PAPPI VOI NOUSTA YLÖS - SUOSTA? Pappina 30 v aikana ”pyörittelin Jeesusta” tuhansia kertoja. Lapsuuden uskonnolliset kokemukset piiskasivat etsimään selkeämpää totuutta kotiväen, opettajien, pappien ja uskovaisten ”sönkätessä” ”Jumalan sanaa”. Moneus kutsui etsimään, saamaan Jumalan tuntemisen kautta tarkoitusta ja ”pääsemään kenties iankaikkiseen elämään”. Sinne oli koulukiusatulla ikävä. Papinkoulu oli juuri minulle: Sain tutkimustietoa, asuessani teol. ylioppilaiden kodissa pääsin mittaamaan itseäni kaltaisiini ja harjaannuin ymmärtämään ihmisiä. Niitä taitoja sovelsin 16000 kotikäynnillä virkatehtävien lisäksi. Otin vastaan 16 srk:n kantelua saarnoista piispan tuomiokapituliin, joskin rikoksiani olivat myös pitkä tukka, jatsarit, savonmurre ja minä itse. Kuten jo edeltäjäni aikaan, luottamusmiehet saivat kirkolta mitalin! Asiakirjoja kertyi hyllyyn 70 cm ja sätkää paloi etsiessäni puolustusasianajajia ja kirjoittaessani vastineita ilkeisiin kanteluihin kolmekin yhtä aikaa. Järjestelmä ei puolustanut minua ihmisenä, ei pappina eikä myöskään perhettä. Kaupungin työsuojelupäällikkö oli 1. ulosheittäjä! Toimittaessani jumalanpalvelusta kirkkoneuvoston virittämät nauhurit tallensivat puhettani sakastin nauhurilla, khran rintataskun ja sanankuulijoiden minikoneilla vuosikausia tuomiokapitulin piispalle todistusaineistoksi. Olin tarkassa syynissä: Aänen sävystä srk piti juorukirjaa; kun surullinen ääneni joskus särkyi, kyseltiin aikojen päästä, oliko mikäkin pulma; ehtoollispöydässä silmäteräni millejä verrattiin rovastin vastaaviin veikaten psyykelääkkeiden käyttöä; ylä-asteen poikaryhmä kiskoi 2 kertaa urheilushortsini juoksulenkillä kinttuihin keskellä kaupunkia; perheemme kuunteli 25 v solvauksia koulun ikkunoista pappilamme pihalla. Koulu oli 10 m päässä pihasta ja sadat oppilaat mölisivät mitä sylki suuhun toi koulun ikkunoista; opettaja tuli yllättäin pihalle savustaessani siikoja avotulella: ”Etkö jo lähtisi, häiritsee koulua!” Poikani ajoi virkapihamme yksityisalueella mopolla, kun vastapäisen kapakan pitäjä soitti poliisit näyttämään virkamerkkiä ja ohjaamaan oikeaan uskoon. Koskaan ei luottamusmiehet ja järjestelmä tiennyt asioista meidän kannaltamme. He loivat järjestelmän puitteissa mielikuvituksellisen kuvan papistaan. Pappilan seinät olivat lasia. Minut stigmatisoitiin heti alussa ja nyt tiedän, että yhteisön stigma on pysyvä. Pienetkin liikkeeni ja retkeni kalarannoilla ja kirkon tiloissa ruodittiin tarkoin tuomiokapitulin tarpeisiin. Asessori puhui ”kantelukierteestä” ja antoi sille vauhtia. Tein testin saadakseni esiin, miten nopeasti juoru menee piispalle. Olin sanonut saarnassa, että ”lusin 6 kk Helsingin lääninvankilassa”. Selitin saarnassa, että se tarkoittaa, että olin ollut vanginvartijana. Henkilökunnalle ”lusiminen” tarkoitti palvelusaikaa. 2 viikon kuluttua piispa komensi tulemaan. Kantelija kuuli mitä halusi ja täydensi loput. Minun piti mennä pyytämään anteeksi valtuuston puheenjohtajalta, koska ”olin saattanut hänet vaikeaan asemaan”. Menin. Kun analysoin tilanteita, joihin jouduin, khra nimitteli hysteeriseksi paranoidikoksi. Järjestelmästä kukaan ei lähestynyt ihmisenä. Vielä 5 v kuluttua kyseltiin asioita, jotka piti jo olla selvät. Kirkkoneuvosto todisti, että ”kukaan ei halua” minua pappina ja siksi ”minusta tulisi palkattu ilman työtä”, kuten 25 v myöhemmin kävikin ”kirkon tunnustuksen vastaisuudesta”. Srk rukoili minulle tuhoa! Kun toimitustilastoja katsottiin, minua oli haluttu eniten! Voitin 15 juttua ja lähtö papin oikeuksista tuli vasta seuraavalla kerralla, johon en voinut enää puolustautua edes KHO:n avulla. Kirkon tunnustus on kirkon viimeinen temppu poistaa paha! Korkein oikeus ei voinut puuttua siihen, koska on kirkon asia, miten se kirjaa tunnustuksensa. Kun kysyin tuomiokapitulissa: ”Voitteko yksilöidä minulle kohdat, mistä syytätte? Ei kai kaikki ole ( potaskaa ), kun sain saarnata 30 v? Muutan saarnoja, jos katson aiheelliseksi.” Vastaus: ”Sitä ei sinulle sanota. Riittää, että me tiedämme sen!” Jäipä siis tuomiolauselma rikolliselle auki! Tuntematon teol. yo. Pekka Ryhänen vaati tuomiokapitulia julkaisemaan päätöksen netissä. Siinä purpatetaan höpötismiä verrattuna siihen, mistä koko lössissä oli kysymys ja mikä oli minun osuuteni. 16000 kotikäyntiä virkatehtävien lisäksi syrjäkylien mummon mökkeihin oli iso urakka, jota kirkko vastusti. Siksi tilintarkastaja nälvi, että srk:lla ei ole varaa matkakorvauksiin eikä työni kuulu virkaani. Pappien työnjakokirjassa tuomiokapituli oli vahvistanut työalakseni diakonian ja siis kotikäyntityön. Se että toistan blogeissani joitain teemarunkoja, johtuu siitä, että lukija tietämättä asiayhteyksiä ei tajuta asioita objektiivisesti. Se että toistin saarnoissa löytämiäni UT:n päälinjoja, johtuu siitä, että tuomiokapituli ei ottanut huomioon sitä, mitä olin sanonut edellisissä kuulusteluissa, vaan ruoti sitä, mitä juuri kyseisestä saarnasta puuttui. Kun toistin samaa juonirunkoa, vältin syytökset. Samasta syystä saarnat virahtivat, koska minun piti kirjoittaa srk:lle tarkoitettu saarna myös tuomiokapitulin syyniin. Asessori kiusasi istuntojen välissä, kun muita ei ollut läsnä, sanoen: ”voidaan tulkita”, ”voidaan tulkita”. Ts. luki ”kuin piru Raamattua” sanonnan mukaan. Jos kirkon oikeus olisi kaikille sama, montako pappia jäisi? Kirkon käyttämä ”Jumalan vanhurskaus” eli oikeudenmukaisuus on pelkkä väärennös. Minun piti kirjoittaa UT:n juutalaisen äijän ylösnousemustarinasta mutta yhä ponnistelen noustakseni suosta ylös. Lähes kaikki kirkon varat menevät aivan muuhun kuin mikä oli tarkoitus juutalaisen Jeshuan yhteisöllä 2000 v sitten Palestiinassa! Minä en saanut sanoa, naispappi sai TV:ssä jo 30 v sitten: ”Se mitä ihmiset tarvitsevat kirkolta, hoituisi 1/3 resursseilla!” Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi. Nettihaku: Outokummun pappi luostarinen, alla linkki. 1114 blogia