SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 25. Rafael Saartion symboliikkaa kehittelemällä voidaan kirkon sisäosa jakaa kulkusuunnassa kolmeen pyhän asteeseen: Seurakuntalaisten istuma-alue eli kirkkosali on pyhä; kirkon etusali eli kuori on pyhempi ja alttarikaiteen sisäosa on kaikkein pyhin. Etummaisen penkkirivin ja kuorin välissä on parin metrin levyinen liminaalinen kaista, josta lähtevät kolmiaskelmaiset, leveät ja matalat portaat kuoriin. Kiinteä kastemalja, ehtoollisvälineet ja alttari ovat kuorin alueella ja symboloivat uutta elämää, uutta syntymää ja ylösnousemusta. Kun saarnaaja tulee sakastista saarnatuoliin, hän siirtyy kuorin läpi, yli liminaalisen kaistan ja nousee portaita puhujan paikalleen kasvot kohti kirkkosalia. Kirkon asiakirjoissa saarnaaminen assosioidaan uudestisyntymiseen ja uuteen elämään. Vanhassa kastekaavassa kaste on ”kuolemista” ja ”ylösnousemista”. Siksi kuoria sopii nimittää tyypillisen siirtymäriittiteoreettisesti ”kuoleman paikaksi” ja ”elämän paikaksi”, jossa initiandin ratkaiseva spirituaalinen muutos tapahtuu. Alueen nimi on looginen, koska kuori sijaitsee kirkon pituussuunnassa kuolemanoven ja elämänoven välissä. Kuvasta 3 näkyy, että kulkueen kulkusuunta on nyt idästä länteen, elämästä kuolemaan päin. Vastaava edestakainen liikkuminen elämän ja kuoleman välillä tapahtuu esim. Sambian ndembujen isoma-rituaalissa. Gennepin teoria tarjoaa mielenkiintoisen yhteyden kahden kaukaisen ilmiön välillä. Kulkueen liike kirkkosalissa merkitsee: 1. Piispa koko kirkon edustajana tuo uutta elämää laumalleen. 2. Kulkue takaa, että vihittävä pääsee esteettä läpi tulikokeiden siirtymään yleisten pappien ryhmän eli ”pyhien” läpi pyhemmän alueelle, erityispappien joukkoon. 3. Saattajapapit ja pappiskokelas tulevat elämänovelta kuolemanoven erityispaikkaan, ”kuoleman ja elämän paikkaan”, jotta seurakuntalaiset heidän välityksellään pääsisivät spirituaalisesti ylösnousemaan kuolemasta elämään. 4. Vihittävä julkistetaan, esitellään ja näytetään pyhän alueella seurakunnalle sen edessä ja hänen puolipukeinen käännetty ja alennettu statuksensa ylennetään, kun hänet hetken kuluttua puetaan täydelliseen papinasuun. 5. Vihittävä saa papiksi tultuaan katsoa alttarilla enemmän kuin vihkimättömät. Hän katsoo itään päin, uuteen elämään, kun taas seurakunta katsoo länteen päin, kuolemaan; hän saa käsitellä pyhiä esineitä, mutta seurakunta kohtaa ne pappinsa välityksellä. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1195 blogia