MAITOLAITURIN TUOLLA PUOLEN Okun Seudun 3.10.-24 maitolaituri-kuva vie aatokseni 1950-luvun Varpaisjärven Sopenkylän maitolaiturille Nilsiä-Varpaisjärvi -tien maitomaisissa tunnelmissa. Minulla ei ole laiturin kuvaa, vain muistikuva. Tuo ”hökkeli” on elämäni viitta, koska sen tuolla puolen asui ”hengenpelastajani”, Salmin Mäkipään kylän evakko-mummoni, Jeudokia Loimi. Sairaana Kuopion ”Puutteenperän” köyhänä vauvana vatsani ei muka sietänyt ”lehmän maitoa” ja siksi äitini ohensi sitä vedellä. Häneltä ei tullut rintamaitoa. Kun mummoni näki minut aliravittuna ”pömppövatsana”, jonka ”pää vaan retkahteli” luuston heikkoudesta, hän ”posautti” äitiäni ja antoi minulle juuri lypsettyä maitoa. Myöhemmin tiesin, että se on vahvaa aikuisellekin. Mutta vatsani kesti ja viikossa toivuin. Tuo kokemus oli äidilleni iloinen, mutta myös raskas. Hän sai äidiltään ”huonon äidin tuomion”, josta traumasta hän loi sadun ”hyvästä hoidosta”. Mummon ja äidin ahdistus-kohtaus oli vain entisen toistoa. Äiti oli syntynyt 10-lapsiseen tupaan samana päivänä, kun hänen isänsä hukkui Laatokkaan. Niissä oloissa se oli yksinhuoltajalle tuho, jonka tunnelmat siirtyivät perintönä äitiini niin että hän” oli liikaa”, ja sitten minuun, hänen rakkaaseen ”poikkeriin”. Äiti antoi minulle myös lahjaksi hänen sydämessään asuvan ”taistelijan”, joka yrittää pysyä hengissä ”mahdottomassa maailmassa”. Pitkien terapioiden ja papintyön tiimellyksessä pääsin ”matalien majojen eläjien” rehellisessä yhdessäolossa eteenpäin tajuamaan omaa kokemus-matkaani maitolaiturin tuolta puolen tänne. Sitä tietä tänään kulkevat miljoonat ihmiset - paljolti yksin Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti: ”outokummun pappi luostarinen” alla linkki