KIRKON PIRULLINEN KAHDEN REGIMENTIN OPPI Lainaus: ” Martti Lutherin aikanaan muotoilema luterilainen opetus Jumalan kahdesta hallinnasta. Luther laati kahden regimentin opin Rooman kirkon vanhan kahden asteen siveellisyyden opin tilalle. Kahden regimentin opin mukaan on olemassa kaksi elämänaluetta: 1. Maallinen regimentti (maallinen hallinta / maallinen valtakunta, regnum civile), jossa miekalla, esivallalla ja maallisilla järjestyksillä on tehtävänsä 2. Hengellinen regimentti (Jumalan hengellinen hallinta / Kristuksen valtakunta, regnum Christi), jossa taistellaan Jumalan sanalla ja evankeliumilla. Koska ihminen on luonnostaan paha ja roisto, täytyy esivallan ja miekan käyttää rankaisukeinoja, ja lain saada aikaan ulkonainen järjestys. Ensimmäiseen regimenttiin kuuluu siis rankaisu ja pakko. Hengellisessä regimentissä (kirkossa / Kristuksen valtakunnassa) taas hallitsee evankeliumi ja siten sen leimaava piirre on vapaus. Molemmat regimentit ovat Jumalan säätämiä, ei vain hengellinen. Regimentit ovat erilaiset ja erilliset, mutta ne eivät ole irrallisia toisistaan. Ne ilmentävät Jumalan kahtalaista herruutta elämässä. Jumala käyttää siis maailmanhallinnassaan kumpaakin regimenttiä: maallinen on "Jumalan vasen käsi" ja hengellinen "Jumalan oikea käsi"”. Oltuani 30 v pappina neljässä srk:ssa, viimeisessä 25 v, käytyäni läpi 16 kantelua piispan tuomiokapitulissa ja tehtyäni 16000 diakonista kotikäyntiä viran lisäksi ilmaiseksi, tiedän asiasta jotain. Otsikon aihe ja lainaus auttaa ymmärtämään, miksi kirkon järjestelmä toimii näin. Kun rikokseni koskivat kymmeniä vuosia alkaen tukasta, kielimurteesta, kengistä, parrasta huipentuen nimen väärennöksillä tehtyihin apukoulutasoisiin herjoihin saarnojen sanoista ja ”erotettavaksi virasta ja papin oikeuksista” ”kirkon tunnustuksenvastaisuudesta”, luulisi, että srk-järjestelmän hyvät uskovaiset ja muutamat seurakuntalaiset olisivat saaneet tahtonsa läpi nopeammin, koska itse Jumalaa rukoiltiin erottamaan minut virasta ja koko luterilaisesta kirkosta”. Asessorin herjaamana ”ilmiannettuna” työni tuntui sangen raskaalta, kun nauhurit tallensivat puheita sakastissa ja povitaskuissa jumalanpalveluksessa ”todistusaineistoksi” kirkon oikeuteen; koululaiset huusivat 10 m päästä pihastamme olevan koulun ikkunoista solvauksia ja juoksulenkilläni kiskoivat shortsini alas ja ahterini esiin kaupungin keskustassa. Piispan kollegio täydellisellä välinpitämättömyydellään perhettäni kohtaan siunasi kantelijoiden kristillisen toiminnan ja siksi se jatkui. Koskaan ei käynyt ilmi, että heidän toimintansa olisi ollut yhdenkään heidän porukkansa mielestä eettisesti väärää ja täysin nurinkurista uskoa. Antisemitistisen ja Adolf Hitlerin oppi-isä Lutherin keksimä kahden hallitusvallan oppi 1500-luvun Saksassa luotaessa toimivaa kirkon ja valtion suhdetta selittää luterilaisen kirkon linjauksia historiassa ja v 2025. Käytännössä oppi tarkoittaa esim. seuraavaa: piispatuomarievankelista kurittaa pappia ja pappi hakee oikeutta valtiolta; piispa hyppii evankeliumin tasajalkaa kirkon tuomarina ja kutsuu valtion poliisit hakemaan papin, joka ei tule näytelmää katsomaan; asessori huutaa huutamalla, sätkyttelee jalkaa tuolilla minihameessa papin edessä ja pappi saa katselle alapään pikkupöksyjä; kristittynä piispa halaa pappia ja virkamiehenä lähettää hänet valtion lääkäriin ja pyytämään anteeksi kirkkovaltuuston puheenjohtajalta aiheutettuaan tälle ”vaikean aseman”. Luterilainen hyvän sanoman tarina ja Jumalan vanhurskaan oikeamielisyyden oppi toimi hyvin jo 2000 v sitten, kun UT:n neuvosto eli maan hallitus, korkein oikeus ja yliopiston maisterirabbit piiskasivat, kivittivät ja hirttivät juutalaisen Jeshuan Golgatan mäntyyn ja sitten viskasivat rikollisten joukkohautaan! Valtion uskovainen pyöveli-veli lienee kuiskannut: ”Hyvä veli, mie kyllä rakastan sua ja tahton seurata, mutt sie ymmärrät, ett kotona vaimo ja lapset oottaa leipää. Jonku pittää tämäki tehhä.” Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku: ”outokummun pappi luostarinen” 1117 blogia, alla linkki

JUUTALAISUUDEN KÄSITYS JEESUKSESTA Netti: ”Juutalaisuudessa Jeesusta ei pidetä Jumalan Poikana, eikä hänellä ole mitään asemaa juutalaisessa uskonnossa. Juutalaiset uskonoppineet pitävät Jeesusta vääränä messiaana, joka yritti vapauttaa juutalaiset Rooman vallasta siinä epäonnistuen. Jeesusta pidetään kuitenkin uskonnoltaan juutalaisena, sillä hänen opetuksensa noudattivat tuon ajan juutalaisia oppeja, ja hän kehotti ihmisiä noudattamaan juutalaista lakia. Juutalaisuus kuitenkin vastustaa etenkin Jeesuksen ilmoitusta siitä, että hän voi antaa syntejä anteeksi, että vain hänen kauttaan ihmiset voivat päästä Jumalan luo, ja että pahalle on käännettävä toinenkin poski. Juutalaisten Talmudissa mainitaan Jeshu-nimisen henkilön teloitetun pääsiäisenä noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. …Jeesuksen kerrotaan olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.” Yllä ei ole mitään yllättävää, jos ottaa asioista selvää ja tutkii UT:a kriittisen eksegetiikan valossa. Sitä käytettiin totuudellisimpana selitysmetodina papinkoulussani ja globaalisti jo 1970-luvulla. Juutalaisuudessa ”ei pidetä” mutta kirkkojen opeissa pidetään ja niillä heitetään tunnustuksenvastaiset papit ulos ja luodaan pelon ilmapiiri srk:iin. Pitämistä ja pitämistä, uskomista ja uskomista, ei sen enempää, ja siihen se jää! Kukaan ihminen ja mikään oikeaoppinen kirkkokunta yli 30000 joukossa kristinuskon 2000-vuotisella matkalla ei ole päässyt tähän päivään mennessä pitämistä ja uskomista parempaan totuuteen juutalaisesta Jeshuasta eli kreikankielisten Jeesuksesta, jolle UT:n redaktorit eli toimittajat eli viihdekirjailijat antoivat UT:ssa ainakin 37 arvonimeä. Se että Jeesus-äijää ylistetään monin tavoin, ei sano mitään siitä, että hän olisi kaikkia niitä tai edes jotakin niistä. Jos totuudesta kiihkoilevat uskovaiset, sepittelyteologit ja kirkkojen tunnustusten keksijät ja jumalallistajat olisivat muistaneet, että kaikki mitä UT:ssa on syyllisen kuolevaisen ihmisen pelastamiseksi kirjoitettu, on ihmisessä olevaa uskoa, uskomista, vakaumusta ja Kirjoitusten erilaisia tulkintoja laitosten ja niiden ihmisten tarpeisiin. Siten olisi vältytty satojen miljoonien ihmisten tuhoamiselta Raamatun ja sen Jumalan väärinkäytöllä. Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku: Outokummun pappi Luostarinen, 1116 blogia, alla linkki

LUONTOKATO ETENEE Kalastelin kesät ja talvet Outokummussa v 1982 alkaen. Sain kalaa kotitarpeisiin vesistöistä ja lammista verkolla, virvelillä, pilkillä ja mato-ongella. Erä- ja -luontokeskuksen valmistuttua 1995 siirryin enimmäkseen lohenongintaan. Alkuajoilta muistan kaihoisasti, miten paljon lohen lisäksi jäälle nostettiin sivutuotteena kukkokaloja. Koska lohta ongittiin samoilla vieheillä ( mormuska ja liids ), nopeampi laji nappasi ensin. Niinpä kalamiesten avantojen reunoilla oli paljon hylättyjä särkiä, ahvenia ja pikkuhaukia. Lohenonkijaa kiinnosti vain punalihainen! Jos en saanut lohta, keräsin irtokalat patakukkotarpeiksi: ”Eipä jiäny pilit pattaa!” 5 v sitten testasin yhden päivän aikana entisiä parhaita kalapaikkoja Viinijärvellä, Rikkavedellä ja 15 lammella. Aikaa meni 12 t ja saaliiksi tuli 5 ahventa. Ennen sain kukkokalat 30-metrisistäkin lammista parissa tunnissa esim. Louhivaarassa. Eipä näy enää ahvenia lohiavainnoilla! Jo lyhyellä aikavälillä näkyy valtava luontokato ja prosessi jatkuu. Mikään ihmisen ”tekohengitys” tilanteen korjaamiseksi ei muuta suuntaa eikä edes hidasta. Tämän tiesi ihmiskunta teoriatasolla jo v 1968. Silloin julkaistiin Rooman Klubin kansainvälinen tutkimus- ja ennusteraportti ”Kasvun rajat”. Painoarvonsa takia se oli papinkoulun kurssikirja! Siellä on ajatus: ”Kun ihmiskunta tajuaa tuhoisan suhteensa luontoon, on jo liian myöhäistä!” Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku: ”Outokummun pappi Luostarinen”. Alla linkki. 1115 blogia

JESHUA-ÄIJÄ ON KUOLLUT – ELÄKÖÖN JEESUS KRISTUS! Yllä UT:n pääjuoni. Papinkoulussa 1970-luvulla opiskelin pappiopettajien purpatusta, Raamatun tulkintaa ja filosofiaa. En päässyt heti jujuun, koska ei ollut esitietoja. Oli vain kodin, koulun ja rippikoulun eväät. Kriittinen asenne puuttui. Motiivi päästä papiksi kannusti. Kyselin asioita sen verran, ettei tulisi stigmaa työnhakuun. Opiskelin alaani laajemmin. Jo 1. virassa hätkähdin srk:n pimeyttä. Raamatun tutkimuksesta tietämättömät hyppivät silmille pappiaikani loppuun asti v. 2006. Heidän oli valta kirkon valtakunnassa häiritä rauhaani ja heittää järjestelmällä ulos lempeä minä, joka tein viimeisessä työpaikassa 16000 diakonian kotikäyntiä ilmaiseksi virkatehtävien lisäksi syrjäkylien vanhusten koteihin 25 v. Kapitulin sihteeri määritteli työni ”pappi männöö kottiisa”. Aktivistit puuhasivat siten, että silmiini ei näkynyt suoraan mitään, korvillani kyllä kuulin huutelua, rienausta, piispallista ja asessorin huutamista, uhkailuja, aluspöksyjen esittelyä ja omien urheiluhousujen repimistä alas keskellä päivää kaupungin keskustassa. Tapahtui ja ei tapahtunut mitään! Pirun pesä tuli esiin v 1984 1. kantelussa, jossa rikokseksi luettiin savonmurre, jatsarit, pitkä tukka ja saarnat, joiden takia kymmenkunta kantelijaa rukoili Jumalalta ”erotettavaksi virasta ja ulos koko luterilaisesta kirkosta!” Mukaan liittyi kirkkoneuvosto ja -valtuusto ja juoksuni 16 kantelun takia piispan oikeussaliin alkoi. Luottamusmiesten käytöksestä näkyi tulevat kujeet!. Srk:ssa koin myös kauneimmat hetkeni ja kotikäynneillä tunsin tekeväni jotain merkittävää: Ei syntynyt ongelmia! Pieni joukko tuhosi jatkoni ja turvasi järjestelmän. Perheeni hyvinvointi meni. Järjestelmän pesemät eivät välittäneet, polvistuivat ehtoolliselle ja hakeutuivat silmieni eteen. Etsin jaksamiselle apua ylhäältä ja alhaalta! Hakeuduin myös heille kotikäynneille enkä koskaan kiusannut! Papin työssä, srk:n arjessa, kirkon historian tulkinnassa, hallintoelimissä, asiakirjoissa ja papintyön läksykirjoissa perususko kuuluu ”Jeesus Kristus on ylösnoussut!” Mutta sanaa Kristus tuskin kukaan ymmärtää! Kirkossa tulkitaan omaa historiaa, tekstejä ja Mestaria vain elämän puolelta, ilman kuolemaa. Siten ihmisiä estetään kohtaamasta niin oma kuin juutalaisen Jeshuan kuolema, josta UT:ssa on pisimmät tarinat. Pappina minun oli pakko purpattaa ”Jeesuksen ylösnousemusta”, vaikka 1. Jeesus oli juutalainen Jeshua, esim. MT:ssa sanottu. Paavali loi mielikuvituksen Kristuksen ( ei puhu Jeesus Nasaretilaisesta ) kreikkalaisille sivistyneille filosofi Platonin ideoimana. Paavalin Jeesus Kristus, Logos, ainosyntyinen Poika, Jumalan Poika, Jumala, kirjattiin perinteeseen juutalaisen Jeshua-äijän väärennöksenä. Hänet murhasivat neuvosto eli rabbimaisterit, maan hallitus, korkein oikeus ja yliopiston herrat! Kirkon perinne jo UT:ssa kehitti antisemitistisen korvausteologian, joka Paavali - Augustinus - Martti Luther - Adolf Hitler -linjalla syrjäytti perinteestä lähes kaiken juutalaisen aineksen, varsinkin siinä vaiheessa, kun voittajien usko julistettiin ”Jumalan sanaksi” jumal-keisari-ylipapin valtiokirkon hallintoon 300-luvulla. Lohenonginnassa minua tömäytti ootto-onkijan tokaisu sinappi, räkä ja sätkä huulessaan: ”Kuuleppas sie pappi vua, Jeshua o kuollu, etkö tiijä!” Kirkon syrjäyttämää Jeshuaa ja hänen murhaansa analysoi puolueettomasti uskontohistorioitsija Arne Runeberg kirjassaan Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning, 1952. Käsite ylösnousemus 6000-2000 v sitten lähi-Idässä liittyi kuningasideologiaan. VT:n Jahve-Jumala hallitsi kuninkaan eli poikansa, valittunsa, kutsumansa kautta universumia, kansoja, Israelin kansaa ja Luojana koko elämää. Kuningas takasi kansan onnen, kuningas = kansa. Mikä koski kuningasta, koski kansaa. Kun kuningas sairastui tai kuoli, koko universumi järkkyi eli kuoli: ”hän astui alas tuonelaan”. Kun hän toipui tai tuli uusi kuningas, ”hän nousi ylös kuolleista”, kuten luonto ylösnousee keväällä ja kuolee syksyllä. Israelin kansa nousi kuolleista eli sorrosta, tulvista, maanjäristyksistä ja sodista uuteen elämään kuninkaan hallitessa Jahven apulaisena! UT:n kirjeissä ja kirkon perinteessä tapettiin juutalainen Jeshua ja ylösnostettiin kreikkalainen Jeesus-Kristus käärittynä pakanoiden eli ei-juutalaisten rihkamaan. ”Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!” on ikivanha kaava, johon Jeshua-äijän kaiku ahdettiin hänen kuolemansa jälkeen. Kirkko rakensi perinteen raunioille muuttuneissa olosuhteissa omatekoisen tunnustuksen omaan käyttöön sopivasta VT:n fraasista ”poista paha keskuudestasi!”. Sanoo herrasi. Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi nettihaku: ”outokummun pappi luostarinen” alla linkki. 1115 blogia

PAPPI VOI NOUSTA YLÖS - SUOSTA? Pappina 30 v aikana ”pyörittelin Jeesusta” tuhansia kertoja. Lapsuuden uskonnolliset kokemukset piiskasivat etsimään selkeämpää totuutta kotiväen, opettajien, pappien ja uskovaisten ”sönkätessä” ”Jumalan sanaa”. Moneus kutsui etsimään, saamaan Jumalan tuntemisen kautta tarkoitusta ja ”pääsemään kenties iankaikkiseen elämään”. Sinne oli koulukiusatulla ikävä. Papinkoulu oli juuri minulle: Sain tutkimustietoa, asuessani teol. ylioppilaiden kodissa pääsin mittaamaan itseäni kaltaisiini ja harjaannuin ymmärtämään ihmisiä. Niitä taitoja sovelsin 16000 kotikäynnillä virkatehtävien lisäksi. Otin vastaan 16 srk:n kantelua saarnoista piispan tuomiokapituliin, joskin rikoksiani olivat myös pitkä tukka, jatsarit, savonmurre ja minä itse. Kuten jo edeltäjäni aikaan, luottamusmiehet saivat kirkolta mitalin! Asiakirjoja kertyi hyllyyn 70 cm ja sätkää paloi etsiessäni puolustusasianajajia ja kirjoittaessani vastineita ilkeisiin kanteluihin kolmekin yhtä aikaa. Järjestelmä ei puolustanut minua ihmisenä, ei pappina eikä myöskään perhettä. Kaupungin työsuojelupäällikkö oli 1. ulosheittäjä! Toimittaessani jumalanpalvelusta kirkkoneuvoston virittämät nauhurit tallensivat puhettani sakastin nauhurilla, khran rintataskun ja sanankuulijoiden minikoneilla vuosikausia tuomiokapitulin piispalle todistusaineistoksi. Olin tarkassa syynissä: Aänen sävystä srk piti juorukirjaa; kun surullinen ääneni joskus särkyi, kyseltiin aikojen päästä, oliko mikäkin pulma; ehtoollispöydässä silmäteräni millejä verrattiin rovastin vastaaviin veikaten psyykelääkkeiden käyttöä; ylä-asteen poikaryhmä kiskoi 2 kertaa urheilushortsini juoksulenkillä kinttuihin keskellä kaupunkia; perheemme kuunteli 25 v solvauksia koulun ikkunoista pappilamme pihalla. Koulu oli 10 m päässä pihasta ja sadat oppilaat mölisivät mitä sylki suuhun toi koulun ikkunoista; opettaja tuli yllättäin pihalle savustaessani siikoja avotulella: ”Etkö jo lähtisi, häiritsee koulua!” Poikani ajoi virkapihamme yksityisalueella mopolla, kun vastapäisen kapakan pitäjä soitti poliisit näyttämään virkamerkkiä ja ohjaamaan oikeaan uskoon. Koskaan ei luottamusmiehet ja järjestelmä tiennyt asioista meidän kannaltamme. He loivat järjestelmän puitteissa mielikuvituksellisen kuvan papistaan. Pappilan seinät olivat lasia. Minut stigmatisoitiin heti alussa ja nyt tiedän, että yhteisön stigma on pysyvä. Pienetkin liikkeeni ja retkeni kalarannoilla ja kirkon tiloissa ruodittiin tarkoin tuomiokapitulin tarpeisiin. Asessori puhui ”kantelukierteestä” ja antoi sille vauhtia. Tein testin saadakseni esiin, miten nopeasti juoru menee piispalle. Olin sanonut saarnassa, että ”lusin 6 kk Helsingin lääninvankilassa”. Selitin saarnassa, että se tarkoittaa, että olin ollut vanginvartijana. Henkilökunnalle ”lusiminen” tarkoitti palvelusaikaa. 2 viikon kuluttua piispa komensi tulemaan. Kantelija kuuli mitä halusi ja täydensi loput. Minun piti mennä pyytämään anteeksi valtuuston puheenjohtajalta, koska ”olin saattanut hänet vaikeaan asemaan”. Menin. Kun analysoin tilanteita, joihin jouduin, khra nimitteli hysteeriseksi paranoidikoksi. Järjestelmästä kukaan ei lähestynyt ihmisenä. Vielä 5 v kuluttua kyseltiin asioita, jotka piti jo olla selvät. Kirkkoneuvosto todisti, että ”kukaan ei halua” minua pappina ja siksi ”minusta tulisi palkattu ilman työtä”, kuten 25 v myöhemmin kävikin ”kirkon tunnustuksen vastaisuudesta”. Srk rukoili minulle tuhoa! Kun toimitustilastoja katsottiin, minua oli haluttu eniten! Voitin 15 juttua ja lähtö papin oikeuksista tuli vasta seuraavalla kerralla, johon en voinut enää puolustautua edes KHO:n avulla. Kirkon tunnustus on kirkon viimeinen temppu poistaa paha! Korkein oikeus ei voinut puuttua siihen, koska on kirkon asia, miten se kirjaa tunnustuksensa. Kun kysyin tuomiokapitulissa: ”Voitteko yksilöidä minulle kohdat, mistä syytätte? Ei kai kaikki ole ( potaskaa ), kun sain saarnata 30 v? Muutan saarnoja, jos katson aiheelliseksi.” Vastaus: ”Sitä ei sinulle sanota. Riittää, että me tiedämme sen!” Jäipä siis tuomiolauselma rikolliselle auki! Tuntematon teol. yo. Pekka Ryhänen vaati tuomiokapitulia julkaisemaan päätöksen netissä. Siinä purpatetaan höpötismiä verrattuna siihen, mistä koko lössissä oli kysymys ja mikä oli minun osuuteni. 16000 kotikäyntiä virkatehtävien lisäksi syrjäkylien mummon mökkeihin oli iso urakka, jota kirkko vastusti. Siksi tilintarkastaja nälvi, että srk:lla ei ole varaa matkakorvauksiin eikä työni kuulu virkaani. Pappien työnjakokirjassa tuomiokapituli oli vahvistanut työalakseni diakonian ja siis kotikäyntityön. Se että toistan blogeissani joitain teemarunkoja, johtuu siitä, että lukija tietämättä asiayhteyksiä ei tajuta asioita objektiivisesti. Se että toistin saarnoissa löytämiäni UT:n päälinjoja, johtuu siitä, että tuomiokapituli ei ottanut huomioon sitä, mitä olin sanonut edellisissä kuulusteluissa, vaan ruoti sitä, mitä juuri kyseisestä saarnasta puuttui. Kun toistin samaa juonirunkoa, vältin syytökset. Samasta syystä saarnat virahtivat, koska minun piti kirjoittaa srk:lle tarkoitettu saarna myös tuomiokapitulin syyniin. Asessori kiusasi istuntojen välissä, kun muita ei ollut läsnä, sanoen: ”voidaan tulkita”, ”voidaan tulkita”. Ts. luki ”kuin piru Raamattua” sanonnan mukaan. Jos kirkon oikeus olisi kaikille sama, montako pappia jäisi? Kirkon käyttämä ”Jumalan vanhurskaus” eli oikeudenmukaisuus on pelkkä väärennös. Minun piti kirjoittaa UT:n juutalaisen äijän ylösnousemustarinasta mutta yhä ponnistelen noustakseni suosta ylös. Lähes kaikki kirkon varat menevät aivan muuhun kuin mikä oli tarkoitus juutalaisen Jeshuan yhteisöllä 2000 v sitten Palestiinassa! Minä en saanut sanoa, naispappi sai TV:ssä jo 30 v sitten: ”Se mitä ihmiset tarvitsevat kirkolta, hoituisi 1/3 resursseilla!” Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi. Nettihaku: Outokummun pappi luostarinen, alla linkki. 1114 blogia

VILHO RIEKKISEN PÄIVÄUNOSISTA ”Toivoisin, että meidän kirkossamme ei säikähdettäisi sitä, että joku esittelee näistä asioista uusia näköaloja. Olisi hyvä, jos meille syntyisi keskustelukulttuuria, jossa yhdessä voitaisiin ällistellä ja ihmetellä, että voihan asian tuoltakin kannalta ajatella. Eikä ajateltaisi, että nyt on taas löytynyt uusi harhaoppinen, koska poiketaan siitä opista, joka meidän piirissämme vallitsee. Ainakin varhaiskristillisenä aikana Jeesus-tapahtuma sinällään oli niin dynaaminen prosessi, että se väkisinkin tuotti useita Jeesus-kuvia ja kristologisia selitysmalleja. Monet niistä kilpailivat osittain keskenään, mutta ne kaikki pohjautuivat samaan perustapahtumaan. Jos tämä yhteinen nimittäjä, Jeesus-tapahtuma, Raamatun kirjoista löydetään, pääsemme sellaisen lähteen äärelle, josta riittää ammennettavaa myös tämän päivän ihmisen kysymyksiin. Siitä saa silloin irti aika monenlaista evästä, eikä kaikkien tarvitse maiskuttaa muiden valmiiksi pureskelemia vastauksia tai aina samaa asiaa, niin keskeisiä kuin ne monille kristityille ovatkin. Tämä uudelleen löydettävä Jeesus mahdollistaa uudet kysymykset ja kysymyksenasettelut, eivät ne voi horjuttaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Yhteisön moninaisuus ja rikkaus mahdollistavat moniäänisen uskon todistuksen, jonka perustana on kaikki se, mitä Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta ja pelastushistoriasta. Moniääninen todistus ei merkitse välttämättä kakofoniaa, vaan rikkaan polyfonista Jeesus-tapahtuman sinfoniaa. 1.Kor.1 varhaiskristilliseltä ajalta muistuttaa tosin siitä, että kristittyjen parissa syntyi jo tuolloin erilaisia puolueita, sanomaa kun tulkittiin eri suuntiin. Sama voi tapahtua yhtä hyvin tänäkin päivänä. Mutta rikkaus ja moniuskoisuus Jeesus-tapahtuman äärellä ei välttämättä aiheuta hajaannusta. Tulkintamosaiikin tajuaminen voi myös yhdistää meitä. Niinpä jos me kirkossa lähtisimme yhdessä pällistelemään ja kyselemään, etsimään Jeesusta tuomalla erilaisia Jeesus-kuvia vierekkäin ja kyselemään, mitä ihmettä siellä takana oikein mahtaa olla, se johtaisi varsinaiseen löytöretkeen. Sillä retkellä me oppisimme toinen toisiltamme ja huomaisimme, että kenelläkään ei ole yksinään koko totuutta, vaan me tarvitsemme toinen toisiamme. Kokonaistulkintaan tarvitaan erilaisia ihmisiä ja monenlaisia taitoja.” Yllä oleva piispan kirjoitus. Hän toivoo, ihannoi ja siihen se jää: Ei tapahdu mitään eikä saa tapahtua, opettaa kokemus! 30 pappisvuoden, 16 kantelun,16000 spontaanin diakonisen kotikäynnin ja ”tunnustuksenvastaisuudesta” papin oikeudet menettäneenä tiedän luissani jotain siitä, mistä Vilho haaveilee. Hänen unelmiinsa voin paljolti liittyä. Kirkon koulutuksissa näin, että hienoja asioita ei ollut tarkoituskaan soveltaa srk:ssa vaan kursseja pidettiin työllistämistarkoituksessa rahan voimalla. ”Meidän kirkossamme” särähtää!. Kun rikokseni oli Savon murre, jatsarit ja pitkä tukka, ja menin tuomiokapituliin katsomaan 1. piispan tasajalkahyppelyä, missä oli ”meidän kirkkomme”. Minä nimenomaan ”esittelin uusia asioita” niistä tietämättömille, halusin auttaa avarampaan uskoon pois fraaseista: Luin eksegetiikkaa kymmeniä tuhansia sivuja, opiskelin toisen maisteritutkinnon, pätevöidyin uskonnon ja psykologian lehtoriksi, kävin satoja kertoja terapiassa ja työnohjauksessa, jotta säilyttäisin virkani ja suhtautuisin adekvaatisti lähimmäisiini. Lähtö tuli ilman kiitosta! Ei tukenut järjestelmä eikä hyvä pappi, päinvastoin! Minun ”näköalani” perustuivat Raamatun selitysoppiin, teologiaan ja historiallisen juutalaisen Jeshuan (Jeesuksen ) ajan ymmärtämis- ja tulkintatapoihin. Aloin rakentaa varman päälle, Raamatun tutkimiselle, koska asioista tietämättömät oikoivat ja määräsivät, miten papin pitää lurittaa. Ei antanut järjestelmä tukea perheelle: ”Pappia auttaa Jumala!”. Minulla alkoi mennä sitä huonommin, mitä enemmän puhuin papin valan ja uskoni mukaan. ”Emme tee täällä sinusta kantelua, kyllä toiset hoitavat sen”, sanoi kirkon herra. ”Äläkä hae täältäpäin töitä!”. Srk:n ja hiippakunnan järjestelmä ohjasi minut vakivirkaan päin. Hain ja pääsin, kunnes pian khra tokaisi vihaisin katsein: ”Emme olisi sinua ottaneet, mutta kun olit ainut hakija!” Kesti lähes 3 kk eikä piispaa kuulunut asettamaan virkaan. Sen piti kirkkolain mukaan tapahtua 3 kk sisällä. Laitoin kaiken peliin. Nyt tai ei koskaan minusta tulee kappalainen. Kirjoitin piispalle kirjeen yhdellä lauseella: ”Milloin Jukka Malmivaara asettaa minut virkaan? Hän asetti ja palvelin, nimenomaan palvelin, koska hyvät uskovaiset ja kirkkoneuvosto kiusasivat typerillä kanteluillaan, joissa väärennettiin nimiä ja rukoiltiin minulle ja perheelle tuhoa – tuomiokapitulin siunauksella siinä mielessä, koska kantelukierre vain voimistui 25 vuoden aikana: housujen repimistä alas keskellä kaupunkia, solvauksia 20 m:n päästä koululta, virkatehtävistä syrjäyttämistä, nauhoituksia saarnoista tuomiokapitulille. Sekö oli Vilhon ”yhdessä ällistelyä!” Vilho-pojan unikirja ei realisoidu mihinkään srk:aan. Jaakobin kirjan kehotus palvella teoilla eikä jäädä uskomaan uniin on hyvä kehotus niille, jotka puuttuvat toisen elämään. Eipä näy täällä päin ”varhaiskristillistä Jeesus-tapahtumaa” srk:ssa. Vilho-pojan ”Jeesus-tapahtuman” -palapelistä ei seuraa loogisesti, asenteellisesti, historiallisesti, opillisesti eikä uskonperinteenä uskontolaitostamme. Kirkoksi sanottu monimerkityksinen ilmiö kultillisine Jeesuksineen on vain kova vääristymä alkukotinsa jälkeen. Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi nettihaku ”outokummun pappi luostarinen” 1112 blogia alla linkki

VILHO RIEKKISEN HARHAOPIT ”Toivoisin, että meidän kirkossamme ei säikähdettäisi sitä, että joku esittelee näistä asioista uusia näköaloja. Olisi hyvä, jos meille syntyisi keskustelukulttuuria, jossa yhdessä voitaisiin ällistellä ja ihmetellä, että voihan asian tuoltakin kannalta ajatella. Eikä ajateltaisi, että nyt on taas löytynyt uusi harhaoppinen, koska poiketaan siitä opista, joka meidän piirissämme vallitsee. Ainakin varhaiskristillisenä aikana Jeesus-tapahtuma sinällään oli niin dynaaminen prosessi, että se väkisinkin tuotti useita Jeesus-kuvia ja kristologisia selitysmalleja. Monet niistä kilpailivat osittain keskenään, mutta ne kaikki pohjautuivat samaan perustapahtumaan. Jos tämä yhteinen nimittäjä, Jeesus-tapahtuma, Raamatun kirjoista löydetään, pääsemme sellaisen lähteen äärelle, josta riittää ammennettavaa myös tämän päivän ihmisen kysymyksiin. Siitä saa silloin irti aika monenlaista evästä, eikä kaikkien tarvitse maiskuttaa muiden valmiiksi pureskelemia vastauksia tai aina samaa asiaa, niin keskeisiä kuin monille kristityille ovatkin. Tämä uudelleen löydettävä Jeesus mahdollistaa uudet kysymykset ja kysymyksenasettelut, eivät ne voi horjuttaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Yhteisön moninaisuus ja rikkaus mahdollistavat moniäänisen uskon todistuksen, jonka perustana on kaikki se, mitä Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta ja pelastushistoriasta. Moniääninen todistus ei merkitse välttämättä kakofoniaa, vaan rikkaan polyfonista Jeesus-tapahtuman sinfoniaa. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen ensimmäinen luku varhaiskristilliseltä ajalta muistuttaa tosin siitä, että kristittyjen parissa syntyi jo tuolloin erilaisia puolueita, sanomaa kun tulkittiin eri suuntiin. Sama voi tapahtua yhtä hyvin tänäkin päivänä. Mutta rikkaus ja moniuskoisuus Jeesus-tapahtuman äärellä ei välttämättä aiheuta hajaannusta. Tulkintamosaiikin tajuaminen voi myös yhdistää meitä. Niinpä jos me kirkossa lähtisimme yhdessä pällistelemään ja kyselemään, etsimään Jeesusta tuomalla erilaisia Jeesus-kuvia vierekkäin ja kyselemään, mitä ihmettä siellä takana oikein mahtaa olla, se johtaisi varsinaiseen löytöretkeen. Sillä retkellä me oppisimme toinen toisiltamme ja huomaisimme, että kenelläkään ei ole yksinään koko totuutta, vaan me tarvitsemme toinen toisiamme.Kokonaistulkintaan tarvitaan erilaisia ihmisiä ja monenlaisia taitoja.” Tämä Riekkisen teksti on tiedollisesti, asenteellisesti, hengeltään ja ohjelmallisesti sellainen, mihin itsekin pyrin. Tuollaisista ”mieltymyksistä”, kuten kirkkovaltuusto 16 kantelun aikana, herjasi saarnojani, seurasi hänelle ja minulle päinvastaisia seuraamuksia: Riekkinen pääsi valtiokirkon tuomiokapitulituomioistuimen piispaksi tuomitsemaan minut väärän opin, harhaopin jatkeeksi kirkon tunnustuksen vastaisuudesta menettämään kappalaisenviran ja pappisvihkimyksessä saadun hyväksyntä-siunauksen toimittaa pappisvirkaa, ts. menetin papin oikeudet 30 palvelusvuoden jälkeen ja kutsumukseni, johon olin saanut herätteen alle 10-vuotiaana. Sillä aikaa kun Riekkinen nautti lupsakkaana savolaispappina kansan, instituutioiden ja virkamiesten kahvikekkereitä, minä kirjoittelin tuomiokapituliin vastineita seurakuntalaisten ja kirkkoneuvoston tekemiin kanteluihin rikossyytteillä: väärä tukka, vaatteet, saappaat, henkilö joka rukouksista huolimatta ei ojennu ja siksi on heti laitettava pois virasta ja koko luterilaisesta kirkosta. Riekkisen ja edeltäjäpiispojen mielikuvitus ei riitä tajuamaan ja myötäelämään, mitä minä ja perheemme joutui kestävään Pikku-pappilassa, sen pihalla ja minä töissä: koululta 20 m:n päästä ylä-asteelaiset huusivat solvauksia 25 v, poikajoukko kiskoi 2 kertaa urheilushortsini alas kinttuihin keskellä kaupunkia, kirkkoneuvosto nauhoitti salaa ja julkisesti saarnojani piispalle todistusaineistoksi, khra syrjäytti työnjaolla pääsyni kirkollisiin toimituksiin, lääninrovasti juoksi ovellamme ja kehotti poistumaan, minua juoksutettiin Ilomantissa ja psykiatreilla, kirjoitettiin Trumpin tapaan lausuntoja ja 2 viikon päästä peruttiin, syntyi todistusaineistoa kirjahyllyyni 70 cm. Välillä minut komennettiin pois virasta, välille tein vastineita piispalle kolmekin yhtä aikaa. Sain omin silmin nähdä tuomiokapitulin istunnossa, kun piispa hyppi tasajalkaa, kun puolustauduin enkä nielaissut hänen valheitaan, suostuttelujaan ja kuvittelujaan. Toinen piispa huutamalla huusi minulle virkahuoneessaan kuviteltuja juorusyytöksiä, kirjoitti lähetteitä viranomaisille ja kielsi kaiken. Asessori pani paremmaksi: Kutsui kesähelteellä tuomiokapituliin. Hän oli pukeutunut minihameeseen näyttäen 15-vuotiaalta. Alkoi piispan tyylillä huutaa minulle syytöksiä tyhjässä tuomiokapitulin aulassa, nosti tärisevän jalkansa tuolille alapää minuun päin. Näytti mustat pikkupöksynsä, solvaten useaan kertaan! Tässä joitakin faktoja Riekkisen tyhjänpäiväisiin päiväunelmiin, joita hän ja leipiintyneet vastuuntunnottamat pappisvirkamiehet keksivät ja luennoivat yliopistossa! 25 v palvelin srk:aa, kävin 16000 diakonista kotikäyntiä virkatehtävien lisäksi ilman erilliskorvausta. Järjestelmä ei tukenut minua eikä työtäni, mummot kyllä mökeissään! Mitä enemmän opiskelin ja lisäsin työtaitoa, sitä huonommin minulle kävi. Vai kävikö? Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi. nettihaku: outokummun pappi luostarinen, alla linkki 1111 blogia