NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 19. KAIPAAN ITSENÄISYYTTÄ Alkuaikoina minulla oli sellainen tunne, että olen kuin vossikkakuski, jonka kuka tahansa voi viheltää paikalle. Kaupoissa, kotipihalla ja jopa tiellä ihmiset esittivät, että nyt he tarvitsevat pappia sinne tänne. Koska en tuntenut ihmisiä, en tiennyt tarkemmin, mitä he oikeastaan tarkoittivat ja miten pitäisi suhtautua. Läksin tietenkin, paljolti pelosta, joka lähtöön kuten oikean papin sopii. Kuka tahansa srk:n alueella voi juoksuttaa minua minne tahansa. Minulta puuttuu lain suoja. Lähdettävä on, sanoo kirkkolaki. Onneksi tuosta kaoottisuudesta olen jo jonkin verran vapautunut päästyäni sisään pappi-peliin. Pystyn jo joskus sanomaan ei ja säätelemään työtäni, esim. kertomalla muusta aikataulustani. Selviydynkö tästä päivästä? Millaisia tilanteita tulee eteen, usein yllättävän äkkiä? Khra esimiehenä on oikeutettu jakamaan minulle työtehtäviä srk:n tarpeen ja oman harkintansa mukaan. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta otan hänen käskynsä sellaisenaan vastaan nurkumatta. Työkirjan ja työnjakokirjan välityksellä ja työntekijäkokouksissa yhteisellä käskyn jaolla saan työtehtäviä. Allakka täyttyy etukäteen kuukausia, jopa vuosi eteenpäin. Tilanne ahdistaa varsin usein ja omat menot ja harrastukset jäävät toiselle sijalle. Tuntuu usein, että tekemätöntä työtä on liian tiukalla aikataululla edessä. Apupappina olen alisteisessa asemassa. Olen käskettävä ja riippuvainen toisten työntekijöiden mielipiteistä. Minulla on tehtäväalueita mutta käytännössä se ei toimi selkeästi: Kaikki papit tekevät kaikkia aloja. Nautin, kun koen luovani jotain itsellenikin tärkeää rauhassa ja kiireettä. Enimmäkseen olen akateeminen juoksupoika, joka on velvollinen tottelemaan isäntäänsä tarkasti ja tunnollisesti. Ja srk osaa olla aikamoinen isäntä papille. Outokummussa 20.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1221 blogia