutta Huttunen ulvoi paljon paremmin.” Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti outokummun pappi luostarinen alla linkki

KRISTINUSKON 5 USKONTOA Kristinusko maailmassa tuhansissa eri tunnustuksissa on vielä tilastollisesti maailman suurin mutta nykyihmisen kokemuksessa vähäinen. Varsinkin Lännessä kirkkojen jäsenmäärät ovat laskussa ja uskontolaitokset yrittävät lisätä ”Henkeä” erilaisilla tempuilla: Raamatun käännöksillä, kielen modernisoinnilla, perinteen jumalanpalvelusta korvaavilla messuilla, ajanmukaisella kirkkolailla, ”Hengen ” tempauksilla, keventämällä hallintoa, vähentämällä tyhjäkäyntiä, kouluttamalla työntekijöitä, jne.. Näkyykö toivottua? Ollessani pappina näin sen oravanpyörän srk-työssä, jossa päällisin puolin sai olla rauhassa, kun teki mitä käskettiin ja ”lauleli tuttuja lauluja”. Jos vähänkin poikkesi vaatetuksessa, kielimurteessa ja ulkonäössä, puhumattakaan saarnojen sisällössä, ”joutui armotta tapetille”. ”Kun sana avautuu, tyhmäkin saa viisautta”, sanotaan Raamatussa. Sen innoittamana ja Arne Runebergin kirjan Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning 1952 säestyksellä näen asioita, joita papin koulutuksessa ei opetettu ja srk:ssa ei saanut opettaa. Kristinusko ei 2000-vuotisella matkallaan ole ollut mikään yksi paketti vaan alusta alkaen ilmentynyt moninaisesti, monilla kielillä, monien ideologioiden maailmassa, monissa kulttuureissa ja hallitsijoiden ehdoilla mitä erilaisempaan käyttöön. Koska kristinusko on ollut niin paljon miljardeille, se on äärimmäisen vähän yhdelle ihmiselle: Gazan keskitysleirillä, Israelin kivikasamökissä ja Ukrainan pommi-sairaalan kuolevien osastolla. Kellään ei ole aikaa kohdata yhtä ihmistä, jonka suru on hänelle suurempi kuin koko kristinuskon kultainen kulissi. Kristinusko alkaen Palestiinan historiallisen juutalaisen Jeshuan ( Jeesuksen ) muistosta Rooman valtakunnassa ajanlaskun alussa sisältää ainakin 5 eri uskontoa. Ensimmäisen uskonnon loivat VT:n ja UT:n redaktorit eli toimittajat, jotka siirsivät ja muokkasivat suullisen uskonnollisen perinteen ”Kirjoihin” yhteisöjensä käyttöön. Voidaan sanoa, että Raamattu kertoo heistä, kirjoittajista, enemmän kuin kertomusten henkilöistä ja tapahtumista. Toinen uskonto on juutalaisuus, jonka lapsi oli ja on Galilean historiallinen Jeesus. Kirkot historiassa syrjäyttivät uskon juuren ja alustan. Siksi tavallisella tallaajalla tänään ei ole mitään mielenkiintoa juutalaisia kohtaan. Kolmas uskonto koostuu Jeesuksen omista sanoista ( ipsissima vox ), mutta ongelmana on se, että missään ei ole aineistoa siitä, mitä Jeesus itse sanoi ja saarnasi. Asiantuntijat ovat luoneet todennäköisyys-arvioita päättelemällä teksteistä. Neljäs uskonto on uskonto Jeesuksesta eli se, mitä UT:n toimittajat kirjoittivat v.70-130 jKr.. Tähän uskontoon kuuluu kaikki se mikä vallitsi tuon ajan reaalimaailmassa: hellenistinen kulttuuri, keisari, yhteiskuntien tilanteet, aatteet, ym.. On selvää, että saarnaavalla Jeesuksella Golgatan karnevaalin hirressä ja UT:n saarnatulla Jeesuksella roomalaisen keisari-jumalan kullatussa temppelissä on huomattava ero! Viides uskonto on apostoli Paavalin luoma Kristus-usko ilman historian Jeesusta. Siinä hän kokosi yhteen juutalaisten tekstien ideoita, siirsi ja käänsi ne pakanoiden ( ei-juutalaisten ) hellenistiseen maailmaan ja terävöitti kaiken ”Kristuksessa”. Hänellä eli Ihmisellä Paavali tarkoitti abstraktista ihmistä, täydellistä ihmistä, ihmisen ideaa, ihmisyyttä, jokaista ihmis-oliota, tyypillistä ihmistä ja lihaksi tullutta ideaali-ihmistä, ”Uutta Aadamia”, ihmiskuntaa, joka kärsii, kuolee ja ylösnousee. Monettako uskontoa pauhataan meilläpäin kesäisellä teltalla, kun kuulijat saavat ”taivaan tulikiveä” niskaansa? Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti Outokummun pappi Luostarinen alla linkki

MAITOLAITURIN TUOLLA PUOLEN Okun Seudun 3.10.-24 maitolaituri-kuva vie aatokseni 1950-luvun Varpaisjärven Sopenkylän maitolaiturille Nilsiä-Varpaisjärvi -tien maitomaisissa tunnelmissa. Minulla ei ole laiturin kuvaa, vain muistikuva. Tuo ”hökkeli” on elämäni viitta, koska sen tuolla puolen asui ”hengenpelastajani”, Salmin Mäkipään kylän evakko-mummoni, Jeudokia Loimi. Sairaana Kuopion ”Puutteenperän” köyhänä vauvana vatsani ei muka sietänyt ”lehmän maitoa” ja siksi äitini ohensi sitä vedellä. Häneltä ei tullut rintamaitoa. Kun mummoni näki minut aliravittuna ”pömppövatsana”, jonka ”pää vaan retkahteli” luuston heikkoudesta, hän ”posautti” äitiäni ja antoi minulle juuri lypsettyä maitoa. Myöhemmin tiesin, että se on vahvaa aikuisellekin. Mutta vatsani kesti ja viikossa toivuin. Tuo kokemus oli äidilleni iloinen, mutta myös raskas. Hän sai äidiltään ”huonon äidin tuomion”, josta traumasta hän loi sadun ”hyvästä hoidosta”. Mummon ja äidin ahdistus-kohtaus oli vain entisen toistoa. Äiti oli syntynyt 10-lapsiseen tupaan samana päivänä, kun hänen isänsä hukkui Laatokkaan. Niissä oloissa se oli yksinhuoltajalle tuho, jonka tunnelmat siirtyivät perintönä äitiini niin että hän” oli liikaa”, ja sitten minuun, hänen rakkaaseen ”poikkeriin”. Äiti antoi minulle myös lahjaksi hänen sydämessään asuvan ”taistelijan”, joka yrittää pysyä hengissä ”mahdottomassa maailmassa”. Pitkien terapioiden ja papintyön tiimellyksessä pääsin ”matalien majojen eläjien” rehellisessä yhdessäolossa eteenpäin tajuamaan omaa kokemus-matkaani maitolaiturin tuolta puolen tänne. Sitä tietä tänään kulkevat miljoonat ihmiset - paljolti yksin Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti: ”outokummun pappi luostarinen” alla linkki

Haluaisin vastauksen luonnonlain vastaiseen kuvan arvoitukseen? Kävelypolkumme "Leon lenkillä" Kuusjärvellä oli 4 m pitkä vaakataso huurteinen hämähäkin seitti 1.7 m korkeudella risujen välissä polun poikki. Tömäytti aikalailla, kun vastaava tilanne 40 v sitten oli kalareissulla Munaniemessä, kun lepikkojen läpi kulkiessani törmäsin nailonsiimaan, joka oli viritetty kaulan korkeudelle merkkinä timanttivaltauksen rajasta. Jorma Luostarinen

PARISUHTEEN KOMPLEMENTTI-AVAIN Papinkoulussa opiskelin filosofiaa 1970-luvulla. Sieltä jäi mieleen sana komplementti eli täydennys. Nuorena se sykähdytti ja ajattelin, että tuolla idealla olisi ehkä joskus käyttöä. Nyt 54 vuotta myöhemmin se hetki on tullut. Komplementti-käsite selittää matematiikkaa ja kaikkia ihmis-tilanteita, joissa on 2 osapuolta. Matematiikan esimerkki: On luku 1 ja luku 1. Yhtälössä pätee: 1 + 1 = 2 eli 1 on täydennys 1:lle, jotta saadaan 2. Ja ihmis-elämässä: Hiekkalaatikolla Matti saa hiekkaa silmiin Pekan lapiosta ja itkee äidilleen: ”Pekka heitti hiekkaa”. Siihen äidillä on vaihtoehtoja vastata: ”Muistitko lyödä takaisin?”; ”Taasko sinä…?”; ”Kumpi heitti ensin?”; ”Tuhma Pekka, kerron isällesi!” Huomaamme, että ihmis-suhteessa komplementti ei olekaan ehdoton oikea vaan makuasia, riippuen esim. siitä, millaiseen täydennykseen eli lopputulokseen pyritään: Onko Matin ja Pekan vanhemmilla jatkossa tarkoitus olla ystäviä vai vihollisia 2 perheen suhteessa? Jos tarkoitus on jatkaa hyvää suhdetta, äiti varoo sanojaan eikä rankaise Pekkaa, vaikka oma lapsi itkeekin puolustajaa! Jokainen vanhempi tietää, että lasten tappelu tapahtuu arvaamatta ja vanhempi haastetaan äkki-ratkaisuun: Ei ole aikaa miettiä komplementtia vaan Matin äiti reagoi vakio-tyylillään, spontaanisti, jonka jälkeen hän joko hyväksyy komplementin ratkaisunsa tai katuu sitä! Komplementti vie seurauksen joko plussalle tai miinukselle! Komplementti on sisäistettävä psyykeen ennen ongelmaa, jos pyrkii positiiviseen loppu- tulokseen! Siinä tapauksessa toteutuu 1 + 1 = 2 eli Matin kokema kärsimys yhdessä Pekan lyönnin kanssa enentää lasten ihmissuhdetta ja perheiden ystävyyttä äidin ansiosta. Aikuisten parisuhteessa komplementti ilmenee satoja kertoja päivässä osapuolten sitä tietämättä. Idea saadaan helposti esiin: Vaimo sanoo miehelleen: ”Taas kannoit hiekkaa tupaan kengissäsi!”. Mies sai haasteen: Hän alkaa kiroilla, kun muija nalkuttaa aina samaa; hän menee autotalliin huurteisille ja palaa rohkaistuneena 3 tunnin päästä; hän voi aloittaa mykkäkoulun ja potkaista viatonta kissaa, ”koska akka motkottaa kuten äitinsä”. On selvää, että tällöin ei täyty komplementti suhde, joka edistäisi yhteistä hyvinvointia; 1+1 ei ole 2 eikä sekään, että yksi ihminen + toinen ihminen olisi rakkaudessa enemmän kuin kumpikin erikseen ynnättynä. Komplementti matematiikan kaava 1+1=2 toteutuu parisuhteessa, kun suhde rikastuu rakkaudessa, enenee inhimillisyydessä ja kehittyy vuosien varrella. Kaikki ongelmalliset ero-suhteet palautuvat siihen, että osapuolet ihmisinä ajatuksillaan, teoillaan, tunteillaan ja ratkaisuillaan eivät täydennä toisen osapuolen elämää ja yhteistä elämää vaan toteuttavat kaavaa 2-1 eli yhteispeli surkastuu 1:ksi kohti nollaa. Käytännön ihmissuhteissa komplementti-täydennys tarkoittaa sitä, että osapuolet sanoillaan, teoillaan ja tunteillaan reagoivat toiseen osapuoleen samalla viesti- ja tunnetasolla eli ovat ”samalla aaltopituudella”. Jos toinen jatkuvasti vastaa toiselle sillä tavalla, että toinen suuttuu, ”hänelle tulee paha mieli” tai toinen ei ymmärrä mitä toinen sanoo, on selvää, että parisuhde särkyy. Kukaan ei kestä sitä, että ollaan yhdessä mutta puhutaan eri kielellä yhteisistä asioista! Kun osapuolet ”menivät yhteen”, komplementti toimi ehkä yli äyräiden asianosaisten sydämissä ja 1+1 oli vähintään 10 ”myötä- ja alamäessä”. ”Kahden kauppa” sujuu rakkauden summassa. Sen kokemisessa kasvetaan, liitytään yhteen, kaivataan toista, summaudutaan ihmisyydessä: 2 on enemmän kuin 1. UT:n apostoli Paavali oli sitä mieltä, että ”Kristus” on komplementti-täydennys ihmiskunnalle, kun kuolevainen syyllinen ihminen ja täydellisen Jumala kohtaavat parisuhteessaan. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netissä 1062 blogia ”Outokummun pappi Luostarinen, alla linkki

JEESUKSESTA EI SEURAA KRISTINUSKON KIRKKOA Olen työstänyt ”uskon asioita” koko elämäni ajan. Totuuden kaipuu ja katoavaisuuteni sykähdytti sieluani jo varhain ja syntyi polttava tarve lähteä papinkouluun asiaa selvittämään. Nyt jälkikäteen 54 v myöhemmin ymmärrän, että sain opetusta puolueellisesti kirkon etuun, koska opettajat olivat kirkon ”omia poikia” ja meillä ei ollut kykyä suhtautua kriittisesti opetukseen. Jos aikoi saada maisterin paperit, oli nieltävä tuputettu opetus, vaikka itse olikin eri mieltä! Nykyisinkin vielä täällä periferiassa ”vaahdotaan” loukkaavasti ”liberaali-teologiasta”, jolla tarkoitetaan eksegetiikan professori Heikki Räisäsen Suomeen tuomaa historiallis-kriittistä Raamatun selittämistä. Sen viitekehyksessä nähdään Raamattu kirjana kirjojen joukossa ja sitä tutkitaan ja selitetään kuin mitä tahansa kirjallisuutta. Mainitusta radikaalista iskusta perinteelliseen kirkon teologiaan sain jonkin verran esimakua Räisäsen luennoilla mutta vasta 30 vuoden pappis-palveluni jälkeen ja nyt entisenä pappina ymmärrän jotain vaietuista Raamatun ongelmista. Suuri iloni totuuteen päin on Arne Runebergin kirja Jesu korsfästelse i religionshistorista belysning 1952. Siinä hän uskonto-historiallisesti tarkastelee historiallista juutalaista Jeesusta ja hänen aikaa Rooman valtakunnan Palestiinassa Lähi-Idän uskontojen valossa. Teos on ainutlaatuinen. Sen luettuani 25 kertaan tajuan, mistä Jeesuksen kaukaisessa tarinassa oli ja on kysymys. Tiedekunnassa tumpattiin opiskelijoille teol. tohtoreiden väitöskirjoja ja niiden vastaväitteitä, mutta itse perusongelmat sysättiin opiskelijalle. ”Turha kysely” oli huono ansio virkaan! A.R.:n kirjan valossa tajuan, että UT:n Jeesuksesta, hänestä puun veistäjänä, hänen kapinallisesta opetuksestaan maan hallitusta, yliopistoa ja korkeimpaa oikeutta ( neuvosto) vastaan ja hänen rakkaudellisesta suhtautumisestaan ”kansaan” eli rikkaiden fariseus-päättäjien sortamiin maalaisiin ja huonomaineisiin ihmisiin ei seuraa sellaista kristinuskoa eikä kirkkoa, mikä maailmalla ja Suomessa ilmenee! Jeesus oli ja on ikuisesti juutalainen mies, joka oli koko elämässään sidottu aikansa maailmankuvaan, Lähi-Idän uskontojen historiaan, kansansa historian uskonnolliseen tulkintaan ja oman aikansa yhteiskunnan olosuhteisiin roomalaisten kiusatessa kansaa sen omassa maassa. Kun arvioin nyt jälkikäteen mennyttä papillista palvelustani 30 v ajalta: jumalanpalveluksia, toimituksia, kahvi-kekkereitä, esitelmiä, kokouksia, koulutuksia, kirkkotaloja, hautausmaita ja kanteluita, enpä näe mitään merkkiä juutalaisesta Jeshuasta (Jeesus ) ”oikea-oppisen tunnustuksen” ja ”pyhän” kirkko-laitoksen touhuissa, joka kerjää laitos-paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa kylmänä duunareitaan kohtaan: Rahaa palaa, työntekijät käyvät ”kiireessä” ihmisten ohi, kirkkotaloa paikataan, linjataan trendiä ja lyödään päitä yhteen, kun raha loppuu! Sanalla sanoen: Kaikki huolestuttaa, pääasia ei: Puuttuu kulisseista päähenkilö, juutalainen Jeshua, hänen juutalainen sanomansa ja sen sovellus ”maailman loppuun” UT:n mukaan! Hän katsoo tuimasti rabbi-maistereihin, puolue-herroihin, rikkaisiin sortajiin, sotilaiden saappaisiin, Golgatan rotevaan pyöveliin ja ihmis-raunioihin, jotka hissaavat hänet turhana ja tarpeettoman hirsipuuhun hyvällä omallatunnolla iloisessa seremoniallisessa karnevaalissa Golgatan kaatopaikalla! Sinne jää tuskissaan voihkimaan hyväosaisten ”rikollinen”, ”Jumalan pilkkaaja”, hyvien ihmisten ”herjaaja”, ”hullu-belsebul”-kapinallinen”, yhteiskunnalle vaarallinen ”väärä Messias”, jne. rungolle roikkumaan. Ystävät näkevät ystävänsä tuskissa ”Vapahtajan”, ”Pelastajan”, ”Jumalan”, taivaan ”Kuninkaan”, joka heitä loputtomasti rakastaa ja antaa heidän sieluunsa näytön taivaasta! Katsopa kanssani kuolevaisena syyllisenä kultaista kirkon kupolia, kovakauluksisen saarnaa, viraston ja varaston pölyistä roinaa! Tuleeko sielusi eteen ”tuoksu” UT:n Jeshuan loputtomasta ihmis-rakkaudesta, joka ylösnostaisi sinutkin kirkon yksinäisessä penkissä, kun varaat aikaa hautajaisiin, kieriskelet yö-vuoteella, tuskailet rikollisen nuoresi rötöstä ja ”haukot henkeä” sairaalan kuolevien osastolla? Kuka toisi sielullesi kokemuksen, että ”Herra elää”, kun päiväsi hupenee kuoleman kitaan? Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi, netti 1061 blogia ”Outokummun pappi luostarinen” alla linkki

JEESUKSEN USKONTO JA USKONTO JEESUKSESTA ( KRISTINUSKO ) Olen kirjoittanut blogeja, joissa tutkailen mielenkiintoni mukaan aiheita, joita setvin jo papinvirassani. Halu päästä suurempaan totuuteen ”uskon asioissa” ajaa minua eteenpäin ja rikastuttaa katoavaa ihmis-elämääni. Sydäntäni lämmittää Raamatun jälkeen uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirja Jesu Korsfästelse i religionshistoriska belysning 1952. Siitä ammennan ja sitä sovellan aiheisiini tajutakseni uskontoa enemmän kuin kuolleina fraaseina ja mitä puolueellinen pappien tiedekunta ja tunnustuksellinen, kulttuuriin täysin mukautunut laitoskirkko pakotti jankkaamaan, jos mieli olla töissä. Historian juutalaisen Jeesuksen oma uskonto 2000 v sitten Rooman valtakunnan Palestiinassa on aivan eri asia kuin se uskonto, minkä ( kristinusko ) ihmiset perimätietona kehittelivät hänen Golgatan ”puuhun ripustamisen” jälkeen. Jeesus, oikeammin Jeshua, oli koko elämässään juutalainen; syntyi heimonsa jäseneksi; opetettiin lukemaan Tooraa; käsitti maailman ja elämän aikansa primitiivisen, maagis-uskonnollisen, henkien valtaaman kansanomaisen ajattelun mukaan ei-dualistisesti eli ei-musta-valkoisesti vaan tavalla, jossa vastakohdat, hyvä-paha, oikea-väärä, sulautuivat tai olivat joko-tahi; hän tulkitsi kirpun elämää ja ihmisen elämää samalla tasolla Jumalan luomana elämänä, jossa Jahven henki, ruah, piti elämää yllä; hän näki Jumalan toimivan kaikkialla, siunaten, ohjaten, varoittaen, rangaisten ihmisen ja kansan valitessa väärin eli Jumalan tahtoa vastaan; kaikissa teoissaan hän katsoi alaspäin, köyhiin, sairaisiin ja rikkaiden syrjäyttämiin sieluihin, ihaniin luotuihin, joita hän loputtomasti rakasti vertauksissaan ja teoissaan; hän ammensi voimaa Isältä taivaassa kuuliaisena hänen tahdolleen, alistui hänen edessään ja täytti ihmisen kutsumuksen hänen edessään; hän ei mennyt pappiloihin eikä maisteri-rabbien kartanoihin vaan isäntien pelloille, karjatiloille ja kalastajien tupiin katsomaan oraitten nousua, lehmän poikimista ja kertomaan apajista; hän ”jätti väliin” synedriumin eli ”neuvoston” mahtavat miehet yliopistolla, maan hallituksessa ja korkeimmassa oikeudessa, koska kerta toisensa jälkeen sai tutuiltaan terveisiä, että sieltäpäin olivat tulossa häntä murhaamaan; jne. Jokainen nyky-ihminen voi lukea UT:n Jeesuksesta sen mukaan, miten redaktorit eli UT:n toimittajat tallensivat ja muokkasivat perimätietoa Golgatan jälkeen. Tarkasti ottaen kirkkoon ja Raamattuunkin uskominen on epäjumalan palvelusta! Koko Raamattu on ihmisten todistusta siitä, että kuolevaisen syyllisen ihmisen Pelastaja on yksin Jumala, johon uskominen kohdistuu! Kaikki ihmisten tekemät rakenteet Jeesuksen ja uskon lisäksi ovat roinaa: kulisseja, materiaa, löysän rahan tuhlausta, harhautusta ja eksytystä! Pappina näin, että se on tärkeää srk:ssa! Kuten edellisestä suppeasta Jeesuksen ansio-luettelosta näkyy, nykykirkossa ”ei ole haisukakaan” siitä ”hengestä”, mikä UT:sta välittyy, kun ”sana avautuu”! Sanalla sanoen kirkon perinne tuhosi UT:n juutalaisen Jeshuan ja hänen uskonsa/ uskonnon, ts. sen mitä hän itse uskoi ja mitä hän tarkoitti! Golgatan jälkeen muisto Jeesuksesta eli voimakkaasti juutalaisessa Jerusalemin alku-srk:ssa ja hänet koettiin ylösnousseena, mutta uskon levittyä hellenistiseen Rooman valtakuntaan ei-juutalaisten eli pakanoiden keskuuteen jeesuksen uskonto tuhottiin ja uudelleentulkittiin uskonnoksi pakanoiden tyyliin, virallistui, laitostui ja siirrettiin sen ajan maailman eli ”ekumenian” keisarin komentoon. Keisari painoi sotilaan saappaalla ”oikean opin”, ”oikean uskon”, ”oikean Jumalan” ja ”oikean kirkon” koko valtakunnan laitos-kirkon perinteeseen. Sen lapsia ovat apostoliset isät, kirkkoisät, Augustinus, anti-semitistinen Martti Luther ja hänen mielipiteisiinsä perustuva ”kirkon tunnustus” Suomen Ev.-lut. kirkossa v 2024. Nyt ei ole mitään jälkeä juutalaisesta Jeshuasta pappien ja teltta-puhujien saarnoissa, kirkko-talossa, alttarilla, kirkko-taiteessa, kaste-toimituksessa, ehtoollis-pöydässä, hautausmaalla, jne.! Historian matkalla kirkko paaveineen, piispoineen, humanismeineen, terapia-kouluineen, kahvi-kekkereineen, tuomio-lauselmineen ja kullattuine kupoleineen ei ole tarvinnut juutalaista Nasaretin kyläpahasen puun sorvaajaa! Juutalainen apostoli Paavali 20 v Golgatan seremoniallisen riemujuhla-karnevaali-näytelmän jälkeen ei arvannut, mitä hän ivatessaan antisemitistisesti omaa heimoaan korvaus-teologian syytteillä Vapahtajan tappamisesta ja luomallaan abstraktisella ”Kristuksella” saisi aikaan myöhempään uskontoon Jeesuksesta! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti 1060 blogia ”outokummun pappi luostarinen”, alla linkki