SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 28. Kuudes kohta on ”Raamatun lukua”. Siinä piispa sanoo: ”Vihittävä on kutsuttu pappisvirkaan”. Hänen pitää kuulla mitä Raamatussa tästä virasta sanotaan”. Avustajat lukevat valittuja tekstejä. Seitsemäs kohta on ”uskontunnustus”. Se inkorporoi salin läsnäolevat. Seppänen sitoutuu kirkon uskoon ja tunnustukseen ja mm. lupaa olla ”riitelemättä virkaveljiensä kanssa”. Kahdeksas kohta on varsinaiset ”lupaukset” Seppänen sanoi: ”Joo, kyllä se (rajanylitys) tuota tähän vihkimykseen liittyy,…mutta kuitenkin sanosin, että nää lupaukset, ett tahdon, että ne oli niin kun minua puhutteli kaikkein eniten.” Lupauksissa hän sitoutui vastaanottamaan pappisviran, ”hoitamaan sitä uskollisesti Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakennukseksi”. Yhdeksäs vaihe on ”pappisvala” Siinä osittain notaari, osittain vihittävä, toistavat lupausten sisällön yksityiskohtaisesti. Seppänen kertoi: ”Joo, siinä se jotenki anto vastuuta niin mahdottomasti, että sitten pappina joutuu kuuntelemaan ja kuulemaan… se tai semmosen velvoitteen ja vastuun.” Valokuva 7. Piispa antaa vihittävälle stolan pappeuden merkiksi ja pappisviran. Pyhä asu ja pyhä virka luovutetaan hänelle kaikkein pyhimmän alueen puolelta. Kymmenes vaihe on ”viran antaminen”. Piispa asettaa vihittävän kaulaan stolan, joka symboloi ”Kristuksen iestä” ja pappeutta. Samalla piispa luo pappiin erityissiteen ja vahvistaa sen verbaalisella formulalla. ”Jeesus sanoo, ota minun ikeeni päällesi; minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä.” Piispa aktuaalistaa Kristuksen roolin. Kun Seppänen hetken kuluttua jakaa piispalle ehtoollisleipää, ovat virkojen alistussuhteet hetkellisesti nurinpäin, piispa alistetussa vastaanottajan asemassa. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1198 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNORLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITITEORIAN VALOSSA 27. Kuorissa kulkueen oikeanpuoleiset avustajat menevät alttarin eteen oikealta puolelta ja vasemmanpuoleiset ja piispa vasemmalta. Piispa sijoittuu heidän keskelleen, ryhmä polvistuu ja kääntyy seurakuntaan päin. Vihittävä jää alttarikaiteen toiselle puolelle, selkä seurakuntaan päin, vastapäätä piispaa. Avustajista vanhin on piispaa lähimpänä ja vihittävä kauimpana. Tässä vaiheessa kulkueen spatiaalinen matka on päättynyt. Piispa ja avustajat kulkevat kokonaismatkallaan esipyhästä pyhään ja pyhemmästä kaikkein pyhimpään. Initiandi siirtyi kolme astetta, esipyhästä pyhempään. Valokuva 5. Spatiaalinen matka on päättynyt. Vihittävä tunnustaa uskonsa pyhemmän ja pyhimmän alueen rajalla vastapäätä vihkijää ja kolmea tuomiokapitulin asessoria. Kirkkolaki velvoittaa piispaa toimittamaan vihkimisen käsikirjan kaavan mukaisesti. Papit, lehtorit ja piispat ”vihitään virkaan”, mutta muut kirkon työntekijät ”siunataan”. Kalle Seppäselle virkaan vihkiminen tarkoittaa kutsua ”koko kirkossa suoritettavaan elämäntehtävään”. Kaavan 1. vaihe on ”virsi”, toinen on ”johdanto” ja kolmas ”piispan puhe”. Puheessa näkyy viran apostolinen suksessio, joka ulottuu diakronisessa ajassa tapahtuneeseen alkulähettämiseen. Siten alkulähettäminen kertautuu Mircea Eliaden kehällisessä ajassa. Liturgian kehällisestä ajasta muistuttaa Seppäsen edessä oleva alttaritaulu, jossa Jeesus on ristillä. Kertomus aktuaalistuu tässä ja nyt. Neljäs käsikirjan kohta on ”rukous”. Sen aikana piispa avustajineen kääntyy alttariin, ”Jumalaan päin”. Seurakuntakin katsoo sinne päin, länteen, kuolemaan. Piispa toimii esirukoilijana ja ”huutaa avuksi” Pyhää Henkeä. Viiden kohta on ”kutsu virkaan”. ”Notaari lukee vihittävien nimet ja viran, johon hänet on kutsuttu.” Silloin julkistetaan Seppäsen oma kutsumus, seurakunnan vokaatio ja tuomiokapitulin vokaatio. Koko kirkko kutsuu Seppäsen virkaan. Nimen mainitsemisella Seppänen yksilöidään, hänen sosiaalinen asemansa hyväksytään ja tunnistetaan. Hänet inkorporoidaan. Akti vastaa kasteessa saatua kutsua. Kasteessa kutsuttiin yleiseen pappeuteen, nyt erityiseen. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1197 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 26. Kalle Seppäsen kulkureitti punaista mattoa ja pääkäytävää pitkin ihmisten ja penkkien välitse muistuttaa varhaiskantaisen ikäryhmäinitiaation kujanjuoksua. Psykologisesti hänen testauksensa jatkuu: Sosiaalinen yhteisö seuraa katseellaan hänen etenemistään kohti kaikkein pyhintä, se arvioi vihittävää ja luo hänestä mielipidettä. Kujanjuoksussaan initiandi juoksee uuteen satatukseen ja virkaan kaikilla tasoilla: spatiaalisesti, sosiaalisesti ja spirituaalisesti. Spatiaalisesti hän kulkee tarkkaa reittiä pääovelta kuoriin; sosiaalisesti hän siirtyy yleisten pappien ryhmästä papistoon ja kohoaa statushierarkiassa apupapin asteeseen; spirituaalisesti hän siirtyy pappisviran hengellisiin tehtäviin. Tässä vaiheessa ambivalentti liminaalinen status vielä jatkuu: Kävelyllään hän osoittaa aktiivisuuttaan, mutta saatettuna olemisellaan passiivisuutta. Käytävällä kulkemistaan Seppänen kuvasi: ”Joo, tiesin, että mitä siellä alttarin kaiteella odottaa. Että siellä on alba ja stola ja messukasukka, jotka minun päälle puetaan pappeuden merkiksi. Ja kyll se käytävä pitkältä näytti ja tuntui ensinnä, että ei tämä taija loppuakaan. Mutt ett hyvinhän sinne alttarille alttarikaiteen ääreen saavuttiin.” Kuvasta 4 näkyy, että kulkue on siirtynyt sisäkäytävien leikkauspisteeseen, ristikirkon keksipisteeseen, pääkattokruunun alle. Valo symboloi uutta elämää ja uudestisyntymistä, jota kirkossa riittää kaikille pyhille. Seisomaan nousemisellaan katsojat osoittavat kulkueelle arvostavaa asennettaan ja samalla nousevat vihittävän kanssa viimeisen kerran samalle sosiaaliselle tasolle. Vihittävä jatkaa matkaa kohti kuoria, joka alun perin tarkoitti ”kuoron paikkaa”. Tasaisella löattialla kulkeminen päättyy kuorin rajalla, kun etummaisin penkkirivi on ohitettu ja liminaalinen kaista ylitetty. Siinä Seppänen jättää taakseen yleisen pappeuden ja nousee sen merkiksi kolme matalaa ja laajaa porrasta ylöspäin kuorin lattiatasolle. Spatiaalisesti se on vihkimysaktin yli alue. Vasta jakaessaan ehtoollisleipää vihkimisen jälkeen hän on vielä yhtä askelmaa ylemmällä, mutta silloin hän onkin jo alttarikaiteen sisäpuolella täysivaltaisena pappina. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1196 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 25. Rafael Saartion symboliikkaa kehittelemällä voidaan kirkon sisäosa jakaa kulkusuunnassa kolmeen pyhän asteeseen: Seurakuntalaisten istuma-alue eli kirkkosali on pyhä; kirkon etusali eli kuori on pyhempi ja alttarikaiteen sisäosa on kaikkein pyhin. Etummaisen penkkirivin ja kuorin välissä on parin metrin levyinen liminaalinen kaista, josta lähtevät kolmiaskelmaiset, leveät ja matalat portaat kuoriin. Kiinteä kastemalja, ehtoollisvälineet ja alttari ovat kuorin alueella ja symboloivat uutta elämää, uutta syntymää ja ylösnousemusta. Kun saarnaaja tulee sakastista saarnatuoliin, hän siirtyy kuorin läpi, yli liminaalisen kaistan ja nousee portaita puhujan paikalleen kasvot kohti kirkkosalia. Kirkon asiakirjoissa saarnaaminen assosioidaan uudestisyntymiseen ja uuteen elämään. Vanhassa kastekaavassa kaste on ”kuolemista” ja ”ylösnousemista”. Siksi kuoria sopii nimittää tyypillisen siirtymäriittiteoreettisesti ”kuoleman paikaksi” ja ”elämän paikaksi”, jossa initiandin ratkaiseva spirituaalinen muutos tapahtuu. Alueen nimi on looginen, koska kuori sijaitsee kirkon pituussuunnassa kuolemanoven ja elämänoven välissä. Kuvasta 3 näkyy, että kulkueen kulkusuunta on nyt idästä länteen, elämästä kuolemaan päin. Vastaava edestakainen liikkuminen elämän ja kuoleman välillä tapahtuu esim. Sambian ndembujen isoma-rituaalissa. Gennepin teoria tarjoaa mielenkiintoisen yhteyden kahden kaukaisen ilmiön välillä. Kulkueen liike kirkkosalissa merkitsee: 1. Piispa koko kirkon edustajana tuo uutta elämää laumalleen. 2. Kulkue takaa, että vihittävä pääsee esteettä läpi tulikokeiden siirtymään yleisten pappien ryhmän eli ”pyhien” läpi pyhemmän alueelle, erityispappien joukkoon. 3. Saattajapapit ja pappiskokelas tulevat elämänovelta kuolemanoven erityispaikkaan, ”kuoleman ja elämän paikkaan”, jotta seurakuntalaiset heidän välityksellään pääsisivät spirituaalisesti ylösnousemaan kuolemasta elämään. 4. Vihittävä julkistetaan, esitellään ja näytetään pyhän alueella seurakunnalle sen edessä ja hänen puolipukeinen käännetty ja alennettu statuksensa ylennetään, kun hänet hetken kuluttua puetaan täydelliseen papinasuun. 5. Vihittävä saa papiksi tultuaan katsoa alttarilla enemmän kuin vihkimättömät. Hän katsoo itään päin, uuteen elämään, kun taas seurakunta katsoo länteen päin, kuolemaan; hän saa käsitellä pyhiä esineitä, mutta seurakunta kohtaa ne pappinsa välityksellä. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1195 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 24. Kuvassa 2 näkyy selvästi, että aurinko todellakin paistaa elämänovelle. Van Gennepin tulkinta, että siirtoseremoniat assosioitaisiin globaalisti taivaankappaleiden ja vuodenaikojen rytmiin, ei kuitenkaan sovellu selittämään urbaanin yhteiskunnan papiksi vihkimistä. Ainut yhteys hänen rytmisyyteensä on kirkon liturginen kehällinen ajanlasku eli kirkkovuosi, joka kytkeytyy yhteen kalenterivuoden lineaarisen ajanlaskun kanssa. Kirkkovuosi alkaa marraskuun lopussa 1. adventtisunnuntaista ja päättyy seuraavan vuoden marraskuun lopussa tuomiosunnuntaina. Kirkkovuodessa liikutaan rytmisen kehällisesti ”kuolemasta ylösnousemukseen”, jos tuomiosunnuntaita pidetään vuosijakson loppuna ja 1. adventtisunnuntaita uuden alkuna. Jos kehällistä kirkkovuotta tarkastellaan yhtä aikaa kronologisesti etenevän kalenterivuoden kanssa, havaitaan loputon rytminen sarja: kuolema-ylösnousemus-kuolema-ylösnousemus-kuolema, jne.. Kulkueen nouseminen pihatasolta pyhälle alueelle osoittaa pyhään kohdistuvaa arvostusta: Kirkkoon tuleminen on jotain niin merkittävää, että kannattaa nousta 8 jykevää kiviporrasta ylös. Vihittävään sovellettuna kiipeäminen merkitsi, että hän nousi mielen tasolla, spirituaalisesti, alennetusta kuoleman tilasta ylennettyyn ylösnousemuksen tilaan. Van Gennep käyttää liminaalikauden eristysmajasta kohdun metaforaa, joskaan ei sano soveltavansa psykoanalyyttistä teoriaa. Sen sijaan Victor Turner sanoo sen selvästi. Hän käyttää Anna Freudin tulkintoja. Kirkkorakennus on primitiivisen eristysmajan vastine, mikä tarkoittaa sitä, että varhaiskantainen ihminen menee liminaaliseen isolaatioon eristysmajassaan uudesti syntymään, nousemaan ylös kuoleman tilasta kuin sikiö kohdusta tullessaan ulos syntymään. Laivan metafora, joka S. Freudilla on feminiinisyyden vertauskuva ja kohdun vertauskuva ilmaisevat siirtymäriittiteoreettisesti, että kirkkoon tullessaan kulkue palaa kirkkoäidin kohtuun ja haluaa syntyä uudelleen. Seppäsen vajaa asu ja kirkkoon kävely symboloivat hänen sikiön statustaan. Kulkue ei heti jatka matkaa, vaikka ulko-ovi ja kaksi sisäovea ovat auki, vaan pysähtyy eteisessä liminaaliseen odotukseen. Eteinen on jaettu ovilla kahteen yhtä suureen alueeseen, joten reitti kohtuun ei ole esteetön. Asteittainen siirtyminen jatkuu vasta, kun musiikki soi ja virren veisuu alkaa. Kellojen soitto, musiikki ja jumalanpalvelukseen osallistuminen ovat inkorporoivia riittejä. Seppänen jatkaa pääovelta kohti kuoria ja alttaria. Hän esittää julkisesti kuolemista entiselle ja ylösnousemista uuteen. Separaatioriittejä ovat ovelta poistuminen, sille selän kääntäminen ja loittoneminen itäpäästä kauemmas kohti länsipäätä. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1194 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 23. Vihkimisaamuna Seppäsen lähiomaiset saapuivat kirkkoon. Kirkkosali on valmistettu ja kaunistettu. Sakastissa Seppäsen vaimo kysyi, miten liperit asetetaan. Nyt Seppästä ”jännitti” ja hän koki ”uudestisyntymisen vivahdetta, koska ei voi palata entiseen”. Hieman vaille klo 10 vihkijä, avustajat ja vihittävä järjestyivät sakastissa, kirkon länsipäässä eli kuoleman päässä, kulkueeksi vihkijä viimeisenä ja vihittävä ensimmäisenä. Initiatorisessa kulkueessa näkyy symboliikkaa. Vihittävän puolipukeinen asu ja se että hänet saatetaan kuvaavat initiandin liminaalista statusta. Hän on keskeneräinen, ”sikiö”, joka ei ole vielä syntynyt ottamaan vastaan uutta tehtävää. Vaihdekautta kuvaa myös kulkueen isolaatiotila pihalla, sisällä olevan sosiaalisen yhteisön ulkopuolella. Spatiaalinen kävely lumessa pihalla on täsmällinen vastine van Gennepin ”transitiolle”, joka dramatisoidaan siirtoseremonioissa. Kulkueen 1. päämäärä on kirkon itäpää, uuden elämän ja auringon nousun ovi, josta lähdetään kirkon sisällä takaisin länteen päin, kuolemaan päin, mutta myös initiandin uuteen statukseen, uudesti syntymiseen ja uuteen elämään pappina. Kulkueen muoto ja järjestys symboloivat vihkijän, avustajien ja vihittävän auktoriteettiasteita, ja sen hetkisiä ja tulevia rooleja. Koko kirkon edustajana piispa ohjaa joukkoaan takaapäin, peräsimen pitäjänä. Kirkon symboleissa kirkkoa kuvataankin perinteellisesti laivana, joka kokoaa hukkuvia ihmisiä. Vihittävä ja avustajat ovat kulkuelaivan etupäässä piispan ohjattavina. Piispan ja tuomiokapitulin jäsenten sijoittuminen vihittävän taakse symboloi sitä, että hänet on kelpuutettu ja häntä tuetaan ja ohjataan edelleen. Vihittävän selän suunta kuoleman ovelle länteen symboloi sitä, että entiseen paluuta ei enää ole. Hän loittonee edellisestä vaiheestaan kohti uutta lopullisesti. Van Gennepin sanoin ”matka on vaarallinen” ja siksi siirrettävä tarvitsee saattajia. Kulkue saapuu ulkona kirkon länsipäästä itäpäähän kuljettuaan puoliympyränmuotoisen kaaren. Pohjoisenpuoleinen sivuovi on kaaren puolivälissä. Sivuovilla on oma symboliikkansa saastaisuuden suuntaan, kirjoittaa van Gennep. Siksi se vain ohitetaan, tässä tapauksessa kuitenkin ilman ritualisointia. Tultuaan kirkon itäpään pääovelle kulkue on matkannut kokonaisreitin puoliväliin ja pyhän alueen kynnykselle, kirkon itäpään ovelle. Kirkkovieraat saapuvat pääosin pääovesta profaanilta alueelta välivaiheen kautta pyhälle alueelle kirkkosalin penkkeihin. Siirtyminen spirituaalisesti näkyy myös spatiaalisesti, kun kirkkovieraat ja kulkue kiipeävät kahdeksan kiviporrasta ylöspäin päästäkseen kirkon ovitasanteelle ja lattiatasanteelle Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1193 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYÄRIITTITEORIAN VALOSSA 22. Vaihe 2. teologian kandidaatista ordinaatiokoulun käyneeksi Opiskelijan siirtymisessä näkyy van Gennepin mainitsema yleisperiaate: Uuteen siirtyminen tapahtuu vähitellen ja asteittain. Opiskeluaikana opiskelija käy lukuisan määrän valintoja, kursseja ja harjoituksia, joita voidaan tarkastella separaation, liminaalisuuden ja inkorporaation näkulmista. Lähestyessään papiksi vihkimistä hänen valintatilanteensa kapenevat ja tuomiokapitulin valintatilanteet lisääntyvät. Matkan alussa hänen itsenäisyytensä on suurimmillaan ja lopussa pienimmillään. Liminaalista alistumistaan Seppänen kuvasi näin: ”Ei väsytä lainkaan. Harmitti, kun piispa ilmoitti, ettei voikaan ottaa vastaan klo 17… Niin, sitä nyt vähän, pikkusen vähän ajattelee, että nyt nenähtää päivälle pituutta…Kun tänne on tultu, niin tehdään mitä käsketään.” Piispan arvovalta-asema korostuu, koska hänellä on valta ottaa tai hylätä. Kandidaatin näkökulmasta ja tuomiokapitulin näkökulmasta ordinaatiokoulutus näyttää erilaiselta. Piispa Sihvosen mukaan hän tukee kandidaattia. Tuomiokapituli korostaa vihittävän inkorporaatiota uuteen virkaan, mutta koulutuksen alussa Seppänen painotti siirtymisen separaatiota. Puheenvuorossaan hän tietämättään ja spontaanisti ilmaisi van Gennepin teesin assosioidessaan papiksi vihkimisen avioliittoon. ”Elämän tehtävä” oli kuitenkin ”lapsien kasvattaminen”. Piispa tähtäsi taas siihen, että vihittävä todella ryhtyy papin virkaa hoitamaan. Piispa Sihvonen ei nähnyt ordinaatiokoulutuksessa mitään, mikä sellaisenaan vastaisi van Gennepin esittämää statukselle kuolemista ja uuteen ylösnousemista. Vaihe 3. pappisvihkimyksen saaminen Seppäsen papiksi vihkiminen tapahtui sunnuntaina 20.12.1987 klo 10 Kuopion tuomiokirkossa. Notaari valmensi häntä jo edellisenä iltana. Vihkimys julkistettiin seurakunnalle edellisen sunnuntain jumalanpalveluksessa. Liminaalista ”odottamistaan” ja ”pysähtymistään” Seppänen kuvaili: ”No, aamu on kyllä merkittävä,… että hyvin kyllä niin kun iloisin ja vapain sydämin aamua odotan….” Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1192 blogia