NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 5. KAIPAAN YKSINÄISYYTTÄ Tällä paikkakunnalla olen tunnettu henkilö. Milloin minkin asian yhteydessä saan tietää, että ihmiset ovat nähneet autoni tai vilauksen minusta. Saan kuulla: Olitko se sinä ja mitä sinä siellä teit? Pankissa pankkineiti sanoo päivää pastori ja kaupassa myyjä: mitä pastorille saisi olla. Ihmiset huomaavat pappinsa. Vapaallakin olen pappi. Pään nyökytysten syvyys ja vakavuus kertoo, mikä minkin ihmisen käsitys papista on. Joskus tuntuu: antakaa minun olla jo rauhassa. Joskus lasten ja nuorten huulilta luen: pappi menee, pappi on tuolla. Työntekotilanteissa olen paljon esillä. Kun toiset istuutuvat, minä nousen pitämään heille puhetta. Joillekin ihmisille luultavasti syntyykin käsitys papista sellaisena kuin he ovat hänet nähneet. Papilla on papinpuku, kiiltävät kengät, hän laulaa ja lausuu. Tuntuu siltä, että he huomaamattaan tyrkyttävät odotuksiaan ja vaatimuksiaan. Harvempi kai myöntää, että pappi on tavallinen ihminen. Heiltä puuttuu kokemus niistä tilanteista, joissa papilla olisi mahdollisuus tulla heitä lähelle sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun minulla on kuulijakuntaa, sitä on tavallisesti runsaasti. Joskus tuntuu selittämättömän ahdistavalta seistä monien ihmisten edessä. Huoli pokan pitämisestä ja tilanteen onnistumisesta ahdistaa. Usein pienikin töppäys näkyy. Esim. jumalanpalvelus on sellainen tilanne. Pappi on arvostelun kohteena. Minustakin puhutaan, koska edeltäjiäkin repostellaan ja vielä viidenkin kymmenen vuoden takaa. Joskus on vaikea luottaa ihmisten vilpittömyyteen ja nähdä ilkeässä puheessa jotain hyvää. Joskus vitsien ja piruilun raja on epäselvä. En käsitä, mikä antaa niin monille ihmisille perusteen asettaa papilleen vaatimuksia siitä, millainen hänen pitäisi olla. Töissäkin voi olla hyvin yksin ja yksinäinen. Pako yksinoloon helpottaa ja selkeyttää. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1207 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 27. EN OLE HYVÄN IHMISEN ESIKUVA Olen huomannut, että ihmiset aika tarkasti löytävät papin puheista väärät kohdat. He mielellään tuijottavat papin ulkoisia piirteitä, äänen sävyjä, käsiä, tukkaa, vaatteita ja käyttäytymistä. Jotkut sanovat papille et saa, ei sovi, ei voi …. koska olet pappi. He näkevät roolihenkilön, ei ihmistä. On paljon srk:n ihmisiä, jotka arvailevat papista ja motiiveista sitä sun tätä, vaativat häntä olemaan heidän ihannekuvansa mukainen. Odotukset moraalisesta hyvästä kohoavat taivaaseen. Ihmisten lukuisuuden takia vaatimuksia on niin moneen lähtöön, että kukaan ei helpolla seulo niiden paineessa helppoa ja toimivaa reittiä eteenpäin. Ehkä ihmiset suhtautuvat pappiin kuten epäonnistuneet vanhemmat lapsiinsa. He vaativat toiselta sellaista, mikä heissä itsessään ei ole toteutunut. Vai johtuisivatko vaatimukset siitä syystä, että papisto aikoinaan oli itseoikeutetussa asemassa vaatimaan rahvaalta siveellisten arvojen pakollista noudattamista esim. kylän kinkereillä. Kyläiset rollivat kylän vanhimman kautta rovastille parhaimmat juorut ja häpäisivät syntisäkkinsä armotta . Mennyt aika on mennyt, mutta loukkaukset, kokemukset ja iskut elävät maalaismaisemissa ja niiden asukkaissa: Potut pottuina! Menneen ajan kokemukset pullahtavat esiin sopivassa tilanteessa ja pappi on yhä henkilö, josta voidaan puhua mitä halutaan, koska kirkolla ei ole enää sanktioita seurakuntalaisiin. Myönnän mielelläni, etten ole hyvä ihminen enkä ole koskaan ollut enkä koskaan pyri sellaiseksi! Ylitän elää Raamatun Jumalan armosta joka aamu uudelleen aloittaen. Olen vain ihminen ihmisten joukossa ja toivon toistenkin sen tajuavan. Hyvää ihmistä ei ole olemassa, vaikka sellaisia sanotaan olevan ja sellaiseen ihanteeseen saattavat monetkin srk:ssa pyrkiä. Ensinnäkään ei ole hyvän ihmisen roolia, mallia ja laatuja sille. On vain ihmisiä ihmisten maailmassa, Uimahajussa, Enossa, Pohjois-Karjalassa, Suomessa ja maailmalla. Hyvä, paha, oikea ja väärä vaihtelevat henkilöstä henkilöön kunkin persoonan mukaisesti riippuen siitä, onko arvioija noussut aamulla pylly edellä vai nokka kohti taivasta. Itse haluaisin kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joksi Luojani on minut luonut, jotta voisin häntä rakastaa ja häneltä saamillani lahjoilla rakastaa ihmisiä, joita tarvitsen ja niitä, jotka jäävät ikuisesti tuntemattomiksi lähellä ja kaukana maailmalla. Outokummussa 21.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1229 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 26. KIRKON OPPI ON MIELIPIDEASIA Edessäni on kirkkolain pykälä 1. Siinä määritellään kirkon opiksi se kristillinen usko, joka sisältyy Raamattuun ja kirkon Tunnustuskirjoihin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Asia on teologisesti selkis. Ongelmat syntyvät vasta sitten, kun ihmiset alkavat keskustella, mikä sitten tarkemmin eriteltynä on kirkon oppi ja onko se ja se ilmiö opin mukainen. Käytännön työssäni olen monta kertaa huomannut, että joku Suomen kirkko ei ensinnäkään ole mikään yhtenäinen laitos. Se koostuu monista herätysliikkeistä, joilla on omat oppi-isänsä ja uskon korostuksensa. Lisäksi kirkon piirissä on mitä useampia kristillisiä yhdistyksiä ja järjestöjä, jotka oletuksen mukaan tukevat kirkon työtä omine organisaatioineen, johtajineen ja korostuksineen. Kirkkohallinnollisesti katsoen huomaan, että kirkossa on mitä eri tasoisimpia ja mitä erilaisempaa arvovaltaa käyttäviä elimiä, jotka tulkitsevat ja selittävät ns. kirkon oppia eri tilanteissa tarpeidensa mukaan yhteiskunnassa. Raamatun usko paljastuu vasta Raamattua käytettäessä ja siinä löydetään monenlaisia uskoja. Jokainen lukija joutuu tulkitsemaan ja selittämään yleisiä linjoja ja suodattamaan ihmispersoonansa läpi. Raamattu itsessään, teksteinä ja kirjana, ei tietenkään sano mitään, vaikka uskovaiset niin väittävät omissa lafkoissaan oikeaoppisesti. Tämä tulkinnan ongelma minua askarruttaa, koska monissa minulle kaoottisissa uskosta väittelyissä törmään siihen, kun en saa sönkkääjän hyökkäyksestä mitään selvää. Olen saanut saarnoistani ja kirjoituksista lähinnä negatiivista palautetta. Niiden mukaan en ole kutsumukseni arvoinen. Jotkut syytökset ovat ankaran typeriä ja perustuvat vain vihaan ja tietämättömyyteen kirkon historiasta, opista ja Raamatun tutkimuksesta. Huomaan, että minulla on Raamatun tulkintani, piispalla omansa ja lääninrovasti-khralla omansa. Toinen piispa selittää ja vaatii toisin kuin toinen ja papit ovat kukin mieltänsä esim. avioliitosta, avoliitosta ja eronneiden vihkimisestä, joista väännetään kättä kirkollisissa lehdissä ja pappien kokoontumisissa. Toiset saavat sanoa, toiset eivät. Kysymykseksi jää edelleen ja sellaiseksi se jätetään, mikä sitten on kirkon oppi. Se kun ei puhu puolestaan! Outokummussa 21.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1228 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 25. EDUSTANKO VÄÄRÄÄ IDEOLOGIAA? Kristinuskossa on jaloja piirteitä ja paljon sinänsä hyvää. Myös miljoonat kristityt ovat yrittäneet tehdä käytännössä täyttä totta lähimmäisen rakkauden opista. Se ei ole toteutunut läheskään. Miksi monilla ihmisillä on karvaita kokemuksia uskovista vanhemmista ja sukulaisista? Miksi joku tahallaan pilkkaa uskovaisia ja välttää kohtaamasta heitä ja heidän tilaisuuksiaan? Miksi joku tulee minulle rähjäämään sitä, että Jumala on joka tapauksessa paha ja ihmisten itsekäs keksintö? Niin, miksi? Missä minä olen vääristänyt sitä, mitä Jeesus tarkoitti? Olenko minä antanut uskostani sellaisen kuvan, josta toinen ihminen sanoisi: Tuota minäkin haluan. Tiedän, että minussa kuten jokaisessa vääristyy Jumalan hyvä tahto. Mutta ymmärtävätkö sen sellaiset ihmiset, jotka tunnetaan ensisijaisesti uskovaisina? Luulen, että moni ateistiksi, kommunistiksi tai muilla arvonimillä stigmatisoitu on kokenut aivan terveellä tavalla sydämettömän julmuuden. Entäs, mitä ovat kokeneet ne ihmiset, jotka Jumalan nimissä on hylätty saatanan haltuun, kuten täälläpäin sanotaan. Miten he olisivatkaan voineet käsittää jotain Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta? Olen huomannut, että monet tekeytyvät uskovaisiksi ja kuitenkin heissä näkyy avoin ongelma-ihminen, joka tarvitsisi kiireistä hoitoa ja suun putsausta. Mitä sairaan hoitamaton ihminen voisikaan toiselle antaa kuin omat vaivansa, ristiriitansa, piintymänsä ja katkeruutensa? Usko ei ole tuonut hänelle inhimillistä ymmärtämystä toisia kohtaan vaan jotain menneen pakonomaista toistamista ja jankkaamista uskonnon fraaseilla. Sääli Jeesuksen oppia! Yleisellä tasolla minä pappina edustan heille heidän käsityksissään ja tulkinnoissaan UT:n hyviä asioita, mutta minäkin kuolevaisen vajavaisena ihmisenä voin niitä toteuttaa vain itseni verran. Minulla ei ole kokemuksia ahdistus-kristillisyydestä, helvetti-kristillisyydestä eikä saatana-kristillisyydestä. Siiskö voi minua vai…! Joillekin minä edustan pappina väärää ideologiaa, väärää oppia ja kaikenlaista muuta väärää, kun en laula heidän laulujaan! Outokummussa 21.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1227 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 24. TANSSI JA VIINAKO AINOAT SYNNIT? Kyllä srk:n ihmisten käsitykset ovat ihmeelliset. Ihmeiden ja ihmettelyn aika ei totisesti ole ohi. Miten kapea juuri kristityn ja uskovaisen nimellä kulkevien ihmisten ajatusmaailma onkaan! Lähes tilaisuudesta tilaisuuteen saan kuulla puhuttavan ja saarnattavan tanssin kaikissa tapauksissa ja viinan kaikissa tapauksissa synniksi, ja mikä ihmeellistä, muut asiat eivät ole mitään mainittavaa! Paljon ovat papit pitäneet ja rummuttaneet piiristä piiriin mutta tämä tilanneko on ollut vaivan ja työn arvoinen kristillisessä srk:ssa? En ihmettele, kun ajattelevat ihmiset arvostelevat kirkon tyylejä ja kokevat sen pikkupiirit itselleen vieraiksi. Kysyn ihmisiltä, eikö liikalihavuus ole syntiä, eikö pahan puhuminen, itsensä ja toisten aliarvioiminen, entä sotiminen ja kinastelu omalla kylällä. Srk:ssa pitäisi katsoa myös uskon takia tuhon kohteeksi joutuneiden näkökulmaa! Harvoin piireissä on henkilö, joka pyrkii itsenäisesti ajattelemaan ja pohtimaan. Hän ei uskalla tulla esiin, koska pelkää herätysliikkeensä johtajia, painostusta ja harhautuneen oikeaan saattamista. Vaikea on käsittää, mitä tuollaiset kaksinaiset ihmiset sitten saavat Jumalalta, Jeesukselta ja uskostaan. Miksi he käyvät noissa tilaisuuksissa? Antavatko he ruoskia itseään itsevihassaan vai eivätkö he ota kuitenkaan vakavasti saarnamiehen tuomioita? Kuuluuko se vaan totuttuun perinteeseen, että tullaan tupaan koolle ja otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan? Minulla on ahdistavia kokemuksia uskovaisista, jotka itse ajattelematta ovat hyökänneet niskaani. Ei ole helppoa asettua kriittisesti kylän johtajaa vastaan, mutta sisäinen ääneni pakottaa pappina sanomaan oma käsitys. En ole koskaan kokenut tanssia synniksi sen kummemmin kuin esim. syömistä ja nukkumista. Eräs kirkkoherra oli sitä mieltä, että uiminen oli syntiä. Tanssi on kulttuurillista taidetta ja hyvää liikuntaa isäntämiesten rasvaisen pulleille mahoille! Jos otan lasillisen viiniä pizzan kanssa, ketä minä vahingoitan? Alkoholin käyttö ei ole samaa kuin kaatua kaatokännissä kotinsa ovelle seurojen jälkeen! Outokummussa 21.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1226 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 23. KIRKKOLAKI KIELTÄÄ PAPPIA JUOPUMASTA Pykälä 105: Jos pappi tavataan viran toimituksessa juopuneena, erotettakoon hänet pappisvirkansa toimittamisesta vähintään 6 kuukaudeksi ja enintään 2 vuodeksi. Jos asianhaarat ovat raskauttavat, menettäköön pappisvirkansa. Pappi joka virantoimituksen ulkopuolella tavataan juopuneena, tuomittakoon erotettavaksi pappisviran toimittamisesta vähintään 1 ja enintään 6 kuukaudeksi… taikka menettämään pappisvirkansa. Tällainen pykälä on siis olemassa. Joitakin ongelmia. Kuinka monta pappia Suomen kirkossa on savustettu ulos juomisen takia? Mihinkä laitetaan puheet pappien rommin kulutuksesta menneinä hyvinä aikoina? Kuinka moni pappi kesämökillään, kaljailloissa, ulkomaan matkoilla ja vieraalla paikkakunnalla on tuudittautunut humalan ihanaan uneen? Kuinka moni on puhunut viinahöyryä vastaan moralisoiden juoppoja ja kaivanut esiin omat eväät tultuaan kotiin? Pappi, joka käyttää alkoholia, joutuu välttämättä ristiriitaan ko. pykälän kanssa. Se kieltää juopumasta viran toimituksessa ja sen ulkopuolella. Alkoholin humalluttava vaikutus ei tee poikkeusta papinkaan kohdalla: Vatsaan se menee ja sitten päähän. Tämä on tyypillisen kaksinaismoralistinen tilanne. Kirkon perinteen mukaisesti saarnamiehet yleensä moralisoivat alkoholin käyttäjiä mutta osa tekee itse sitä, minkä toisilta kieltää. Mitä järkeä ja etiikkaa siinä on? Tuntuu jotenkin hullulta puhu toista ja tehdä toista ja lähteä sitten valistamaan ja lyömään toisia. Osa saarnamiehistä käyttää alkoholia kirkkolakiin nähden salaa mutta ei silti moiti toisia. Kumpikin ryhmä sortuu kaksinaismoralismiin yrittäen sinnitellä omantunnun, lain ja srk:n välillä, jolla on lakiin perustuva mahdollisuus ja oikeus käräyttää pappinsa. Silloin pappi on lainsuojaton. Suhteessa lakiin selkein kanta on ehdoton raittius. Outokummussa 21.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1225 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 22. AJATTELEVAT IHMISET PYSYVÄT ULKOPUOLELLA On mielenkiintoista tavata ihmisiä, jotka ottavat kantaa kirkon toimintaan, tekevät papilleen kysymyksiä ja näkevät ongelmia seurakuntatyössä. Tapaan sellaisia aivan sattumalta esim. kastetilaisuuksissa, kotikäynneillä ja kaljakapakassa. Kysymysten tekeminen on elämän merkki. Mielenkiinto kirkon asioihin elävöittää oman työni arkipäivää, virkistää ja laittaa ajattelemaan. Srk:n sisäpiirissä ja työntekijöiden keskuudessa avoimet kysymykset ovat kokemukseni mukaan kiellettyjä. Lienee taustalla jonkinlainen pelko? Joskus ihmiset ovat tuohtuneita: Minä en saa vastinetta kirkon verolle, miksi kirkko ei auta köyhiä ja seuraa Jeesuksen oppia. Sanopa sinä, kun olet pappi kirkon kanta avoliittoon. Tuohtuneen kanssa, joka suoltaa puhetta ja katkeruutta kidastaan, ei ole helppo hikeentymättä keskustella. Onneksi on työnohjaus toisella paikkakunnalla. Se vapauttaa kestämään ja auttaa löytämään uusia näkökulmia erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Usein pappi saa kokea olevansa koko kirkon syntipukki. Kyllä ihmiset miettivät uskonasioita enemmän kuin käyvät kirkossa. Mutta miksi niin monet ajattelevat aivot jäävät srk:ssa käyttämättä? Ehkä siksi, että perinteen mukaan ajattelevat kokevat uudet ajatukset ja ihmiset jollakin tavalla uhaksi? Se mikä tuntuu uhalta itselle ja omalle piirille pitää vaientaa. Vaatii paljon rohkeutta esittää poikkeavia mielipiteitä joukossa, joka ei tue ajattelun vapautta. Harvat pystyvät hillitsemään itsensä, jos pappi tai joku muukalainen tulee neuvomaan piiriläisiä, jotka ovat omiensa kanssa kokoontuneet vuosikymmeniä. Alkaa räpsähdellä ja uskon tunteet pullahtavat esiin. Tunnelma voi muuttua pirullisen ahdistavaksi papillekin, jota aletaan ensin vähitellen ja sitten avoimemmin savustaa ulos. Kokemusta ja esimerkkejä löytyy. Srk-pelissä pätee sääntö: Mitä ei saa olla, sitä ei ole. Esimies khra toisti usein sitä minullekin asettuen laumansa puolelle alistuen sääntöön, minulle myös näyttäen tietä oikeaan järkeen. Jotkut kokevat avoimen keskustelun epäuskoksi ja sen levittämiseksi. Siten uskolla ja uskomisella tarkoitetaan kapean rajattuja asioita. Koska kristityn heidän mielestään pitää vain uskoa, ei uskoa saa sen enempää repeloida. Ajattelevat ihmiset ovat huomanneet tuollaisen ajattelun kapeuden ja suorastaan epärehellisyyden. Siksi he pysyvät kirkon aktiivisen toiminnan ulkopuolella. Heille inhimillinen rehellisyys ja avoimuus totuudelle on tärkeämpää kuin tulla köyhtymään kirkon ulkoisesti prameisiin tilaisuuksiin. Sääli. Tuskin kukaan pappi on voinut muuttaa srk:n perinteeseen iskostuneita tottumuksia. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1224 blogia