SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 24. Kuvassa 2 näkyy selvästi, että aurinko todellakin paistaa elämänovelle. Van Gennepin tulkinta, että siirtoseremoniat assosioitaisiin globaalisti taivaankappaleiden ja vuodenaikojen rytmiin, ei kuitenkaan sovellu selittämään urbaanin yhteiskunnan papiksi vihkimistä. Ainut yhteys hänen rytmisyyteensä on kirkon liturginen kehällinen ajanlasku eli kirkkovuosi, joka kytkeytyy yhteen kalenterivuoden lineaarisen ajanlaskun kanssa. Kirkkovuosi alkaa marraskuun lopussa 1. adventtisunnuntaista ja päättyy seuraavan vuoden marraskuun lopussa tuomiosunnuntaina. Kirkkovuodessa liikutaan rytmisen kehällisesti ”kuolemasta ylösnousemukseen”, jos tuomiosunnuntaita pidetään vuosijakson loppuna ja 1. adventtisunnuntaita uuden alkuna. Jos kehällistä kirkkovuotta tarkastellaan yhtä aikaa kronologisesti etenevän kalenterivuoden kanssa, havaitaan loputon rytminen sarja: kuolema-ylösnousemus-kuolema-ylösnousemus-kuolema, jne.. Kulkueen nouseminen pihatasolta pyhälle alueelle osoittaa pyhään kohdistuvaa arvostusta: Kirkkoon tuleminen on jotain niin merkittävää, että kannattaa nousta 8 jykevää kiviporrasta ylös. Vihittävään sovellettuna kiipeäminen merkitsi, että hän nousi mielen tasolla, spirituaalisesti, alennetusta kuoleman tilasta ylennettyyn ylösnousemuksen tilaan. Van Gennep käyttää liminaalikauden eristysmajasta kohdun metaforaa, joskaan ei sano soveltavansa psykoanalyyttistä teoriaa. Sen sijaan Victor Turner sanoo sen selvästi. Hän käyttää Anna Freudin tulkintoja. Kirkkorakennus on primitiivisen eristysmajan vastine, mikä tarkoittaa sitä, että varhaiskantainen ihminen menee liminaaliseen isolaatioon eristysmajassaan uudesti syntymään, nousemaan ylös kuoleman tilasta kuin sikiö kohdusta tullessaan ulos syntymään. Laivan metafora, joka S. Freudilla on feminiinisyyden vertauskuva ja kohdun vertauskuva ilmaisevat siirtymäriittiteoreettisesti, että kirkkoon tullessaan kulkue palaa kirkkoäidin kohtuun ja haluaa syntyä uudelleen. Seppäsen vajaa asu ja kirkkoon kävely symboloivat hänen sikiön statustaan. Kulkue ei heti jatka matkaa, vaikka ulko-ovi ja kaksi sisäovea ovat auki, vaan pysähtyy eteisessä liminaaliseen odotukseen. Eteinen on jaettu ovilla kahteen yhtä suureen alueeseen, joten reitti kohtuun ei ole esteetön. Asteittainen siirtyminen jatkuu vasta, kun musiikki soi ja virren veisuu alkaa. Kellojen soitto, musiikki ja jumalanpalvelukseen osallistuminen ovat inkorporoivia riittejä. Seppänen jatkaa pääovelta kohti kuoria ja alttaria. Hän esittää julkisesti kuolemista entiselle ja ylösnousemista uuteen. Separaatioriittejä ovat ovelta poistuminen, sille selän kääntäminen ja loittoneminen itäpäästä kauemmas kohti länsipäätä. Outokummussa 7.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1194 blogia