SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 30. Kuvassa 11. kirkon itäpään elämänovi on jatkuvasti auki. Sillä on käytännön merkitys, että yleisö saa jatkuvasti happea, mutta avoin ovi myös symboloi pääsyä spirituaaliseen uuteen elämään, joka tässä tapauksessa näkyy kirkkovieraille heidän selkäpuoleltaan. Seurakunta odottaa sitä idästä päin. Katsoessaan länteen, kuolemaan päin, se toivoo näkevänsä kuoleman vastakohdan. Jumalanpalveluksen jälkeen kastetut poistuvat kirkon pääovesta ja sivuovista, kun taas papit sakastin ovesta. Kirkkoon papit tulevat lännestä, maallikot yleisimmin idästä. Pyhät ja pyhään spesiaalisti vihkiytyneet kohtaavat toisensa pyhemmän alueella kuorissa, jossa tapahtuvat sakramentaaliset mysteerit, kirkolliset toimitukset. Kun Kalle Seppänen poistui ordinaation jälkeen sakastiin, hän oli kulkueen viimeisin. Hänen edellään kulkivat avustajat ja piispa ensimmäisenä. Poistuvan kulkueen järjestys oli siis päinvastainen kuin saapuvan. Sakastiin tultuaan vihittävä oli täsmälleen samassa pisteessä, josta hän oli hetki sitten lähtenyt. Hän teki sekä spatiaalisesti että spirituaalisesti kehällisen matkan, kun taas sosiaalinen matka oli kohoava ja suoraviivainen. Tapahtumassa näkyy eräänlainen spiraalisesti kiertyvä ja kohoava dialektinen statuksen muutos, jota van Gennep tarkemmin määrittelemättä kuvaa seuraavasti: ”Ryhmälle ja yksilölle elämä itse merkitsee separaatiota ja jälleen yhdistymistä, muodon ja ehtojen muuttumista, kuolemista ja syntymistä uudelleen. On toimittava ja lopetettava toiminta, odotettava ja levättävä, ja sitten aloitettava toimia jälleen, mutta uudella tavalla.” Yhteenvetona esitän seuraavassa kuviossa Seppäsen spatiaaliset siirtymiset kirkossa kronologisessa järjestyksessä, peruskaavan jaksot ja binaariset oppositiot: Glaserin ja Straussin ”siirtymisen muotoa” soveltamalla saadaan yhteen kuvioon koko siirtymisprosessi alkaen teol. ylioppilaan statuksesta. 5. Loppukatsaus Kalle Seppäsen siirtyminen papin sosiaaliseen statukseen kesti useita vuosia. Statuksen muuttumisprosessissa hän teki lukuisia valintoja ja kulki useiden välivaiheiden kautta toivomaansa päämäärään, pappisvirkaan. Papiksi vihkimisen akti oli viimeinen vaihe ja samalla siirtymisen päätepiste. Opiskeluaikana hän oli eniten riippuvainen yliopiston tiedekunnasta, mutta mitä lähemmäksi hän tuli vihkimystään, sitä merkityksellisemmäksi tuli piispa ja tuomiokapituli. Outokummussa 9.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1200 blogia