RAAMATUN KIRJOITTAJAT KIRJAILIVAT MYYTIN KIELELLÄ MUINAISUUDESTA ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Raamatussa käytetään myyttistä kieltä ja symboliikkaa, esim. 1 MS 1–11 luvut alkukertomuksissa, kuvaamaan muinaisaikoja, luomista ja ihmisyyden peruskysymyksiä. Tällöin jälkikäteiskirjoittajat eivät pyri historialliseen tarkkuuteen vaan kuvaavat syvempiä totuuksia Jumalasta, synnistä ja maailman järjestyksestä. Nämä ovat tietenkin meidän luokitteluja omassa ajassamme eivätkä vastaa lainkaan sitä kokemusta, mitä kirjoittajien mielessä liikkui 3000 v sitten heidän eläessään maagis-uskonnollisen ajattelun ja kulttuurin maailmassa. Myyttisestä kielestä: • Luomiskertomuksen maailman synty, puutarha ja ensimmäiset ihmiset kuvataan Kaksoisvirran alueilla kuvakielellä, joka selittää olemassaolon perustaa. • Jättiläiset, taivaalliset olennot ja 1 MS 6:ssa mainitut "jumalien pojat” ovat tyypillistä muinaisen Lähi-idän mytologiaa. • Pitkän iän Metusalah eli 969 vuotta, mikä korostaa muinaisaikojen erityisyyttä. Tärkeitä asioita suurenneltiin ja kyseessä oli erilainen ajanlasku. • Symboliikan numerot kuten 7 ja tarinalliset elementit kantavat hengellis- uskonnollisia merkityksiä Lähi-Idän muiden uskontojen tyylillä. Raamatun "myytin kieli" tarkoittaa tapaa kuvata asioita, joita on vaikea ilmaista tavallisella kielellä. Tällaisia ovat erityisesti maailman alkuperä, ihmisen suhde Jumalaan ja pahan alkuperä. VT:n perustarinat on kerrottu moneen kertaan vuosisatojen aikana muutettuna, sensuroituna, lisättynä ja päivitettynä kuhunkin historian hetkeen. Raamatussa käytetään myyttistä kuvastoa selittämään luonnon ja ihmisen olemassaolon perustaa: • Kerrotaan, miksi maailma on olemassa, ei miten. • Kuvataan ihmisen perusolemuksen eroa monikolliseen Elohiim-luoja-jumala-kollegioon. • Vedenpaisumuskertomus kertoo tuomiosta/ tuhosta ja uuden elämän alusta joiltakin osin vastaten itämaisia myyttejä. • Baabelin tornikertomus antaa tarinallisen vastauksen kielten ja kansojen moneuteen. ________________________________________ Myytin ja historian ero • Myytti ei ole "satu" vaan syvällinen totuus käyttäjälle • Helmer Ringgren tiivistää: Raamatun historia on myytin muodossa ja myytti historian muodossa • Alkukertomukset sijoittuvat myyttiseen "aikojen alkuun", jota ei voi mitata kalenterilla • Myyttinen kieli tekee muinaisajoista ajankohtaisia myöhemmille sukupolville • Kun selitetään Suomen luter. kirkon saarnoja, huomataan, että ikimyytti toimii ajasta aikaan • Papit pukevat saarnat myyttiseen asuun ja kirkoll. toimitukset toimivat myyttien ilmaisijoina • Arvostetut VT:n ja UT:n myytit, myös ”Jeesus”, toimivat, kun ihmiset suhtautuvat niihin myyttisesti • On sanottu, että myytin myöhempi selittäminen eli teologia on myös myyttistä puhetta • Piispavirka Riekkinen yrittää vapauttaa kristinuskoa myyteistä ja pelastaa valtion uskontolaitosta • Maailmankuulu ”myyteistä riisuja”-teologi on saksalainen Rudolf Bultmann. Okussa 22.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1714 blogia

KIRKKO HUIJAA OPILLAAN JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSESTA, ETTEI KUOLEMA OLE TÄYSTUHO 2. ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Ylösnousemusoppi on kristinuskon keskeisin peruspilari, joka väittää, ettei kuolema ole loppu. Kriittisestä näkökulmasta sitä voidaan tarkastella "huijauksena" tai psykologisena keinona hallita kuolemanpelkoa. Kriittisen eksegeesin mukaan, jota esim. Kuopion tuomiokapitulin piispavirka-inkvisiittori-papin ulosheittäjä-Riekkinen edustaa uusimmassa kirjassaan, UT:n tekstien juutalaisen Jeshuan ylösnousemusta tulkitaan täysin vääräoppisen hereettisesti ja kirkon tunnustuksen vastaisesti oppilaiden ja seuraajien psyykkiseksi kokemukseksi ja mielenmuutokseksi heidän ikävöidessään juuri äsken sanhedrinin = neuvosto = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus puuhun ripustamaa eli hirttämää Opettajaansa ja sinnitellessään eteenpäin ilman häntä. Jeshua meni menojaan muiden rikollisiksi määriteltyjen konnien kanssa joukkohautaan tai mätäni hirteen korppikotkien ja susien ruuaksi. Jeshua-jätkä meni ikuisesti maaksi kuten kuka tahansa maan matonen mutta hänen muistonsa, elämän työnsä, ystävyytensä, rakkautensa ja ihmeellinen todistusvoima Jahven suuruudesta jäi maan päälle hänen omiensa sydämeen ja keskuuteen. Tässä näkökulmia: Miksi oppia pidetään lohdullisena? • Toivo jatkuvuudesta: Kirkko opettaa, että Jeesus voitti kuoleman ja avasi tien ikuiseen elämään. • Merkityksellisyys: Elämä ei pääty "täystuhoon" vaan maallinen vaellus on vain esivaihe kirkkaudelle. • Sovitus: Kristuksen kuoleman katsotaan poistaneen synnin esteen ihmisen ja Jumalan väliltä. ________________________________________ Kriittinen tarkastelu: Voiko kyseessä olla "huijaus"? Kriittiset ja skeptiset näkemykset haastavat virallisen dogmin: • Valta ja hallinta: Lupaus taivaasta ja pelko kadotuksesta ovat olleet historiallisesti tehokkaita keinoja ohjata ihmisten käyttäytymistä ja varmistaa ja vahvistaa laitoskirkon asema valtiossa. • Psykologinen puolustus: Ylösnousemususko toimii suojana eksistentiaalista kauhua eli olemattomuuden pelkoa vastaan. • Todisteiden puute: Kriitikoiden mukaan ylösnousemus on myytti, jolla selitettiin opettajan kuolema ja annettiin liikkeelle uusi syy jatkaa. ________________________________________ Keskeiset käsitteet • Ylösnousemus/ yksi tulkinta monien joukossa: Ruumiin ja sielun uudelleen yhtyminen sekä kirkastuminen. • Pelastus: Tapahtuu Paavalin mielipiteiden mukaan yksin uskon kautta Kristukseen. • Pääsiäinen: Vuosittainen juhla, jolla muistetaan menneitä ja vahvistetaan laitostoimintaa rituaalisesti. 💡 Ydin: Onko kyseessä "huijaus" vai "totuus", riippuu tarkastelijan maailmankatsomuksesta – uskovalle se on elämän tarkoitus - kriitikolle järjestäytyneen uskonnon tarvitsema ja käyttämä oppirakennelma laitosta varten. Okussa 21.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1713 blogia

KIRKKO HUIJAA OPILLAAN JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSESTA, ETTEI KUOLEMA OLE TÄYSTUHO 1. ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Jeshuan ylösnousemus on kristillisen uskon keskeisin opinkappale, jonka kirkko katsoo olevan perusta toivolle kuoleman jälkeisestä elämästä. Tämän opin mukaan Kristus voitti kuoleman ja ylösnousemus avaa uskoville tien iankaikkiseen elämään. Lukijasta tarina tuntuu itsestään selvän tutulta. Kun katsotaan tuota UT:n Paavalin keksimää Kristusta uskontohistorioitsija Arne Runebergin teoksen Jesu korsfästelse 1952 valossa, havaitaan, että kristinuskon kirkkojen teologiassa Kristus ei tarkoita Paavalin Kristusta. Paavali luonnostelee juutalaisten messiaan pohjalta aivan toisenlaista hahmoa Kristuksellaan. Se/ hän tarkoittaa Paavalin käyttämän Platonin perinteen tyylillä abstraktista ihmistä, ideaali-ihmistä, ihmistä yleensä, täydellistä ihmistä, kaikkia ihmisiä ja ihmiskuntaa. Sellaisen hahmon kohdalla kirkon ylösnousemususko kalpenee pahan kerran. Kirkon tulkinta on kuitenkin pesiytynyt pitkällä matkalla Suomen valtiokirkon Kuopion tuomiokapitulin fraasivarastoon, jossa se pysyy kirkon tunnustuksen piilottamana ja pullahtaa eri muodoissaan esiin pappien ja muiden duunareiden suusta ja työssä. • Ylösnousemuksen merkitys: Kristillisen perinteen mukaan Jeesuksen ylösnousemus ei ole pelkkä kuolemanjälkeinen elämä vaan ruumiin ja sielun uudelleen yhtyminen sekä ruumiin kirkastuminen. Entisenä pappina 30 työvuoden jälkeen koen lauseen, joka on kyllä oikein oppien näkökulmasta, aivan teoreettiseksi hölynpölyksi, jota juuri siksi papit ja muut profeetat eivät saa penkoa julkisesti srk:n päättäjä-uskovaisten edessä. • Kristillinen toivo: Ylösnousemusopilla kirkko opettaa, ettei kuolema ole täystuho vaan toivo siitä, että Jumala herättää uskovat kuolleista. Ylösnousemususko on siinä mielessä erittäin huono toivo, koska se ei koskaan tule toteutumaan kenenkään kohdalla reaalimaailmassa vaan ainoastaan uskojansa päässä, hengessä, sielussa ja toiveissa. Esim. terapeuttisessa työssä terapeutin ei pidä koskaan luoda ongelmaiselle toivoa, jonka itsekin tietää koskaan toteutumattomaksi. Ihminen luonnonoliona kuolee kuten mikä olio tahansa ja muuttuu maaksi. Jo sana kuolema tarkoittaa loppua eikä mikään uskonnon luritus sitä absoluuttista totuutta muuta. Jos Paavalin keksimä Kristus on ylösnoussut hänen pääkopassaan, ei siitä seuraa loogisesti eikä muutenkaan toisille yhtään mitään. Papin töissä näin ja koin 30 v aikana 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen, että ihmiset ja papitkaan eivät keskustele näistä asioista. Niistä ei keskustella, koska ei ole mitään keskusteltavaa. • Kritiikki ja erilaiset tulkinnat: Kristinuskon sisällä on konservatiivisia suuntauksia, jotka painottavat perinteistä Raamatun tulkintaa ja pelastusta, kun taas toiset suuntaukset näkevät kirkon opetuksen muuttuneen ajan myötä leveäksi ja laveaksi mitään sanomattomaksi purpatukseksi ihmisestä yleensä verrattuna ihmisen ongelmiin maailmassa 2000 v sitten. Väite siitä, että kirkko "huijaa", on uskonnollinen ja filosofinen kysymys. Kirkon näkökulmasta ylösnousemus on historiallinen ja teologinen totuus, kun taas uskonnonkritiikissä sitä voidaan pitää inhimillisenä tarinana kuolemanpelon lievittämiseksi. Okussa 21.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1712 blogia

KAIKKI TIETO UT:N JUUTALAISESTA JESHUA-ÄIJÄSTÄ ON VÄRITETTYÄ ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Toteamuksesi osuu historiantutkimuksen ytimeen: UT:n tekstit eivät ole neutraaleja historiankirjoja vaan uskonnollista saarna-julistusta, joka on kirjoitettu kirjurien, redaktorien ja kirjailijoiden tietystä tarkoituksellisesta näkökulmasta puolueellisesti levityskäyttöön verrattuna meidän aikamme historian kirjoituksen objektiiviseen ihanteeseen.. Tiivistetty katsaus siihen, miten ja miksi tieto Jeesuksesta ( Jeshua ) on "väritetty" ja mitä historiantutkimus siitä ajattelee: 1. Teologinen värittyneisyys ( tulkinta vs. faktat ) Evankeliumien kirjoittajien ensisijainen tavoite ei ollut tallentaa Jeshuan elämäkertaa nykyaikaisessa mielessä vaan osoittaa hänet Messias-Jumalan Pojaksi. • Väritys: Jeshuan sanat ja teot on kehystetty vastaamaan VT:n ennustuksia. Hänen muistoa tulkittiin valikoitujen VT:n kirjoituksen valossa ja hänet pakotettiin olemaan lupausten täyttymys. Kriittinen tutkimus on osoittanut jo 1970-luvulla, että kristittyjen käsityksiä vastaavat kohdat VT:ssa ovat sen sisäiseen aikaan ja historiaan sidottuja, esim. Herran kärsivä palvelija ja Soteer-pelastaja. Nimitykset tarkoittivat esim. muinaista Israelin kansaa tai sen silloisia kuninkaita. Kirjurit eivät viitanneet niillä myöhempien aikojen hahmoihin eikä kristittyjen Jeesukseen muuten kuin kristittyjen mahdottomissa jälkikäteistulkinnoissa omaan etuun: On vaikea erottaa, mitkä osat ovat Jeshuan alkuperäisiä omia sanoja ( ipsissima vox ) ja mitkä varhaiskristillisen yhteisön teologista tulkintaa hänen hirttokuolemansa jälkeen v 30. 2. Ajallinen ja kielellinen etäisyys: Jeshua puhui arameaa mutta UT on kirjoitettu kreikaksi. Kun juutalaispohjainen Jeshua-liike siirtyi Paavalin ym. työnä Palestiinasta Rooman imperiumiin, tuli juutalaisesta arameaa puhuvasta Jeshuasta vähitellen ominaisuuksiltaan kreikkalaistyylinen Jeesus ja sitten Jeesus-Kristus, jolla enää ei ollut mitään yhteistä alkuperäiseen Jeshuaan ja hänen Israelissa oleviin merkityksiin ( UT:ssa 20 uutta merkitystä: Logos, Sana, Ylimmäinen pappi, Marian poika, Tie, Totuus, Elämä, A ja O, Jumala, Poika, Kristus, jne. ). Jokainen voi lukea UT:sta eri kirjurien painotuksia, keksittyjä kuvauksia ja merkityksiä, jotka ovat yhteensovittamattomia kehenkään henkilöön. • Väritys: Käännösprosessi ja suullinen perimätieto n. 30–70 v ennen tekstien vakiintumista ovat muokanneet tarinoita. Kertomukset hioutuivat ja muuttuivat jokaisessa kerrontavaiheessa palvelemaan myöhempien kuulijoiden tarpeita. 3. Poliittinen ja sosiaalinen konteksti: UT:n syntyaikana kristinusko alkoi eriytyä juutalaisuudesta ja levitä Rooman valtakuntaan. • Väritys: Teksteissä näkyy pyrkimys pehmentää roomalaisten ( esim. Pilatus ) roolia Jeshuan murhaan ja korostaa juutalaisten uskonnollisten johtajien vastuuta. Se heijastaa kirjoittamisajankohdan jännitteitä jo ennen v 30 jKr. sanhedrinin = neuvosto = maan hallitus = korkein oikeus toteuttamaa murhaa Golgatalla. 4. Historiallinen Jeshua-tutkimus: Tutkijat käyttävät kriteerejä kuten epäyhdenmukaisuuden kriteeri ja riippumattomat lähteet yrittäessään kuoria "väriä" pois: • Mitä jää jäljelle? Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että Jeshua oli juutalainen opettaja Galileasta, hänet kastoi Johannes Kastaja ja Rooma toteutti juutalaisen yläluokan vaatimuksen tavallista kansaa vastaan. • Nykyinen tutkimus korostaa, ettei Jeshua perustanut uutta uskontoa vaan uudisti omaa. Okussa 21.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1711 blogia

UT:N JESHUA SAARNASI ILMAN MITÄÄN YHTEISKUNNAN LAITOKSIA ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). UT:n kirjurien, redaktorien ja kirjailijoiden kuvaama juutalainen Jeshua saarnasi ja toimi perinteisten, vakiintuneiden yhteiskunnallisten ja uskonnollisten laitosten ulkopuolella haastaen niitä mutta ei täysin eristyksissä aikansa yhteiskuntarakenteista. • Hän opetti luonnossa, vuorilla, järven rannalla ja yksityiskodeissa synagogien ja temppelin sijaan. • Hän kritisoi fariseusten ja kirjanoppineiden instituutionaalisia tulkintoja laista, temppelikultista ja uskonnollisesta byrokratiasta. • Hän hakeutui sellaisten pariin, jotka oli hylätty ja normitettu uskonnollisen ja yhteiskunnallisen yhteisön ulkopuolelle kuten publikaaneiksi, syntisiksi, saastaisiksi ja sairaiksi haukutut. • Hänen saarnansa keskittyi Jahven kuningaskunnan läheisyyteen, sisäiseen uskoon ja lähimmäisenrakkauteen ohi murhaaja-synedrium/ sanhedrin suuren neuvoston = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus. Vaikka Jeshua toimi pääosin virallisen yhteiskunnan ulkopuolella, hän osallistui juutalaiseen uskonnolliseen elämään käymällä temppelissä ja synagogissa ja toimi juutalaisen lain (Toora) puitteissa. Hän tulkitsi sitä radikaalin uudella tavalla kuten kirjurit osoittavat UT:n teksteissä moneen kertaan. Heprean Jeshua = ”Jahve pelastaa” = ”Jahve on pelastus” esitetään UT:ssa esim. Jumalan Poikana ja iankaikkisena Sanana = Logos, joka tuli ylhäältä historian näyttämölle täyttämään kirjoitukset. Eri kirjoissa Jeshuan arvonimet ja merkitykset vaihtelevat huomattavasti ja siksi on syytä olettaa, että hän ei voinut täyttää kaikkien nimitysten mittaa. Jeshua-nimeen on siis koottu VT:n juutalaisen perinteen ja UT:n pakanoiden eli ei-juutalaisen perinteiden käsitteitä aikakauden tyylillä korostamaan henkilön arvoa ja merkitystä omiensa keskuudessa. Sukulaispoika Johannes Kastajasta kerrotaan tyylillä, joka antaa ymmärtää, että häntä pidettiin joinakin aikoina jopa suurempana kuin Jeshuaa. ________________________________________ UT:n Jeshuan toiminta porukoissaan oli inhimillistä, spontaania, innostunutta, innostavaa, köyhää kansaa am ha aares nostavaa ja puolustavaa kovien virkamiesten maailmassa, jossa uskonnon tulkinnalla hallittiin köyhien kapinaa ja tukittiin heidän turpansa. • Yeshua ei rajannut opetustaan temppeliin ja synagogiin vaan kulki vuorella, järven rannalla ja kylien kaduilla. • Hänellä ei ollut virallista papin, maisterirabbin tai kirjanoppineen statusta. Hän oli maallikko, joka puhui omalla auktoriteetillaan yksinkertaisille oppimattomille maalaisille arameaksi maagis-uskonnollisella kielellä eikä hienostuneen temppelipapiston ja virkamiesten sanastolla. • Hän haastoi ajan uskonnolliset instituutiot kuten fariseukset ja saddukeukset painottaen sisäistä muutosta ja lähimmäisenrakkautta ulkoisten muotomenojen ja tiukan lakihurskauden sijaan. • Hän loi ympärilleen uudenlaisen yhteisön, joka perustui seuraamiseen ja tekstien tulkinnasta syntyvään yhteyden kokemiseen ja Israelin Jahven läsnäoloon elävänä isien Jumalana, ei hierarkkisesti laillistettuun ja normitettuun uskontoon. Jeshuan toiminta oli "ruohonjuuritason liike", virkamiesten näkökulmasta protestiliike, kapinaliike, vastakulttuuri-liike, joka kyseenalaisti aikansa yhteiskunnan rutiinit. ”Valkeiksi kalkittujen” attaseoiden jäykät rakenteet saivat röhönaurut kaikkialla missä pastoreiden Jeshua-piru, belsebul-paholainen, belsebub-kärpästen herra, kansanvillitsijä, pappien pilkkaaja, väärä Kristus, jne. näytti naamansa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli jatkaa esimerkkien ja kokemuksen valossa Martti Lutherin antisemitismia ja UT:n juutalaisen Jeshuan tappamista. Okussa 20.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1710 blogia

IHMISEN KEKSIMÄN KRISTINUSKON HEIKKOUDET ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Kristinuskon kuten muidenkin inhimillisten instituutioiden ja uskomusjärjestelmien heikkoudet liittyvät usein sen tulkinnanvaraisuuteen, historialliseen kehitykseen ja sovittamiseen nykyaikaan. Aiheesta käytävässä kriittisessä keskustelussa nousevat esiin seuraavat teemat: • Ristiriitaiset tulkinnat ja Raamatun inhimillisyys: Raamattua pidetään moniäänisenä inhimillisenä kirjana, josta on vaikea johtaa yhtenäistä, aukotonta teologista kokonaisnäkemystä. Kirjoitukset ovat syntyneet eri aikoina eri konteksteissa, mikä on johtanut jo Raamatun sisäisiin lukemattomiin ristiriitaisuuksiin ja oppiriitoihin, joita teksteissä korjataan, muutetaan, poistetaan, ratkaistaan ja päivitetään yhteiskunnan tilanteisiin ja ihmisten elämään merkityksellisiksi ja toimiviksi. • Väkivallan varjo pelastusteologiassa: Kritiikkiä on esitetty sijaiskärsimykseen perustuvaa pelastusoppia kohtaan, jota jotkut pitävät moraalisesti kuvottavana "Jumalan vihan purkauksena" viattomaan kohteeseen. VT:ssa on lukusia ihmiskohtaloita, joita tulkitaan Jumalan vihan tai rakkauden näkökulmasta, puhumattakaan UT:n Paavalin kehittelemästä Kristuksesta suurena Kärsijänä ihmiskunnan syntien puolesta ja takia. • Historian taakka ja vallankäyttö: Kristinuskon historiassa uskontoon on takerruttu tavalla, joka on aiheuttanut kärsimystä esim. syyllisyyden virittäminen ilman armoa ja vallankäyttöä ilman rakkautta. • Eksklusiivisuus ja moraaliongelmat: Kristillistä kirkkojen teologiaa on kritisoitu "loukkaavasta eksklusiivisuudesta" ( vain yksi tapa pelastua ) ja moraalisesti kestämättömistä tulkinnoista. Esimerkkinä mainitaan helvetti-oppi, joka nähdään ristiriitaisena hyvän Jumalan armollisuuden kanssa. • Ristiriita tieteen ja järjen kanssa: Filosofian ja teologian historiassa on ollut käden vääntöä tieteen kannattajien ja kristinuskon puolustajien välillä. Ateistisella, marksilaisella, naturalistisella, materialistisella ja luonnontieteelliseen selittämiseen uskovien tahoilla on kyseenalaistettu uskonnollisen Jumala-käsitteen järkevyys ja kirkkojen uskonopit nähdään mahdottomina normaaliajattelussa. • Inhimillinen luonne: Kristinusko nähdään Paavalin ja alkuseurakunnan tekemänä kulttina, joka kehittyi vasta 10-20 v juutalaisen Jeshuan paaluun hirton jälkeen ja siitä eteenpäin levittyään Rooman imperiumin itäosiin ja lopulta instituutiona kaikkialle Rooman valtakuntaan keisarien kirkkopolitiikan välineeksi. Kristinusko oli aluksi juutalaisuutta, sitten juutalais-kristillisyyttä ja lopulta täysin erillinen pakanoiden eli ei-juutalaisten aatesuunta säilyttäen VT:n keskeisiä oppeja, ideoita ja teemoja. Kristillisen kirkon käytössä ne tulkittiin uudelleen kirkon käyttöön samalla hyläten juutalaista perinnettä ja UT:n juutalainen Jeshua kokonaan. Jo Paavali suhtautui Kristuksellaan antisemitistisesti omaan juutalaiseen heimoonsa. Se meininki siirtyi eteenpäin jakamattoman kirkon aikaan esim. kirkkoisä Aurelius Augustinuksen ja kreikkalais-roomalaisten teologien vaikutuksesta keisarin valtiokirkon yleisohjelmaan ja on tunnistettavissa globaalin kristinuskon kirkkojen puolueohjelmissa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli palvoo edelleen saksalaisen munkki Martti Lutherin laatutyötä, jonka yksi osio on raskas antisemitismi ja tietämättömyys UT:n juutalaisesta Jeshuasta. Nämä karkeudet satojen tuhansien tapausten joukossa kertovat selvällä suomenkielellä tapahtuneesta ja ennakoi sitä mitä tulee tapahtumaan uskonnollisen perinteen ollessa melko muuttumaton aikakaudesta toiseen. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1709 blogia

UT.N JUUTALAISEN JESHUAN RENTO TYYLI OMIEN JOUKOSSA VIRKAPAPPEJA VASTAAN ( Tekoälystä korjattu, täydennetty sisään ) Ut:n kirjoittajien, kirjailijoiden, redaktorien ja kirjurien muistelema juutalainen Jeshua hänen hirttokuolemansa jälkeen sooteeriaa eli vapautus-tyylillä haastoi aikalaiset, erityisesti lainopettajat, fariseukset ja papit. Myös suorapuheinen ja omien joukossa rento esiintyminen noteerattiin. Jeshuan tähtäimessä olivat erityisesti korkea-arvoiset hännystelijät synedriumissa eli suuressa neuvostossa = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus, joka ”etsi tilaisuutta tappaakseen hänet” kuten UT:n perinnekirjoissa sanotaan. Hänen tapansa profeettana, eksorsistina, saarnaajana, syömärinä, juoppojen, rikollisten ja huorien ystävänä pappien antamilla arvosanoilla poikkesi yhteiskunnan hyvien uskovaisten uskonnollisuudesta ja virkamiesten tekemästä valtiouskonnosta Rooman keisarin kurimuksessa. Jeshuan "rento" ja haastava tyyli omiensa viinijuhlissa syöminkeineen ja röhönauru pappipiruja kohtaan: • Sääntöjen ohi meneminen: Jeshua asetti köyhän ihmisen hengen, tarpeet ja sosiaalisen lämmön heitä kohtaan uskonnollisten sääntöjen kuten kovien sapattisäädösten edelle, mikä raivostutti pappeja ja kirjansa oppineita. He pitäytyivät ihmisten luomiin sääntöihin Jahven nimissä ja katsoivat edustavansa Jumalaa maan päällä. Siksi Jeshuaa kutsuttiin Saatanaksi, Belsebuliksi ja pääpiru-Beliariksi. Enon srk:ssa vastaavat vittuillut harhaoppiselle eksyttäjä-pappi-minulle ja sen mukainen suhtautuminen Kuopion tuomiokapitulin siunauksella tuli varsin tutuksi v 1978-. Se aika oli sanallista ja sanatonta kaaosta, jolla khra hallitsi srk:aa ja mielisteli Kuopion tuomiokapituli-piispavirka-Kortekangasta. Suhtautuminen minuun pappina oli niin kovaa, että yksilöterapia ja työnohjauskaan ei tuonut vapauttavia yöunia. Oli yksinkertaisesti mahdoton saada selvää, mitä oikeastaan tapahtui. Itselleni valkeni taistelun tiimellyksessä UT:n Jeshuan rento sooteeriaa-vapautumistyyli ihmisiä kohtaan mutta sellaista ei saanut puhua eikä toteuttaa lääninrovasti-kirkolliskokousedustaja-khra:n srk:ssa. • Ateriointi syntisten kanssa: Hän söi julkisesti pappien syntisiksi haukkumien publikaanien ja prostituoitujen kanssa, mikä oli uskonnolliselle eliitille shokeeraavaa. Aivan sama meininki on Suomen luterilaisessa kirkossa ilman juutalaista Jeshuaa antisemitistisen Martti Lutherin tyylillä, kun hyvät uskovaiset onnistuvat saamaan pappinsa jätekoriin. He ovat ja tulevat olemaan oikeassa herätysliikkeensä Jumalan suojassa ja heihin kuulumaton pappi saa perheineen etsiä muuttoautoa. Papin valitus valtion oikeuteen vääryyksien oikaisemiseksi vaatii valtavasti ponnistelua ja ilman kutsumusta alalle ja selkeää käsitystä roolistaan pappi luopuu ja pakkaa kamat toivossa saada kasata ne seuraavaan pappilaan. • Suora puhetapa: Jeshua arvosteli pappeja ja fariseuksia "tekopyhiksi", jotka pitivät kiinni perinnäissäännöistä mutta unohtivat Jumalan tahdon kuten oikeudenmukaisuuden ja rakkauden. Sellaisia hyveitä en tavannut kertaakaan Kuopion tuomiokapitulissa, jonka syytetyn seisomapenkille juoksin16 kertaa 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen ottamaan vastaan piispa-attasea Malmivaara-Sihvonen- Riekkisen valtiokirkon herjaus-hyppely-matkimis-tuomiopalikoita armopala-evankeliumin sijaan. Sama pirullinen henki näkyi alushousuja myöten valtion kristillisessä firmassa kuin ikivanhassa UT:n uskonnossa. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1708 blogia