NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 17. OPISKELUAJAN IHANUUS ON JO KAUKANA Luin teologiaa mielelläni. Nautin saadessani sellaista tietoa, joka vastasi kysymyksiini. Opiskellessani teol. tiedekunnassa tiesin olevani omalla alalla. Teologia oli minua varten. Opiskeltavat asiat eivät olleet vain minun ulkopuolisia asioita vaan minun asioitani. Kysymys Jumalasta ja elämän tarkoituksesta kiehtoi pienestä pitäen. Läksin etsimään tiedekunnasta vastauksia omaan kyselyyni ja varmasti aika pitkälle löysinkin. Nyt pappina tilanne on toinen. Täälläpä ei olekaan mahdollisuuksia mennä tutkijan kammioon, ei ole kirjoja, ei opettajia ja tarkasti on pidettävä suukin supussa teologiselta tietämiseltä. Joskus tuntuu, ettei pappina saa hengittääkään vapaasti. Srk:n elämä on kankeaa ja sitä rajoittavat perinteet ja vaikuttajayksilöiden ahtaat mielipiteet. On herätysliikkeitä, kaavoja, kirkkolaki, käsikirjat ja tunnustus. On vaikka mitä. On oltava hiljaa ja sanottava vain tuttua ja turvallista, mikä on sanottu jo tuhat kertaa, ja on jo etukäteen selvää, mitä sieltä tulee. Opiskellessa kehotettiin kysymään, nyt kehotetaan vaikenemaan: Vaikene tai lähde täältä. Tenttivastauksiin oli kiva liittää omia kommentteja ja tavallisesti se olikin plussaa. Ankara on ristiriita koulutuksen ja tehtävän työn välillä. Siksi kai tulee puhumattomuutta, mielen synkistymistä ja perusteet työlle tuntuvat katoavan: Mitä se hyödyttää? Tiedekunta ei kouluta valmiiksi. Mutta miksi keskustelu uskon kysymyksistä on niin vaikeaa? Voisimme oppia toisiltamme enemmän kuin kirjoista. Riidan pelkoko vetää suun suppuun? Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1219 blogia