SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 32. Huomattava puute on, ettei hän analysoinut papin viran, statuksen ja roolien suhdetta yhteiskunnassa tapahtuvaan sosiaaliseen interaktioon. Siitä syystä ja tekemättä itse kenttätyötä hän universaalisti liikaa sitä, mitä hän kutsui löydökseen. Papiksi vihkiminen on tapahtumasarja, joka liittää pappiskandidaatin uudella tavalla kirkkoon ja kirkon virkaan. Hän siirtyy yleisestä pappeudesta erityis- eli virkapappeuteen. Aktissa ennakoidaan piispan, tuomiokappitulin, papin ja seurakuntalaisten statuksia ja rooleja. Aktissa ne demonstroidaan kaavamaisesti, perinteellisesti, institutionaalisesti ja lakisääteisesti. Nykyisen käsikirjan kaavassa ei näy se kulttuuri- ja yhteiskuntamuutoksen aiheuttama pappisihanteen muutos, joka näkyy ruotsalaisten ja suomalaisten teol. ylioppilaiden toiveissa ja nyky-yhteiskuntien joissakin haasteissa. Kaavassa papin virka, status ja roolit esitellään pikemminkin kirkon historiassa muotoutuneilla käsitteillä. Van Gennepillä on runsaasti välineitä aiheeni tutkimiseen. Toiset siirtymäriittiteoreetikot ja tutkijat auttoivat tuomaan uusia käsitteitä teoriaan ja kytkemään siirtymisen idean urbaaniin yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen todellisuuteen. Käyttökelpoisia käsitteitä ovat virka, status, rooli, roolikasauma, profeetallinen karisma contra byrokraattinen karisma, srk sosiaalisen vuorovaikutuksen yksikkönä, tuomiokapituli kontrolli-, valta- ja auktoriteettiagenttina contra pappi ihmispersoonana, ja se että kirkko legitimoi ja lisensioi pappisviran kelpuuttamalleen kansalaiselle. Kokoan seuraavaan taulukkoon luettelon niistä teorian teeseistä, jotka selittävät papiksi vihkimistä Suomen luterilaisessa kirkossa. Ensimmäisessä sarakkeessa on teorian yleistävä väite ja sen rinnalla toisessa sarakkeessa sen kirkollinen manifestaatio. Outokummusa 9.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1202 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYÄRIITTITEORIAN VALOSSA 31. Koko kirkon edustajana piispa ja hänen tuomiokapitulinsa järjesti initiatoriset tulikokeet, joista vihittävän oli selviydyttävä kirkon määrittelemällä tavalla. Van Gennepin teoria sopii selittämään papiksi vihkimistä osittain sellaisenaan, mutta osittain sitä on korjattava. Kenttäaineiston selittämisessä teorian puutteet ja virheellisyydet tulevat esiin, esim. väite siirtymisen universaalisesta kaavasta. Kirkon aktia on mahdoton pakottaa pelkistettyyn kaavaan. Siinä kuten sitä edeltävässä ordinaatiokoulutuksessa on erotettavissa ainoastaan katkelmallisia separaatioita, liminaalisuuksia tai inkorporaatioita, joiden järjestys voi olla mikä tahansa eivätkä ne välttämättä muodosta mitään yhtenäistä siirtymisen sarjaa. Toiseksi on huomattava, että van Gennepin peruskaava jää melko teoreettiseksi käsitteeksi, koska se vastaa reaalisia siirtymiä vain osittain. Tulkitsijasta itsestään riippuu, millä nimellä hän kutsuu jotain prosessin aktia, ja yhtä ja samaa aktia voidaan yhtä aikaa katsoa esim. separaation ja inkorporaation näkökulmista. Niinpä esim. siirrettävän oma näkökulma voi olla juuri vastakkainen kuin riitin järjestäjän. Kolmanneksi on huomattava, että siirtymisprosessissa on autonomisia ja kiinteitä jaksojen sarjoja, joista löytyy kaikki peruskaavan vaiheet, mutta nekään eivät vastaa sitä mekaanisuutta, josta van Gennep puhuu. Neljänneksi on huomattava, että van Gennepin ”ordinaatio” ei ole papin statuksen muutoksen ”siirttymäriitti”, vaan teologian ylioppilas tullessaan teol. kandidaatiksi ja ordinaatiokoulun käyneeksi tarvitsee siirtymisprosessissaan aikaa keskimäärin 6 vuotta, jona aikana hän läpäisee satoja erilaisia akteja. Papiksi tulemisessa on lakisääteisesti määritelty, mitkä aktit ovat pakollisia, joten nekin vihkimystä edeltävät tapahtumat vaikuttavat lopputulokseen. Puutos niissä voi merkitä, ettei ole lopputulostakaan. Siirtymisen viisi tapaa kolmella tasolla saadaan esiin empiirisessä aineistossa, parhaiten papiksi vihkimisen aktissa. Van Gennepin prosessiajattelu ja spesiaalit käsitteet kuten. esim. pyhä, syntymä, kuolema, ylösnousemus, transitio, liminaalinen, separaatio ja inkorporaatio sopivat hyvin tutkimusaiheen selittäjiksi. Outokummussa 9.9. 25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1201 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 30. Kuvassa 11. kirkon itäpään elämänovi on jatkuvasti auki. Sillä on käytännön merkitys, että yleisö saa jatkuvasti happea, mutta avoin ovi myös symboloi pääsyä spirituaaliseen uuteen elämään, joka tässä tapauksessa näkyy kirkkovieraille heidän selkäpuoleltaan. Seurakunta odottaa sitä idästä päin. Katsoessaan länteen, kuolemaan päin, se toivoo näkevänsä kuoleman vastakohdan. Jumalanpalveluksen jälkeen kastetut poistuvat kirkon pääovesta ja sivuovista, kun taas papit sakastin ovesta. Kirkkoon papit tulevat lännestä, maallikot yleisimmin idästä. Pyhät ja pyhään spesiaalisti vihkiytyneet kohtaavat toisensa pyhemmän alueella kuorissa, jossa tapahtuvat sakramentaaliset mysteerit, kirkolliset toimitukset. Kun Kalle Seppänen poistui ordinaation jälkeen sakastiin, hän oli kulkueen viimeisin. Hänen edellään kulkivat avustajat ja piispa ensimmäisenä. Poistuvan kulkueen järjestys oli siis päinvastainen kuin saapuvan. Sakastiin tultuaan vihittävä oli täsmälleen samassa pisteessä, josta hän oli hetki sitten lähtenyt. Hän teki sekä spatiaalisesti että spirituaalisesti kehällisen matkan, kun taas sosiaalinen matka oli kohoava ja suoraviivainen. Tapahtumassa näkyy eräänlainen spiraalisesti kiertyvä ja kohoava dialektinen statuksen muutos, jota van Gennep tarkemmin määrittelemättä kuvaa seuraavasti: ”Ryhmälle ja yksilölle elämä itse merkitsee separaatiota ja jälleen yhdistymistä, muodon ja ehtojen muuttumista, kuolemista ja syntymistä uudelleen. On toimittava ja lopetettava toiminta, odotettava ja levättävä, ja sitten aloitettava toimia jälleen, mutta uudella tavalla.” Yhteenvetona esitän seuraavassa kuviossa Seppäsen spatiaaliset siirtymiset kirkossa kronologisessa järjestyksessä, peruskaavan jaksot ja binaariset oppositiot: Glaserin ja Straussin ”siirtymisen muotoa” soveltamalla saadaan yhteen kuvioon koko siirtymisprosessi alkaen teol. ylioppilaan statuksesta. 5. Loppukatsaus Kalle Seppäsen siirtyminen papin sosiaaliseen statukseen kesti useita vuosia. Statuksen muuttumisprosessissa hän teki lukuisia valintoja ja kulki useiden välivaiheiden kautta toivomaansa päämäärään, pappisvirkaan. Papiksi vihkimisen akti oli viimeinen vaihe ja samalla siirtymisen päätepiste. Opiskeluaikana hän oli eniten riippuvainen yliopiston tiedekunnasta, mutta mitä lähemmäksi hän tuli vihkimystään, sitä merkityksellisemmäksi tuli piispa ja tuomiokapituli. Outokummussa 9.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1200 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 29. Valokuva 8. Avustajapapit pukevat vihittävän messukasukkaan ja pappisviran tehtäviin: julistamaan evankeliumia ja jakamaan sakramentteja. Piispan kuvaus, että pukemiset ovat ”symbolisia tekoja”, sopii siirtymäriittiteoriaan. Uuteen asuun pukeminen on uuteen statukseen pukemista. Uuden papin passiivinen vastaanotto tarkoittaa, että ”kukaan ei aseta itseään virkaan”. Asu erottaa papin maallikoista. Papilla on kaikkien kastettujen puku, alba, ja se jää liturgisen asun alle. Papille alba on spirituaalinen alusvaate. Valokuva 9: Kätten päälle panemisessa vihittävän uusi status vahvistetaan spirituaalisesti pyhimmän ja pyhemmän raja-alueella. Kätten päälle asettamisessa vihittävä ”saa Pyhän Hengen”, tapahtuu spirituaalinen uudesti syntyminen, ylösnouseminen ja profeetallisen karisman saaminen. Tässä ei näy niinkään kirkon dogmaattisuus ja byrokraattisuus. Valokuva 10: Palvelijan ja paimenen roolissaan pappisviran saanut nöyrtyy laumansa kanssa ”Jumalan ja ihmisten edessä”. Seurakunta katsoo pappinsa kautta alttariin, Jumalaan päin. Kaavan 11. kohta ”rukous” Piispa ”huutaa Pyhää Henkeä avuksi” uudelleen ja toistaa papin roolit: ”paimen”, ”opettaja”, ”todistaja”, ”saarnaaja, ”julistaja” ja ”palvelija”. Kaavan viimeinen kohta on” virkaan lähettäminen ja siunaus” Piispa lähettää papin ”kaitsemaan ja palvelemaan” hänelle ”uskottua Jumalan laumaa hänen tahtonsa mukaan”. Piispa tekee ilmaan ristinmerkin, joka on erityisesti piispallinen ”virkamerkki”. Valokuva 11. Pyhä akti on ohi. Uusi pappi jää kirkon etupenkissä piispan vasemmalle puolelle ja tuomiorovasti, joka on tuomiokapitulin varapuheenjohtaja, oikealle. Samalla istuimella istuminen symboloi keskinäistä inkorporaatiota. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1199 bologia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 28. Kuudes kohta on ”Raamatun lukua”. Siinä piispa sanoo: ”Vihittävä on kutsuttu pappisvirkaan”. Hänen pitää kuulla mitä Raamatussa tästä virasta sanotaan”. Avustajat lukevat valittuja tekstejä. Seitsemäs kohta on ”uskontunnustus”. Se inkorporoi salin läsnäolevat. Seppänen sitoutuu kirkon uskoon ja tunnustukseen ja mm. lupaa olla ”riitelemättä virkaveljiensä kanssa”. Kahdeksas kohta on varsinaiset ”lupaukset” Seppänen sanoi: ”Joo, kyllä se (rajanylitys) tuota tähän vihkimykseen liittyy,…mutta kuitenkin sanosin, että nää lupaukset, ett tahdon, että ne oli niin kun minua puhutteli kaikkein eniten.” Lupauksissa hän sitoutui vastaanottamaan pappisviran, ”hoitamaan sitä uskollisesti Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakennukseksi”. Yhdeksäs vaihe on ”pappisvala” Siinä osittain notaari, osittain vihittävä, toistavat lupausten sisällön yksityiskohtaisesti. Seppänen kertoi: ”Joo, siinä se jotenki anto vastuuta niin mahdottomasti, että sitten pappina joutuu kuuntelemaan ja kuulemaan… se tai semmosen velvoitteen ja vastuun.” Valokuva 7. Piispa antaa vihittävälle stolan pappeuden merkiksi ja pappisviran. Pyhä asu ja pyhä virka luovutetaan hänelle kaikkein pyhimmän alueen puolelta. Kymmenes vaihe on ”viran antaminen”. Piispa asettaa vihittävän kaulaan stolan, joka symboloi ”Kristuksen iestä” ja pappeutta. Samalla piispa luo pappiin erityissiteen ja vahvistaa sen verbaalisella formulalla. ”Jeesus sanoo, ota minun ikeeni päällesi; minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä.” Piispa aktuaalistaa Kristuksen roolin. Kun Seppänen hetken kuluttua jakaa piispalle ehtoollisleipää, ovat virkojen alistussuhteet hetkellisesti nurinpäin, piispa alistetussa vastaanottajan asemassa. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1198 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNORLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITITEORIAN VALOSSA 27. Kuorissa kulkueen oikeanpuoleiset avustajat menevät alttarin eteen oikealta puolelta ja vasemmanpuoleiset ja piispa vasemmalta. Piispa sijoittuu heidän keskelleen, ryhmä polvistuu ja kääntyy seurakuntaan päin. Vihittävä jää alttarikaiteen toiselle puolelle, selkä seurakuntaan päin, vastapäätä piispaa. Avustajista vanhin on piispaa lähimpänä ja vihittävä kauimpana. Tässä vaiheessa kulkueen spatiaalinen matka on päättynyt. Piispa ja avustajat kulkevat kokonaismatkallaan esipyhästä pyhään ja pyhemmästä kaikkein pyhimpään. Initiandi siirtyi kolme astetta, esipyhästä pyhempään. Valokuva 5. Spatiaalinen matka on päättynyt. Vihittävä tunnustaa uskonsa pyhemmän ja pyhimmän alueen rajalla vastapäätä vihkijää ja kolmea tuomiokapitulin asessoria. Kirkkolaki velvoittaa piispaa toimittamaan vihkimisen käsikirjan kaavan mukaisesti. Papit, lehtorit ja piispat ”vihitään virkaan”, mutta muut kirkon työntekijät ”siunataan”. Kalle Seppäselle virkaan vihkiminen tarkoittaa kutsua ”koko kirkossa suoritettavaan elämäntehtävään”. Kaavan 1. vaihe on ”virsi”, toinen on ”johdanto” ja kolmas ”piispan puhe”. Puheessa näkyy viran apostolinen suksessio, joka ulottuu diakronisessa ajassa tapahtuneeseen alkulähettämiseen. Siten alkulähettäminen kertautuu Mircea Eliaden kehällisessä ajassa. Liturgian kehällisestä ajasta muistuttaa Seppäsen edessä oleva alttaritaulu, jossa Jeesus on ristillä. Kertomus aktuaalistuu tässä ja nyt. Neljäs käsikirjan kohta on ”rukous”. Sen aikana piispa avustajineen kääntyy alttariin, ”Jumalaan päin”. Seurakuntakin katsoo sinne päin, länteen, kuolemaan. Piispa toimii esirukoilijana ja ”huutaa avuksi” Pyhää Henkeä. Viiden kohta on ”kutsu virkaan”. ”Notaari lukee vihittävien nimet ja viran, johon hänet on kutsuttu.” Silloin julkistetaan Seppäsen oma kutsumus, seurakunnan vokaatio ja tuomiokapitulin vokaatio. Koko kirkko kutsuu Seppäsen virkaan. Nimen mainitsemisella Seppänen yksilöidään, hänen sosiaalinen asemansa hyväksytään ja tunnistetaan. Hänet inkorporoidaan. Akti vastaa kasteessa saatua kutsua. Kasteessa kutsuttiin yleiseen pappeuteen, nyt erityiseen. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1197 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 26. Kalle Seppäsen kulkureitti punaista mattoa ja pääkäytävää pitkin ihmisten ja penkkien välitse muistuttaa varhaiskantaisen ikäryhmäinitiaation kujanjuoksua. Psykologisesti hänen testauksensa jatkuu: Sosiaalinen yhteisö seuraa katseellaan hänen etenemistään kohti kaikkein pyhintä, se arvioi vihittävää ja luo hänestä mielipidettä. Kujanjuoksussaan initiandi juoksee uuteen satatukseen ja virkaan kaikilla tasoilla: spatiaalisesti, sosiaalisesti ja spirituaalisesti. Spatiaalisesti hän kulkee tarkkaa reittiä pääovelta kuoriin; sosiaalisesti hän siirtyy yleisten pappien ryhmästä papistoon ja kohoaa statushierarkiassa apupapin asteeseen; spirituaalisesti hän siirtyy pappisviran hengellisiin tehtäviin. Tässä vaiheessa ambivalentti liminaalinen status vielä jatkuu: Kävelyllään hän osoittaa aktiivisuuttaan, mutta saatettuna olemisellaan passiivisuutta. Käytävällä kulkemistaan Seppänen kuvasi: ”Joo, tiesin, että mitä siellä alttarin kaiteella odottaa. Että siellä on alba ja stola ja messukasukka, jotka minun päälle puetaan pappeuden merkiksi. Ja kyll se käytävä pitkältä näytti ja tuntui ensinnä, että ei tämä taija loppuakaan. Mutt ett hyvinhän sinne alttarille alttarikaiteen ääreen saavuttiin.” Kuvasta 4 näkyy, että kulkue on siirtynyt sisäkäytävien leikkauspisteeseen, ristikirkon keksipisteeseen, pääkattokruunun alle. Valo symboloi uutta elämää ja uudestisyntymistä, jota kirkossa riittää kaikille pyhille. Seisomaan nousemisellaan katsojat osoittavat kulkueelle arvostavaa asennettaan ja samalla nousevat vihittävän kanssa viimeisen kerran samalle sosiaaliselle tasolle. Vihittävä jatkaa matkaa kohti kuoria, joka alun perin tarkoitti ”kuoron paikkaa”. Tasaisella löattialla kulkeminen päättyy kuorin rajalla, kun etummaisin penkkirivi on ohitettu ja liminaalinen kaista ylitetty. Siinä Seppänen jättää taakseen yleisen pappeuden ja nousee sen merkiksi kolme matalaa ja laajaa porrasta ylöspäin kuorin lattiatasolle. Spatiaalisesti se on vihkimysaktin yli alue. Vasta jakaessaan ehtoollisleipää vihkimisen jälkeen hän on vielä yhtä askelmaa ylemmällä, mutta silloin hän onkin jo alttarikaiteen sisäpuolella täysivaltaisena pappina. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1196 blogia