PAPIN UNI

Matkani jälkeen kolkutin sakastin oveen

ja livahdin salaa sisälle. Kielletty tuntui.

Tunnelma outoili ja enkelit mustat tekivät palvelustaan.

Ihmettelin outoa ääntä kuin koneen surinaa,

joka levisi huoneeseen.

Sitten rautainen enkeli ilmestyi ja

tervehti rautaisella kädellä.

Tiesin paikkani rukouksen jälkeen ja kiiruhdin alttarin eteen.

Polvillani ristin lapsen kädet ja tavoitin itkuni äänen.

Se rohkaisi nousemaan, laulamaan, lukemaan.

Ajatus täyttyi ajankohtaisista sieluni sopukoista

painaen, nostaen, rohkaisten:

vielä lausumaan toiseenkin kertaan.

Kukkanen katsoi minua valkealla alttarilla

näyttäen juuriaan ja

minä katsoin uskoni juureen, josta

oli tullut kivinen talo syylliseen sydämeen.

Kun käännyin istuviin päin

kylmässä huoneessa,

huomasin höyryn nousevan korkeuteen.

Se tuli ihmisten vaatteista, tuskasta, sielun palosta

kaivaten korkeuteen.

Toiset katsoivat ylöspäin, kuoleman omat.

Minä katsoin alas, syvyyteen, kukkani juureen,

ihmetellen, hämmästellen

sen ihanuuden antavaa voimaa.

Kunpa se kukkanen saisi kasvaa ja saada tilaa!

Jorma Luostarinen

 

Okun pakanoiden kirkon 10 syntiä

1. Suomen valtiokirkko tukee saarnaa, jossa joku yksityinen ihminen on syntisen esimerkki. Ei nähdä sitä, että kirkon hallintoelimet suhteessa valtioon ovat historian myötä syntisesti luoneet oikean kristityn ja kansalaisen ihannekuvan.

2. Valtiokirkon perinteessä jo 100-luvulla apostoliset isät selittivät kirkon ainutlaatuiseksi pelastuslaitokseksi. Siitä lähtien irtauduttiin uskon juutalaisista juurista. Juutalaisuudessa sana pakana tarkoittaa ei-juutalaista. Siten Okun srk on syntisten pakanoiden kirkko.

3. Kirkkomme on yksi 30000 kristillisestä uskontokunnasta. Jokainen niistä kokee omansa ainutlaatuisen raamatulliseksi muiden ollessa vääriä.

4. VT:n Jumala on lähinnä Jahwe (JHWH), joskin luomiskertomuksessa ”alussa jumalat loi taivaan ja maan”. Jo VT:ssa näkyy uskonnon kehitys monijumalaisuudesta ( ”jumalat loi” = Jumalien kollegio ) yksijumalaisuuteen. Galilean arameaa puhuvan Jeshuan (Jeesus) Jumala oli Allaha.

5. Pakanoiden kirkossa sana Jeesus on tavallaan väärennös, koska hän oli aikansa juutalaisille kuulijoille hepreaa puhuva Jeshua. Hän oli kreikkaa ja latinaa puhuville Jeesus. Jo Paavalin Jeesus-nimessä 50-luvulla kirkon perinne oli siirtynyt Palestiinasta hellenistis-kreikkalaisten pakanoiden maailmaan, jossa alkuperäinen uskon sisältö käännettiin hellenistiselle kielelle: Asia muuttui!

6. Okun srk:n perinteessä näkyy vain häivä varhaisesta kristinuskosta. Alussa ei ollut papinvirkaa, ei sakramentteja, ei tuomiokapitulia, ei kirkon hallintoa, ei kirkkotaloja, …, ei juuri mitään siitä, mitä tänään ylistetään kristilliseksi.

7. Juutalaisen Jeshuan ja hänen oppilaidensa Raamattu oli VT, jolla he tulkitsivat aikansa elämää. Kun UT:n kirjailijat kirjoittivat evankeliumeja, he kirjoittivat VT:n perinteen jatkona ja tarkoittivat oman aikansa asioita, eivät profetoineet Okulle terveisiä.

8. Tuohon aikaan, ajanlaskun alussa, suomalaisia ei ollut edes olemassa. Esi-heimomme olivat vasta harhailemassa Suomenniemelle päin Uralin takaa. Okun papit tekevät syntisen aikahypyn tästä päivästä taaksepäin Raamatun 2000-3000 v:n takaiseen aikaan valtiokirkon hallinnon alistamilla korupuheillaan. Jo VT:ssä saarnan kivijalka on Jahven teoissa Israelin pelastamiseksi!

9. Kun tutkimme perinteemme uskoa historian totuuden valossa, on pakanoiden valtiokirkko synnin pauloissa: kirkkopuu kuihtuu päivä päivältä saamatta juurista ravintoa; Pjärven srk kytkee kirkkopuuhun vieraita oksia tuomalla nykyajan messuja ja kulkueita muka tuottamaan hedelmää; uskovaiset tappelevat viimeisen kuihtuneen puun hedelmästä, joka ravitsisi heitä kestämään syyllisyyttä ja kuolemaa.

10. Kotimaa-lehdessä haastateltiin äskettäin piispaa aiheesta häviääkö kristinusko maan päältä? Valtiokirkon srk:issa näkyy, että se mistä alun perin oli kysymys, hävisi jo siinä vaiheessa, kun Rooman valtakunnan keisari 300-luvulla loi valtiokirkon korvausteologioineen. Sen mukaan Jumala hylkäsi Israelin, koska juutalaiset tappoivat Jumalan Pojan. Siksi Jumala siirsi pelastavan rakkautensa kristilliseen kirkkoon, johon juutalaisia ja heidän perinnettään ei tarvittu. Siinä kauaskantoisessa ratkaisussa näkyy mitä sana synti tarkoittaa Okussa ja Pjärvellä tänään!

Jorma Luostarinen

 

10 KÄSKYÄ nykysuomeksi

1. Usko Jumalaan Raamatun valossa

2. Auta Jeesuksella toisia kuolevaisia

3. Lepuuta sielusi rukoilemalla

4. Anna kotiväellesi ihmisarvo

5. Käytä taitosi toisten hyväksi

6. Pidä parisuhde lahjana

7. Luovuta omastasi toisille

8. Ole tarkka suustasi

9. Löydä elämäsi tarkoitus

10. Rikottuasi käskyt aloita alusta

Jorma Luostarinen

 

PJÄRVEN PAKANA-SEURAKUNNALLE

Ex-pappina, menettäneenä papin oikeudet ”tunnustuksen vastaisuuden” takia, aloin jouluna lukea kahta 50 vuotta sitten tenttimääni kurssikirjaa: Eelis Gulin, Vanhan Testamentin pysyvä arvo ja Hal Koch, Apostoleista atomiaikaan. Kummassakin käsiteltiin niitä asioita, joista olin Okussa saarnannut 25 v. Koin, miten hyvin teologisesti olin srk:laisia palvellut! Puheeni perustuivat faktoihin eikä vertauskuvallisiin ja Raamatun tekstien ulkopuolisiin sävellyksiin. En tarvinnut H:gin Paavalin srk:n khran, Kari Kanalan, tanssityttöjä enkä Rantakylän tanssivaa pastoria puheitani pönkittämään.

Pjärven khran neuvosto tarjoaa srk:lle hevi-messuja ja osallistuu pride-kulkueeseen. Siitä srk:n ryhmät älähtävät. Kun katsotaan kirkon historiaa, aloittaen Galilean juutalaisesta Jeshuasta, sitten Paavalin Jeesus-Kristukseen, sitten apostolisiin isiin, kirkko-isiin ja Rooman keisari Konstantinuksen valtiokirkko-ideologiaan, huomataan, että ”ei mitään uutta auringon alla”. Jo heti Jeshuan jälkeen Jerusalemin alku-srk:ssa käytiin vastaavaa kiistaa kuin Pjärvellä: Väiteltiin Jeshuan opista ja merkityksestä; sitä tulkittiin eri tavoin; käytettiin pyhiä tekstejä eri tarpeisiin; toiset lähtivät Paavalin kulkueessa hellenistisen kulttuurin Rooman kaupunkeihin saarnaamaan ilosanomaa ja toiset pysyttelivät kotonaan odottamassa Herransa pikaista paluuta, kuten hän oli pyhissä kirjoituksissa luvannut. Noilla matkoillaan alku-kristityt tapasivat tuhansia ihmisiä ”toreilla ja aitovierillä”, oli kunkin kulttuurin mukaisia yhdessäoloja ja kulkueita, erilaisia, erikielisiä messuja, joilla myytiin ja ostettiin tavaraa kuten Pjärven käpykylällä tänään.

Osallistuminen ei ollut kristinuskon leviämisen kannalta mikään ongelma, ja Paavalikin kehotti muistamaan, että kaikki keinot ovat luvallisia, kunhan pysytään pääasiassa: saarnataan ylhäältä alastullutta Jeesus-Kristusta Jumalana ja ihmisen Sooteerina, Pelastajana. Lukuisten aatteiden maailmassa hellenismi kokosi eri katsomuksia: platonismin, mysteeriuskonnot, Rooman kultit, erilaiset filosofiset käsitykset ihmisestä, Jumalasta, maailmasta ja pelastuksesta. Sinne pakanoiden ( = ei-juutalaisten) sekaan Paavalin porukat tumppasivat kreikkalaisten korvissa hullulta kuulostavaa oppia Jeesuksesta, uutta ainutlaatuista tietä pelastukseen. Juutalaiset ja kaikki mikä haisi juutalaiselta, juutalaisten Jahve, JHWH, ansaitsi vain pilkkaa ja tuomiota: Sieltäkö oli tullut koko maailman Vapahtaja?

Miksi Raamatun usko on kuitenkin, monen vaiheen ja ulkoisen muutoksen kautta, kulkeutunut Pjärvelle asti ja säilynyt sellaisessa muodossa, että vielä 2000 vuotta myöhemmin voidaan tavoittaa se, mikä alusta asti oli ruokkinut kärsivää, syyllistä ja kuolevaista ihmis-parkaa? Mikä se on? - Pyhät Raamatun kirjoitukset, tekstit, joista vanhimmat UT:ssa syntyivät 20 v Mestarin jälkeen ja vanhimmat VT:n tekstit yli 3000 v sitten meistä katsottuna. UT:n tekstien puolustajat välittivät ensimmäisistä vuosisadoista alkaen eteenpäin uskon pääasian, sanoman Jeesus-Kristuksesta, kun kristittyjä vastaan hyökättiin eri tahoilta. Kirkkoisä-teologit ja kirkolliskokoukset puolustivat kirkon tulevaisuutta valtiossa ja kulttuurissa - pääasialla!

Juutalais-kansa, Jeshuan Israel, on selvinnyt uskonsa avulla hengissä eli pelastuneena ( jäännös pelastuu, ei kaikki ) yli 3000 vuotta ymmärtäessään Jumalan ( JHWH ) ääntä pyhissä kirjoituksissa. Teksteissä oleva usko on selittänyt heille koko ihmiskunnan menneisyyden ja nykyisyyden, olivatpa he kaasukammiossa tai poltto-uunissa. Usko Jumalaan näyttää tekstien kautta kristillisellä puolella ihmiskunnan tilan ja tulevaisuuden Jeesuksen nimessä tänäänkin. Vain se voi rakentaa Pjärven srk:aa, mikä avautuu Raamatun pyhistä kirjoituksista. Valtion uskontolaitos, kirkko tuomiokapituleineen, suosii laitos-pappeja, jotka tekevät kirkosta työnsä päämäärän. Oma työnäkyni oli, että yritin edistää Jumalan asiaa kirkossa. Se on iloni tänään.

Jorma Luostarinen

 

OKUN PAKANA-KIRKOSTA

Nyt ex-pappina voin ajatella mennyttä aikaa vapaammin. Ei tarvitse pelätä kanteluja C15 kpl ) eikä seuraamuksia piispan tuomiokapitulista. Voin käyttää teologista koulutustani ja ymmärtää asioita peittämättä totuutta.

Okun ”uskovaiset” ovat kärkkäitä korostamaan kristinuskon ainutlaatuisuutta, tekemään itsestään muita parempia ja väittelemään oman ryhmänsä pikku-Jeesuksesta. Omat tunteet, viha, syyllisyys ja kuoleman pelko kätketään sanaan Jeesus. Ei olla enempää kuin piispan tuomiokapituli kiinnostunut kristinuskon juutalaisen kulttuurin juurista, joista ja muiden kulttuurien juurista kristinusko on muotoutunut.

Raamatussa sana pakana tarkoittaa ei-juutalaista. Koska Okun valtiokirkon srk ei ole juutalainen, se on pakanoiden srk! Raamatun mukaan meillä on oikeus kohdata juutalaisten Jumala, JHWH, vain pakanoina. Okun kirkkotalossa ei ole mitään juutalaisia tuntomerkkejä, ei talotyyliä, ei alttaria esineineen, ei heprealaisia tekstejä, ei liturgisia vaatteita. Me emme tunne juutalaista kulttuuria, sen tyyliä ja henkeä. Emme tunne yhtään juutalaista ihmistä. Kristillisen antisemitismin ( juutalaisviha) takia pidämme juutalaisia väärinä ja huonompina, Jeesuksen tappajina. Sen asenteen pohjalta kristityt kehittivät kirkkoon tuhoisan ns. korvausteologian, jonka mukaan Jumala oli hylännyt oman kansansa Jeesuksen tappamisen takia ja siirtänyt siunauksensa maailman kristityille. Siitä perinteestä ammensi Martti Luther jo 1500-luvulla kirjoittaessaan antisemitistisen kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Adolf Hitlerin juutalaisvihan teoria perustuu Lutherin kirjaan!

Ymmärtääksemme omaa uskontoamme, uskoamme ja valtion uskontolaitosta yli 30000 muun kirkkokunnan joukossa meidän pitää itse tutkia asioita eikä hakata Raamatulla toisia. Etsivälle sielulle se on antoisa matka. Aluksi oli siis joulun juutalainen Jeshua-lapsi juutalaisella maaperällä antiikin Israelissa, sittemmin timpurina vuoteen 30 asti. 50-luvulta alkaen ensin apostoli Paavali, sitten evankelistat, kirjoittivat muisteluja Jeshuan toiminnasta, opetuksesta ja merkityksestä, siis jälkikäteen. Lähetystyön kautta evankeliumi levisi antiikin kreikkalais-roomalaiseen maailmaan, irtautuen pois juutalaisesta kulttuurista, sulautuen aikakauden valtakulttuuriin, sen ideologioiden siivittämänä. Juutalaisesta Jeshuasta tuli kreikankielisten Ieesous, Jeesus, ja Ieesous Khristos, Jeesus Kristus. 200-luvulta alkaen kristityt apostoliset isät, sitten kirkkoisät ja kirkolliskokoukset aloittivat teologisen työn määritelläkseen kristinuskon oppi-rajat. Siinä vaiheessa uskon juutalainen alkuperä oli kadonnut, ja se muunnettiin ja tulkittiin yhä uudelleen kunkin aikakauden tyyliin, jotta uskolla olisi merkitystä ihmisille ja he käsittäisivät mistä oli kysymys. Rooman keisari Konstantinus otti kristinuskon keppihevosekseen valtion hallintaan ja vahvisti v. 321 kristinuskon aseman Rooman valtiossa: Syntyi valtiokirkko-järjestelmä pysyvästi Eurooppaan, aina Okuun asti.

Konstantinuksen yhtenäis-kirkon perinne jakaantui Itään ja Länteen v 1054. Okun pakanoiden lut.-srk on jatkoa Lännen eli roomalais-katolisen kirkon haarassa ja Taipaleen pakanoiden ort.-srk on jatkoa Idän eli Kreikkalais-katolisen kirkon haarassa. Piispa Sihvosen ja piispa Riekkisen valtiokirkon tuomiokapitulin linjauksessa minä menetin pappina kaiken, syytteenä ”tunnustuksen vastaisuus”, koska työssäni olin pitänyt esillä yllä mainittuja asioita. Pakana-kirkon oma historia ei siis kuulu kirkon tunnustukseen! Mutta - eikö papin saarna kirkossa ole silloin sisällöltään tyhjä? VT:n kaukaisen profetian mukaan kansat huokailevat ja pakanatkin kumartavat kerran Jerusalemiin päin, kiittämään ja ylistämään Israelin Jumalaa.

Jorma Luostarinen

 

EIKÖ KUOLEMA KIINNOSTA?

Tähänastisella matkallani ihmisen kuolema ja oma kuolemani on askarruttanut. Alle 10-vuotiaana olin sukumme hautajaisissa ja siellä itkettiin. Isä ja äiti koulasivat käyttäytymään asiallisesti: ”Koira kottiin”, ”äläkä sano kellekkään mittää!” Tunnelma jäi mieleen: oli mustia vaatteita ja outo ilmapiiri. Rippikouluaikana pastori Pirskanen kertoi kuolemasta meille nuorille. Mitä meitä 15-vuotiaita kiinnosti katoavaisuus! Olimmehan täynnä elämää! Katselimme pikku-pimuja kireissä farkuissa minkä uskalsi. Petterssonin Hannu soitti trumpettia illalla, Terho Pursiainen kesäteologina vahti, että pojat pysyvät kämpässä: ”Ei luistella ulos!” Vielä nyt 60 v myöhemmin muistikuvat kertaavat tuota nuoruuden voimaa, loputonta elämää, tuntematonta tulevaisuutta mutta elämässä kiinni. Mitään keskusteluja kuolemasta ja katoavaisuudesta ei käyty.

Teologisessa tentin kirjoja, joissa eri näkökulmista tarkasteltiin ihmis-elämää. Jokainen opiskelija sai itse miettiä, mikä merkitys avartavalla tiedolla hänelle oli. Mutta papinkoulu ei antanut mitään vastauksia: oli vain tietoa kymmeniä tuhansia sivuja, teorioita ja sovellusta srk:työhön Tietty ahdistus oli ja pysyi sydämessä: Juuri minä olen kuolevainen, katoava olento. Ei se siitänsä selvinnyt.

Papin työssä tapasin tuhansia surevia ihmisiä. Ei voi kun ihmetellä, että 26-vuotiaana rohkenin vetää papinpuvun päälle ja mennä elämää kokematta surevien ihmisten eteen. Kyllä olin aika huima! Outokumpuun tullessani oli jo ikää enemmän ja elämä oli raamittunut. Hakeuduin kuolema-kursseille, kuolema-päiville, terapiaan, selviytyäkseni töissä. Terapiassa pääsin käsittelemään todellisia tunteitani ja minun kuolemaani. Vuosien varrella jotain selvisi. Kotikäyntityössä kohtasin 16000 kertaa kuolevaisia ja katoavaisia ihmisiä, nuoria ja vanhoja, mutta erittäin harvoin keskusteltiin kuolemasta. Otin asian esille, kun tuntui, että mökin asukasta kuolema askarrutti, mutta pian hän torjui koko asian. Hän kyllä näki ikkunastaan kuolleen miehensä, että ”tuolta se ukko tulee talon nurkalta”, mutta siihen se keskustelu jäi. Sadoissa hautajaisissa puhuin kuolemasta tietenkin, mutta saattoväestä näki, että ajatukset olivat muualla: elämässä, arkisissa huolissa ja jaksamisessa. Hautajaiset olivat läpihuutojuttu kaukaisille vieraille, mutta läheisille, joille oli syntynyt rakkauden side vainajaan, mitä syvällisin kaipaus sydämessä.

Minua kuolemani on siis koko ikäni askarruttanut, mutta vähän se on selvinnyt. Srk:laiset ja muut ihmiset yleisesti tukkivat papin suuni! Ei syntynyt keskustelua, ei aihe kiinnostanut! Nyt kun ikää on jo tullut ja mennyt aika näkyy sielun silmillä, tajuan, että lähtö on lähellä: Minun ikäisellä tilastoaikaa on muutama vuosi - korkeintaan! Siis loppukiri: yritän elää niin, vaikken osaa, että syyllisyyttä tulisi mahdollisimman vähän. Katson, että olen tehnyt pahaa ihmisille vähemmän kuin minulle on tehty. Jo lapsena sain tuta, että aina olin syyllinen. Siksi oli tehtävä työtä, että selviytyisi elämässä hengissä! Kohtasin auttavia kanssakulkijoita: terapeutteja, puoliso, perhe, hyvä työkaveri, mökin mummo, opiskelu, Norjan matkat.

Kun sairastuin, terapeutti sanoi: ”Mitä aiot tehdä loppuelämälläsi?” Vuoden verran tuumin: Olipa tyhmä terapeutti, eikö ollut mitään minulle sanottavaa, ei lohdutusta, ei toivoa? Nyt tajuan: Juuri niin, siihen saakka minäkin olin torjunut koko asian, että juuri minä olen jonain päivänä matojen ruokaa.

Ken pohtii kuolemaansa, jää yksin. Ihmiskunnan kehityshistoriassa ihmis-psyyke on rakentunut kulttuuriin sellaisiksi ajatus-kaavoiksi, uskomus-kaavoiksi ja oletus-kaavoiksi, että ne vahvistavat ihmisryhmän jaksamista eteenpäin: Yksilöt katoavat mutta ryhmä: perhe, suku, kaupunki, kansa menee eteenpäin. VT:n juutalaisten perusajatus on aina ollut: Yksilöt poistuvat mutta ”jäännös pelastuu”. Kaikki eivät pelastu, vain jäännös pelastuu eli ne jotka selviytyvät hengissä.

Usko Jeesukseen ja Jumalaan antaa minulle tarkoitusta elämään. Elämäni täällä on laadultaan parempaa, mielekkäämpää, mielenkiintoista ja tarkoituksellista nimenomaan siksi että se loppuu. Jeesukseen uskova saa hyvää elämää, olipa se elämä millainen tahansa, ja kun yrittää uskon avulla välttää pahaa, tarvitsee vähemmän pelätä ihmisiä ja kuolemaa, koska syyllisyyttä on vähemmän kuin jos antaisi mennä miten sattuu! Jumalan lahjat ovat tänne annettuja, elämään päin - jokaiselle joka uskoo. Ei tarvitse kuin USKOA, päästä siten sisälle Jumalan valtakuntaan ymmärtämään, käsittämään ja ihmettelemään! Jumalan lahjat ovat outokumpulaisille tarjolla, jokaiselle, joka uskonsa saattelemana oppii ne huomaamaan! Srk:n, pappien ja uskovaisten tehtävä on auttaa ihmisiä löytämään elämässään uskosta tuleva tarkoitus. Mitä aiot tehdä loppuelämälläsi?

Jorma Luostarinen

 

Okun srk polttaa rahaa.

Olen seurannut sivusta miten srk:ssa lappaa vierailijoita, vaikka omia pappeja on joka lähtöön. Minun aikaan vieraille maksettiin palkkio työstä, liturgille, saarnaajalle, tilaisuuden pitäjälle. Raha oli jo silloin tiukilla, ja mitä se on tänään!?

Miettisen rilluaikaan tuhlattin paljon. Hänen työkaveri-ystävänsä kävivät ulkomailla työajalla. Srk maksoi matkat ja kuukausipalkka päälle. Piispa Sihvonen patisteli khraa, että jumalanpalvelukseen osallistuvien määrä pitää saada nousemaan. Siksi hän käytti vierailijoita, srk maksoi. Alhaiseen osallistumiseen olin minä todistajien mukaan syypää: ”luuseri”, ”väärä”, ”väärämurteinen”, ” minkä takia srk:laiset eivät halunneet” nähdä pappiaan srk:n juhlissa ja kirkollisissa toimituksissa. Miettinen ratkaisi ongelman palkkaamalla vierailijoita, jotta piispa olisi tyytyväinen ja srk:ssa vallitsisi rauha. Minua korvaamaan kutsuttiin kaukaa toisista kaupungeista ”hyviä pappeja” toimittamaan kasteita, vihkimisiä ja hautauksia srk:n laskuun kiukutteleville srk:laisille. Jossain vaiheessa talouspäällikkö Raimo Turunen laittoi topin khran tuhlailulle ja ihmisten rahojen väärinkäytölle. Minulla oli lokosat ajat: Palkka tuli, vaikka tein minimaalisesti töitä. Minkä minä mahdoin, kun ”srk ei halunnut” minua töihin ja valitti valtion valtiokirkon tuomiokapituliin!

Kelpaamattomuudestani se kotikäyntityö alkoi. Käyntejä tuli 16000 ja tilintarkastaja piti sitä rahan tuhlaamisena. Khra katsoi, että työ oli ”minun omiani” eikä srk:n työtä, vaikka minä olin diakoniasta vastaava pappi! Kotikäyntityö on diakoniaa! Laiskuus ja hyötyminen ihmisten rahoista ei minulle sopinut pitemmän päälle, vain joitakin vuosia. Tuntoni ei sietänyt sitä, että nostan papin palkan ja lorvailen pihalla savustamassa siikoja. Kirkkoneuvosmies opettaja Reino Ikonen alkoikin huudella Kummun koululta pihallemme: ”Eikö papin pitäisi olla töissä?”

Vuosikymmenten kuluessa srk:ssa tapahtui linjauksia mutta perusteema pysyi. Määräaikaisista ulosheitoista huolimatta pysyin töissä, 3 v potkintakaan ei onnistunut. Silloin khra meni toiseen laitaan: Vierailijoita ei enää näkynyt mutta minun piti tehdä kaikkien pappien työt! Kun olin heikoimmillani ison potkimisen jälkeen, hän tumppasi minut joka lähtöön, kun aikaisemmin oli kaikista syrjäyttänyt: kauneimmista joululauluista, lestadiolaisten kirkkopyhistä ja kaikista arvo-ihmisten pippaloista

Parhaimmillaan minulla oli 5-7 saarnavuoroa peräkkäisinä sunnuntaina! Sitä kummasteli myös kirkkoneuvosmies Veikko Kettunen. Kesäloma oli alkamassa ja perheemme suuntasi nenää Norjan Vestertanaan, Jäämeren mökille. Kiitos Pirkolle! Kyllä satoi saarnavuoroja: Ennen lomaa oli 3 peräkkäin, heti loman jälkeen 3 peräkkäin, plus muut virkatehtävät. Mutta satoi kantelujakin, 15, jopa 3 yhtä aikaa. Tein loman jälkeiset saarnat valmiiksi ennen lomaa, jotta saisin ajatus vapaana rentoutua turskia kalastellen Jäämerellä. Kun loma päättyi ja katsoin työnjaon päivyriä : Olipa tumpattu taas minulle kaikki pappien työt! 2 viikossa Jäämeren virkistys sammui!

Mikä lienee nyt riivaajan nimi Okussa, kun vierailija-saarnaajia ja –liturgeeraajjia vilisee? Minun rikokseni oli, että minulla oli kieli väärinpäin ( syytös: tunnustuksenvastainen puhe) ja olin kaikin puolin vääränkokoinen ja -näköinen. Kaavin papilla oli 30 sitten vääränlaiset kasvot, häntä ei haluttu. Pastori Jorma Karppi Joensuussa oli joillekin ”väärä”, ei haluttu. Minäkin olin ”väärä” piispa Matti Sihvoselle ja eräässä kastetilaisuudessa 5- vuotiaalle pojalle, joka sanoi: ”Sinä et ole oikea pappi!” Ajattelin pääkopassani: En minä olekaan mutta nyt minä pidän pyhän kaste-toimituksen.

Tänään on Okun srk:ssa erikokoisia ”papinnäköisiä” pappeja, jokaiseen makuun ikioma ”hyvä ja oikea” pappi. Mutta srk:lainen ei saata ymmärtää sitä, miten monta kertaa pappi itkee yksinäisyydessään laumansa julmuutta. Ei tule piispan legioona ja piispa-paimen auttamaan! Ei tule hätiin kirkkoneuvoston ”hyvä uskovainen”! Kukaan ei ota vastuuta, mutta söhimistä valtiokirkon laitoksessa riittää!

Mikä jurppii, kun kirkkoneuvosto vie rahat vierailijoille! Ei vierailija rakenna srk:n elämää, vaikka khra Kari Kanala H:gin Paavalin kirkossa tuo jumalanpalvelukseen tanssipimuja ja Rantakylän khra houkuttelee kirkkoon väkeä sorja-vartaloisella tanssi-saarna-pastorilla! Sana ”piispantarkastus” tarkoittaa piispan tarkastamista - ensi syksynä.

Jorma Luostarinen