SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 23. Vihkimisaamuna Seppäsen lähiomaiset saapuivat kirkkoon. Kirkkosali on valmistettu ja kaunistettu. Sakastissa Seppäsen vaimo kysyi, miten liperit asetetaan. Nyt Seppästä ”jännitti” ja hän koki ”uudestisyntymisen vivahdetta, koska ei voi palata entiseen”. Hieman vaille klo 10 vihkijä, avustajat ja vihittävä järjestyivät sakastissa, kirkon länsipäässä eli kuoleman päässä, kulkueeksi vihkijä viimeisenä ja vihittävä ensimmäisenä. Initiatorisessa kulkueessa näkyy symboliikkaa. Vihittävän puolipukeinen asu ja se että hänet saatetaan kuvaavat initiandin liminaalista statusta. Hän on keskeneräinen, ”sikiö”, joka ei ole vielä syntynyt ottamaan vastaan uutta tehtävää. Vaihdekautta kuvaa myös kulkueen isolaatiotila pihalla, sisällä olevan sosiaalisen yhteisön ulkopuolella. Spatiaalinen kävely lumessa pihalla on täsmällinen vastine van Gennepin ”transitiolle”, joka dramatisoidaan siirtoseremonioissa. Kulkueen 1. päämäärä on kirkon itäpää, uuden elämän ja auringon nousun ovi, josta lähdetään kirkon sisällä takaisin länteen päin, kuolemaan päin, mutta myös initiandin uuteen statukseen, uudesti syntymiseen ja uuteen elämään pappina. Kulkueen muoto ja järjestys symboloivat vihkijän, avustajien ja vihittävän auktoriteettiasteita, ja sen hetkisiä ja tulevia rooleja. Koko kirkon edustajana piispa ohjaa joukkoaan takaapäin, peräsimen pitäjänä. Kirkon symboleissa kirkkoa kuvataankin perinteellisesti laivana, joka kokoaa hukkuvia ihmisiä. Vihittävä ja avustajat ovat kulkuelaivan etupäässä piispan ohjattavina. Piispan ja tuomiokapitulin jäsenten sijoittuminen vihittävän taakse symboloi sitä, että hänet on kelpuutettu ja häntä tuetaan ja ohjataan edelleen. Vihittävän selän suunta kuoleman ovelle länteen symboloi sitä, että entiseen paluuta ei enää ole. Hän loittonee edellisestä vaiheestaan kohti uutta lopullisesti. Van Gennepin sanoin ”matka on vaarallinen” ja siksi siirrettävä tarvitsee saattajia. Kulkue saapuu ulkona kirkon länsipäästä itäpäähän kuljettuaan puoliympyränmuotoisen kaaren. Pohjoisenpuoleinen sivuovi on kaaren puolivälissä. Sivuovilla on oma symboliikkansa saastaisuuden suuntaan, kirjoittaa van Gennep. Siksi se vain ohitetaan, tässä tapauksessa kuitenkin ilman ritualisointia. Tultuaan kirkon itäpään pääovelle kulkue on matkannut kokonaisreitin puoliväliin ja pyhän alueen kynnykselle, kirkon itäpään ovelle. Kirkkovieraat saapuvat pääosin pääovesta profaanilta alueelta välivaiheen kautta pyhälle alueelle kirkkosalin penkkeihin. Siirtyminen spirituaalisesti näkyy myös spatiaalisesti, kun kirkkovieraat ja kulkue kiipeävät kahdeksan kiviporrasta ylöspäin päästäkseen kirkon ovitasanteelle ja lattiatasanteelle Outokummussa 6.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1193 blogia