SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 32. Huomattava puute on, ettei hän analysoinut papin viran, statuksen ja roolien suhdetta yhteiskunnassa tapahtuvaan sosiaaliseen interaktioon. Siitä syystä ja tekemättä itse kenttätyötä hän universaalisti liikaa sitä, mitä hän kutsui löydökseen. Papiksi vihkiminen on tapahtumasarja, joka liittää pappiskandidaatin uudella tavalla kirkkoon ja kirkon virkaan. Hän siirtyy yleisestä pappeudesta erityis- eli virkapappeuteen. Aktissa ennakoidaan piispan, tuomiokappitulin, papin ja seurakuntalaisten statuksia ja rooleja. Aktissa ne demonstroidaan kaavamaisesti, perinteellisesti, institutionaalisesti ja lakisääteisesti. Nykyisen käsikirjan kaavassa ei näy se kulttuuri- ja yhteiskuntamuutoksen aiheuttama pappisihanteen muutos, joka näkyy ruotsalaisten ja suomalaisten teol. ylioppilaiden toiveissa ja nyky-yhteiskuntien joissakin haasteissa. Kaavassa papin virka, status ja roolit esitellään pikemminkin kirkon historiassa muotoutuneilla käsitteillä. Van Gennepillä on runsaasti välineitä aiheeni tutkimiseen. Toiset siirtymäriittiteoreetikot ja tutkijat auttoivat tuomaan uusia käsitteitä teoriaan ja kytkemään siirtymisen idean urbaaniin yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen todellisuuteen. Käyttökelpoisia käsitteitä ovat virka, status, rooli, roolikasauma, profeetallinen karisma contra byrokraattinen karisma, srk sosiaalisen vuorovaikutuksen yksikkönä, tuomiokapituli kontrolli-, valta- ja auktoriteettiagenttina contra pappi ihmispersoonana, ja se että kirkko legitimoi ja lisensioi pappisviran kelpuuttamalleen kansalaiselle. Kokoan seuraavaan taulukkoon luettelon niistä teorian teeseistä, jotka selittävät papiksi vihkimistä Suomen luterilaisessa kirkossa. Ensimmäisessä sarakkeessa on teorian yleistävä väite ja sen rinnalla toisessa sarakkeessa sen kirkollinen manifestaatio. Outokummusa 9.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1202 blogia