NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 23. KIRKKOLAKI KIELTÄÄ PAPPIA JUOPUMASTA Pykälä 105: Jos pappi tavataan viran toimituksessa juopuneena, erotettakoon hänet pappisvirkansa toimittamisesta vähintään 6 kuukaudeksi ja enintään 2 vuodeksi. Jos asianhaarat ovat raskauttavat, menettäköön pappisvirkansa. Pappi joka virantoimituksen ulkopuolella tavataan juopuneena, tuomittakoon erotettavaksi pappisviran toimittamisesta vähintään 1 ja enintään 6 kuukaudeksi… taikka menettämään pappisvirkansa. Tällainen pykälä on siis olemassa. Joitakin ongelmia. Kuinka monta pappia Suomen kirkossa on savustettu ulos juomisen takia? Mihinkä laitetaan puheet pappien rommin kulutuksesta menneinä hyvinä aikoina? Kuinka moni pappi kesämökillään, kaljailloissa, ulkomaan matkoilla ja vieraalla paikkakunnalla on tuudittautunut humalan ihanaan uneen? Kuinka moni on puhunut viinahöyryä vastaan moralisoiden juoppoja ja kaivanut esiin omat eväät tultuaan kotiin? Pappi, joka käyttää alkoholia, joutuu välttämättä ristiriitaan ko. pykälän kanssa. Se kieltää juopumasta viran toimituksessa ja sen ulkopuolella. Alkoholin humalluttava vaikutus ei tee poikkeusta papinkaan kohdalla: Vatsaan se menee ja sitten päähän. Tämä on tyypillisen kaksinaismoralistinen tilanne. Kirkon perinteen mukaisesti saarnamiehet yleensä moralisoivat alkoholin käyttäjiä mutta osa tekee itse sitä, minkä toisilta kieltää. Mitä järkeä ja etiikkaa siinä on? Tuntuu jotenkin hullulta puhu toista ja tehdä toista ja lähteä sitten valistamaan ja lyömään toisia. Osa saarnamiehistä käyttää alkoholia kirkkolakiin nähden salaa mutta ei silti moiti toisia. Kumpikin ryhmä sortuu kaksinaismoralismiin yrittäen sinnitellä omantunnun, lain ja srk:n välillä, jolla on lakiin perustuva mahdollisuus ja oikeus käräyttää pappinsa. Silloin pappi on lainsuojaton. Suhteessa lakiin selkein kanta on ehdoton raittius. Outokummussa 21.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1225 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 22. AJATTELEVAT IHMISET PYSYVÄT ULKOPUOLELLA On mielenkiintoista tavata ihmisiä, jotka ottavat kantaa kirkon toimintaan, tekevät papilleen kysymyksiä ja näkevät ongelmia seurakuntatyössä. Tapaan sellaisia aivan sattumalta esim. kastetilaisuuksissa, kotikäynneillä ja kaljakapakassa. Kysymysten tekeminen on elämän merkki. Mielenkiinto kirkon asioihin elävöittää oman työni arkipäivää, virkistää ja laittaa ajattelemaan. Srk:n sisäpiirissä ja työntekijöiden keskuudessa avoimet kysymykset ovat kokemukseni mukaan kiellettyjä. Lienee taustalla jonkinlainen pelko? Joskus ihmiset ovat tuohtuneita: Minä en saa vastinetta kirkon verolle, miksi kirkko ei auta köyhiä ja seuraa Jeesuksen oppia. Sanopa sinä, kun olet pappi kirkon kanta avoliittoon. Tuohtuneen kanssa, joka suoltaa puhetta ja katkeruutta kidastaan, ei ole helppo hikeentymättä keskustella. Onneksi on työnohjaus toisella paikkakunnalla. Se vapauttaa kestämään ja auttaa löytämään uusia näkökulmia erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Usein pappi saa kokea olevansa koko kirkon syntipukki. Kyllä ihmiset miettivät uskonasioita enemmän kuin käyvät kirkossa. Mutta miksi niin monet ajattelevat aivot jäävät srk:ssa käyttämättä? Ehkä siksi, että perinteen mukaan ajattelevat kokevat uudet ajatukset ja ihmiset jollakin tavalla uhaksi? Se mikä tuntuu uhalta itselle ja omalle piirille pitää vaientaa. Vaatii paljon rohkeutta esittää poikkeavia mielipiteitä joukossa, joka ei tue ajattelun vapautta. Harvat pystyvät hillitsemään itsensä, jos pappi tai joku muukalainen tulee neuvomaan piiriläisiä, jotka ovat omiensa kanssa kokoontuneet vuosikymmeniä. Alkaa räpsähdellä ja uskon tunteet pullahtavat esiin. Tunnelma voi muuttua pirullisen ahdistavaksi papillekin, jota aletaan ensin vähitellen ja sitten avoimemmin savustaa ulos. Kokemusta ja esimerkkejä löytyy. Srk-pelissä pätee sääntö: Mitä ei saa olla, sitä ei ole. Esimies khra toisti usein sitä minullekin asettuen laumansa puolelle alistuen sääntöön, minulle myös näyttäen tietä oikeaan järkeen. Jotkut kokevat avoimen keskustelun epäuskoksi ja sen levittämiseksi. Siten uskolla ja uskomisella tarkoitetaan kapean rajattuja asioita. Koska kristityn heidän mielestään pitää vain uskoa, ei uskoa saa sen enempää repeloida. Ajattelevat ihmiset ovat huomanneet tuollaisen ajattelun kapeuden ja suorastaan epärehellisyyden. Siksi he pysyvät kirkon aktiivisen toiminnan ulkopuolella. Heille inhimillinen rehellisyys ja avoimuus totuudelle on tärkeämpää kuin tulla köyhtymään kirkon ulkoisesti prameisiin tilaisuuksiin. Sääli. Tuskin kukaan pappi on voinut muuttaa srk:n perinteeseen iskostuneita tottumuksia. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1224 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 21. ONKO PAPIN TYÖSSÄ MITÄÄN ERITYISLAATUISTA? Katsotaanpa papin arkipäivää. Hän kastaa, vihkii, hautaa, toimittaa jumalanpalveluksia ja puhuu. Luetteloa voisi jatkaa metrikaupalla. Joka tapauksessa, ihminen, pappi, tekee työtä ja hänen ympärillään on muita ihmisiä. Papilla on koulutus ja hän on alansa ammattimies. Kasteessa pappi valelee vettä lapsen päähän. On malja, vesi, kummit ja vanhemmat. Avioliittoon vihkimisessä vihkipari solmii julkisen ja yhteiskunnallisen avioliiton papin edessä. Hautajaisissa pappi heittää kolme kertaa maata arkun päälle. Kuolemantapauksesta tulee julkinen ja vainaja voidaan haudata. Jumalanpalveluksessa pappi rukoilee, laulaa ja lukee Raamatun tekstiä. Seuroissa hän juo kahvia ja puhuu sedille ja tädeille. Onko tässä jotain erityistä verrattuna vaikkapa tehdasduunarin tai rakennusmiehen työpäivään? Jos on, niin mitä? Duunari ottaa laudan ja vie sen paikalleen. Hän lajittelee laudat ja lankut. Hän käyttää päätään, käsiään ja jalkojaan. Hän, ihminen, toimii ja tekee työnsä mukaan. Eikö papin laita ole samanlaisen vastaava? Hän tekee ja toimii. Hänellä on työtaitoa ja työvälineitä, kuten tehdasduunarilla liukuhihnalla. Huomaan nyt, että se mikä tekee erilaiseksi papin työn ja yleensäkin srk:n työn on työn perustelu: usko. Vain usko tekee työni järkevän perustelluksi. Ilman uskoa pappina oleminen olisi farssi, satujen ja tyhjän puhumista. Kun uskon, että Jumala on ja hän toimii evankeliumin esillä pitämisen kautta, käsitän työni mielekkääksi. Siinä on järkeä ja perustetta. Työn peruste on Jumalan käsky: Menkää kaikkeen maailmaan! Mutta Jumalan käsky ei vielä riitä. Onko Jumalan käskyn täyttämisestä hyötyä ja apua ihmisille. Palveleeko se? Nähdäkseni on. Siksi olen pappi. Teen mielekästä työtä tietynlaisella, minunlaisella ilolla. Jumalan tahto on ihmistä rakastava tahto. Sen esillä pitäminen on arvokas asia ja palvelee ihmisiä. Papin työssä on siis erityislaatuista tekemisen perustelua uskolla ja uskon seurauksilla sellaiselle ihmiselle, joka uskoo. Periaatteessa työ on kuin mikä tahansa työ. Jokaisella työmuodolla yhteiskunnassa on oma alueensa ja sisältönsä sen mukaan, mitä ihmiset tarvitsevat ja minkä puolesta he ovat valmiit satsaamaan. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1223 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 20. MITÄ SE KUTSUMUS ON? Muutaman kerran vuodessa tapaan ihmisen, joka kysyy, onko se pappina oleminen minulle kutsumus. Tuossa tilanteessa pyydän tarkempaa määrittelyä. Harva kysyjä pystyy sitä tekemään. Silloin minunkin on vaikea vastata. Kokemus osoittaa, että ei kannata paljoa selitellä, kun etukäteen tietään kysyjän motiiveista. Mutta aina vastaan jotain. Selitän, että olen ollut ikäni uskonnollinen ja kasvanut uskonnollisessa kodissa. Kerron, että olen tarvinnut uskoa Jumalaan aivan siitä syystä, että jaksaisin elää. Uskoni on minua auttanut. Kasteessa Jumala kosketti ja kutsui lapsekseen. Saarnojeni taustalla ja sydämessäni on hyvä kokemus uskosta tulevasta avusta. Eräässä piirissä paljastin kerran, miten vaikea minunkin on uskoa joitakin asioita ja elää niitä todeksi elämäni arjessa. Kerroin varovasti joistakin matkan varren ahdistuksistani ja muista vaikeuksistani, joista en ole kuitenkaan vapautunut millään konstilla. Pianpa kuului totuus uskovaisen kristityn suusta: Sinulta kun puuttuu kutsumus! Siinäpä kuulin totuuden törähdyksen! Kerran kerroin eräässä piirissä papin työn ikävistä puolista: epäsäännöllisyydestä, paineista, pitkistä päivistä, lyhyistä lomista ja kokemuksesta olla aina valmis. Toisaalta testasin, miten reagoidaan ja toisaalta halusin tukea srk:lta, joka siinä vaiheessa oli minulle uusi. Niinpä pian mummo tokaisi: Työ meette sinne tiedekuntaan ilman kutsumusta! Tulipa taas oiva isku minua lohduttamaan ja tietäni silottamaan! Olen huomannut sen, että itsestä kannattaa kertoa työtilanteissa harvoille ja valituille. Kestää vuosia olla pappina pienessä srk:ssa, ennen kuin oppii tuntemaan sellaisia ihmisiä, että syntyisi vastavuoroinen suojattu ihmissuhde avautua puolin ja toisin. Hyvä UT:n usko ei sinänsä elä elämäänsä srk:n arjessa ja kokoontumisissa. Ihmisillä on omat motiivinsa tulla papin eteen yhteisiin tilaisuuksiin. Parasta pitää vaari virasta ja suhtautua viileän asiallisesti. Se ei kuitenkaan ole minun aito tieni eikä sovi papin sydämelleni. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1222 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 19. KAIPAAN ITSENÄISYYTTÄ Alkuaikoina minulla oli sellainen tunne, että olen kuin vossikkakuski, jonka kuka tahansa voi viheltää paikalle. Kaupoissa, kotipihalla ja jopa tiellä ihmiset esittivät, että nyt he tarvitsevat pappia sinne tänne. Koska en tuntenut ihmisiä, en tiennyt tarkemmin, mitä he oikeastaan tarkoittivat ja miten pitäisi suhtautua. Läksin tietenkin, paljolti pelosta, joka lähtöön kuten oikean papin sopii. Kuka tahansa srk:n alueella voi juoksuttaa minua minne tahansa. Minulta puuttuu lain suoja. Lähdettävä on, sanoo kirkkolaki. Onneksi tuosta kaoottisuudesta olen jo jonkin verran vapautunut päästyäni sisään pappi-peliin. Pystyn jo joskus sanomaan ei ja säätelemään työtäni, esim. kertomalla muusta aikataulustani. Selviydynkö tästä päivästä? Millaisia tilanteita tulee eteen, usein yllättävän äkkiä? Khra esimiehenä on oikeutettu jakamaan minulle työtehtäviä srk:n tarpeen ja oman harkintansa mukaan. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta otan hänen käskynsä sellaisenaan vastaan nurkumatta. Työkirjan ja työnjakokirjan välityksellä ja työntekijäkokouksissa yhteisellä käskyn jaolla saan työtehtäviä. Allakka täyttyy etukäteen kuukausia, jopa vuosi eteenpäin. Tilanne ahdistaa varsin usein ja omat menot ja harrastukset jäävät toiselle sijalle. Tuntuu usein, että tekemätöntä työtä on liian tiukalla aikataululla edessä. Apupappina olen alisteisessa asemassa. Olen käskettävä ja riippuvainen toisten työntekijöiden mielipiteistä. Minulla on tehtäväalueita mutta käytännössä se ei toimi selkeästi: Kaikki papit tekevät kaikkia aloja. Nautin, kun koen luovani jotain itsellenikin tärkeää rauhassa ja kiireettä. Enimmäkseen olen akateeminen juoksupoika, joka on velvollinen tottelemaan isäntäänsä tarkasti ja tunnollisesti. Ja srk osaa olla aikamoinen isäntä papille. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1221 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 18. KAIPAAN TYÖAIKALAKIA Papinviran oikeudet eivät ole lähimainkaan seuranneet muuta yhteiskunnallista kehitystä. Papilla on yksi vapaapäivä viikossa ja sekin ehdollinen. Jos srk:n tilanne vaatii, että sovittuna vapaapäivänä papin on oltava paikalla, ei pulina auta. Lisäksi vapaapäivä tarkoittaa samaa kuin 12 tuntia. Ennen vapaapäivää oleva ilta on klo 23.59 työaikaa. Jos joku seurakuntalainen tulee pyytämään palvelusta vapaapäivänä, en voi vedota vapaapäivääni. Jos hän pyytää vaikkapa sairaan ehtoollista, on minun kirkkolain mukaan lähdettävä hänen luokseen, ellen saa jotain muuta pappia menemään puolestani. Siksi pappien pako vapaapäiväksi vaikkapa metsään on ymmärrettävää. Pappi on pappi yöllä, vapaapäivänä, lomalla ja esim. ulkomaanmatkalla. Hän ei ole koskaan yksityishenkilö vaan hänen virkansa seuraa hänen mukanaan olipa hän missä tahansa tai millaisessa kunnossa tahansa. Siksi pappi ei koskaan oikeastaan voikaan päästä irti virastaan, paitsi eroamalla papinvirasta. Viran luonne on siis aika ihmeellinen. En usko, että jotkut papit suotta valittavat virkaa raskaaksi. Kuka jaksaa kokea itsensä jatkuvasti työssä olevaksi koneeksi eikä se olisi kovinkaan terveellistä? Mutta papin on kestettävä. Onko se sitä kutsumusta parhaimmillaan? Papin palkka on sama tehdyistä tai tekemättä jääneistä työtunneista. Osa työstä on pakollista mutta osaan voi käyttää aikaa enemmän tai vähemmän. Valmisteleva työ vie suurimman osan ajasta ja kuitenkaan ei näy missään sen enempää, paitsi oman perheen sisäisissä ihmissuhdehäiriöissä. Pappi on poissa kotoa väärään aikaan. Papintyöhön kuuluu hoitaa laumaa, mutta milloin kirkko vakavasti ryhtyy hoitamaan työntekijöitään? Työnohjaus ei riitä eikä oikeasti vaikuta mihinkään työyhteisössä. Ohjattava palaa aina takaisin entisiin muuttamattomiin olosuhteisiin. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1220 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 17. OPISKELUAJAN IHANUUS ON JO KAUKANA Luin teologiaa mielelläni. Nautin saadessani sellaista tietoa, joka vastasi kysymyksiini. Opiskellessani teol. tiedekunnassa tiesin olevani omalla alalla. Teologia oli minua varten. Opiskeltavat asiat eivät olleet vain minun ulkopuolisia asioita vaan minun asioitani. Kysymys Jumalasta ja elämän tarkoituksesta kiehtoi pienestä pitäen. Läksin etsimään tiedekunnasta vastauksia omaan kyselyyni ja varmasti aika pitkälle löysinkin. Nyt pappina tilanne on toinen. Täälläpä ei olekaan mahdollisuuksia mennä tutkijan kammioon, ei ole kirjoja, ei opettajia ja tarkasti on pidettävä suukin supussa teologiselta tietämiseltä. Joskus tuntuu, ettei pappina saa hengittääkään vapaasti. Srk:n elämä on kankeaa ja sitä rajoittavat perinteet ja vaikuttajayksilöiden ahtaat mielipiteet. On herätysliikkeitä, kaavoja, kirkkolaki, käsikirjat ja tunnustus. On vaikka mitä. On oltava hiljaa ja sanottava vain tuttua ja turvallista, mikä on sanottu jo tuhat kertaa, ja on jo etukäteen selvää, mitä sieltä tulee. Opiskellessa kehotettiin kysymään, nyt kehotetaan vaikenemaan: Vaikene tai lähde täältä. Tenttivastauksiin oli kiva liittää omia kommentteja ja tavallisesti se olikin plussaa. Ankara on ristiriita koulutuksen ja tehtävän työn välillä. Siksi kai tulee puhumattomuutta, mielen synkistymistä ja perusteet työlle tuntuvat katoavan: Mitä se hyödyttää? Tiedekunta ei kouluta valmiiksi. Mutta miksi keskustelu uskon kysymyksistä on niin vaikeaa? Voisimme oppia toisiltamme enemmän kuin kirjoista. Riidan pelkoko vetää suun suppuun? Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1219 blogia