NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 22. AJATTELEVAT IHMISET PYSYVÄT ULKOPUOLELLA On mielenkiintoista tavata ihmisiä, jotka ottavat kantaa kirkon toimintaan, tekevät papilleen kysymyksiä ja näkevät ongelmia seurakuntatyössä. Tapaan sellaisia aivan sattumalta esim. kastetilaisuuksissa, kotikäynneillä ja kaljakapakassa. Kysymysten tekeminen on elämän merkki. Mielenkiinto kirkon asioihin elävöittää oman työni arkipäivää, virkistää ja laittaa ajattelemaan. Srk:n sisäpiirissä ja työntekijöiden keskuudessa avoimet kysymykset ovat kokemukseni mukaan kiellettyjä. Lienee taustalla jonkinlainen pelko? Joskus ihmiset ovat tuohtuneita: Minä en saa vastinetta kirkon verolle, miksi kirkko ei auta köyhiä ja seuraa Jeesuksen oppia. Sanopa sinä, kun olet pappi kirkon kanta avoliittoon. Tuohtuneen kanssa, joka suoltaa puhetta ja katkeruutta kidastaan, ei ole helppo hikeentymättä keskustella. Onneksi on työnohjaus toisella paikkakunnalla. Se vapauttaa kestämään ja auttaa löytämään uusia näkökulmia erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Usein pappi saa kokea olevansa koko kirkon syntipukki. Kyllä ihmiset miettivät uskonasioita enemmän kuin käyvät kirkossa. Mutta miksi niin monet ajattelevat aivot jäävät srk:ssa käyttämättä? Ehkä siksi, että perinteen mukaan ajattelevat kokevat uudet ajatukset ja ihmiset jollakin tavalla uhaksi? Se mikä tuntuu uhalta itselle ja omalle piirille pitää vaientaa. Vaatii paljon rohkeutta esittää poikkeavia mielipiteitä joukossa, joka ei tue ajattelun vapautta. Harvat pystyvät hillitsemään itsensä, jos pappi tai joku muukalainen tulee neuvomaan piiriläisiä, jotka ovat omiensa kanssa kokoontuneet vuosikymmeniä. Alkaa räpsähdellä ja uskon tunteet pullahtavat esiin. Tunnelma voi muuttua pirullisen ahdistavaksi papillekin, jota aletaan ensin vähitellen ja sitten avoimemmin savustaa ulos. Kokemusta ja esimerkkejä löytyy. Srk-pelissä pätee sääntö: Mitä ei saa olla, sitä ei ole. Esimies khra toisti usein sitä minullekin asettuen laumansa puolelle alistuen sääntöön, minulle myös näyttäen tietä oikeaan järkeen. Jotkut kokevat avoimen keskustelun epäuskoksi ja sen levittämiseksi. Siten uskolla ja uskomisella tarkoitetaan kapean rajattuja asioita. Koska kristityn heidän mielestään pitää vain uskoa, ei uskoa saa sen enempää repeloida. Ajattelevat ihmiset ovat huomanneet tuollaisen ajattelun kapeuden ja suorastaan epärehellisyyden. Siksi he pysyvät kirkon aktiivisen toiminnan ulkopuolella. Heille inhimillinen rehellisyys ja avoimuus totuudelle on tärkeämpää kuin tulla köyhtymään kirkon ulkoisesti prameisiin tilaisuuksiin. Sääli. Tuskin kukaan pappi on voinut muuttaa srk:n perinteeseen iskostuneita tottumuksia. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1224 blogia