EI MIKÄÄN TYHMÄ LUOMISUSKO Tänään isänpäivänä -24 tein maalaispihamme liiterissä naulauksia ja sahauksia talvikylmiä varten. Pikkulintu vielä piipitti kesää maantien kumun yli. Yksin villin luonnon keskellä aistin, miten pienetkin ilmiöt muuttuvat aina yhteen suuntaan: Nyt näen kesän kuolevan, ennakoin kevään ylösnousemista. Jo yhdessä vuodessa muutos on valtava, myös minussa luonnon osasena. Luonnon kiertokulku kauniin vakaana jatkuu ”entiseen malliin” vielä tänään mutta näin ihmisen aiheuttaman atomisodan ”laukaisevan tekijän” odotuksen ja ympäristön tuhoamisen aikana näkyy merkkejä siitä, että elämän vakaus huomiseen ei ole paljoa varmempaa kuin esim. minun yksilöllinen ohikiitävä olemassaoloni. Papin töissä VT:n luomisusko oli ajatteluni perusvire mutta en vielä sisäistänyt sitä: Nuorena elin, en miettinyt elämää; iän myötä henki kulkee erilailla! Miten kauniin realistisesti ihmiset ovat 2900 v sitten kuvailleet pyhiin kirjoituksiin, että Jumala loi koko elämän ihmisineen maasta. Mitä konkreettinen luonto ja ihminen voisikaan olla kuin maata, materiaa, ”savea” tekstien kielellä. Sellaisena maana ”hän palaa maaksi jälleen”. Kun pikkulintu on elänyt elämänsä, se palaa maahan kuten minä ja sinä! Tasapeli kaikille: Putinille, Trumpille, Netanjahulle, yksille meistä ihmisistä. Aamuisella puupinolla elämä avautui. Omalla kohdallani ”aika on kypsempi”. 1970-luvun opiskeluaikaan taistelu antiikin perinteen kristinuskon henkisyydestä tai Marxin materialismista kävi kuumana myös teologisessa: ”Kujeet ovat lapsen ikäkauden mukaisia!” Materialisti-papit eivät saaneet työtä. Kun tänään kaatopaikat ja kaupat tulvivat materiaa, Itämeren pohja on hapeton saasteista, valtamerillä kelluu muovia 30 m korkeudella, ihminen maailmanparannuksessaan ymmärtää sanan materia toisin kuin ennen. Silloin uskottiin, että tuottamalla tehtaissa lisää muovia ja laatutavaraa maailma pelastuu. Tänään kirotaan materiaa, joka kiertää ruokalautaselta soluihimme, ja paha vain lisääntyy. Aamuisella puupinollani irrottauduin hetkeksi materialismin oravanpyörästä tajuamaan, miten iki-ihana Raamatun raikas luomisusko on uskottavaksi syylliselle kuolevaiselle ihmiselle, joka luonnon oliona elää samalla tasolla kuin viaton pikkulintu. Villissä luonnossa tunnen sydämeni vielä sykkivän, ”olevani hengissä”. VT:n ihmiset kokivat Jumalan hyvyyden oman aikansa tyylillä: yksinkertaisesti, välittömästi, ilman keinotekoista analyysiä ja tekniikkaa. Heille elämän merkitys avautui rakkaudesta ja yhteydestä Jumalaan, koska he olivat todiste Luojan työstä. He tarvitsivat Jumalaa pelastajaksi ”kaikesta pahasta”. Paha minussa ja meissä ihmisissä saa selityksensä siitä, että kaikessa yltäkylläisyydessä, äärettömässä puutteessa ja järkyttävässä pelossa ihminen täällä maan päällä halveksii yhä enemmän vanhoja totuuksia. Ne toisaalta paljastavat ihmisen kehnouden, muistuttavat vastuusta, varoittavat vaarasta ja toisaalta rohkaisevat eteenpäin. Ei mikään tyhmä ajattelutapa! Jorma Luostarinen Outokumpu netti ”outokummun pappi luostarinen” 1073 blogia, alla linkki

AATOS VIRTAA VELJMIES -PATSAALLE Lapsuuteni Kuopiossa 1960-luvulla tori ympäristöineen ”veti väkeä” läpi vuoden. Se oli paikka ”keskellä kylää” ”rehvaamiseen”, kokoontumiseen, maalaistuotteiden ostamiseen, rihkaman penkomiseen, istumiseen ja eväiden syömiseen myyntipöydillä, vappu-puheiden ja -kulkueiden seuraamiseen ja esim. ”Kekkosen näkemiseen vilaukselta”. Lapsen kokemuksessani ”aikuisia oli liian paljon”, kun rasittunut äitini ”retuutti” minua hihasta ihmis-vilinässä. ”Rahat olivat aina loppu, piti saada hyvää halvalla!” Yleis-ilmapiiri oli ”savolaiseen tapaan lupsakan” lämmin. Vastaantulevat katsoivat toisiaan silmiin mutta ”ei saanut töllistellä eikä lähteä kenenkään matkaan”. Kesäisin ja talvisin oli markkinat, jolloin tori ”tulvi kansaa”. Sokea vanha sänkipartainen hanuristi palasi aina ”ruudulleen” ”vetelemään saundeja” ja saattaja vartioi maassa ylösalaisin olevan ”vilttihatun” pennejä. ”Rukkas-Antti” kertoi rivoja vitsejä ”hotellin vintiltä” ja ”vielä kerran ja satasella” hän paukutteli saman käden rukkasia pinoon. Kyllä nauratti porukkaa! Setäni oli tori- ja putkapoliisina ”laitoksella” ja ajoi ”maijalla” ”koppalakki” päässä juhlivan yleisön sekaan keskelle toria keräämään puukkoja, nyrkkirautoja ja ”väsyneitä” autoon, varoittaen ”pullikoivia”: ”Ei tohi, ettei tartte mennä tuppiin”, eli ensin poliisi-kamarin putkaan, sitten raastupaan. Kun nykyisin käyn muistojeni torilla, totean: ”Eskoseni, miten maailma muuttuu” pikku-kaupungin pehmeästä tyylistä kovaan ja steriiliin city-tyyliin, jossa pienessä pelossa väistelen kylmän huuruisia katseita: 60-luvun ”juttu-ukot” ovat kuolleet; kalahalli lahnoineen kadonnut; torilaidan lautatalot purettu: teatteri, puodit, asuintalot, nakkikioski ”puolikkaineen” ja ”pimeine pulloineen”, nuorison aamuyön kantapaikka maan alla ”Jäniksen” vieressä, josta sai pötsiin ”sitä sun tätä”. Viime kesänä sydämeni suli altaan reunalla, suljin silmäni ja unelmoin. Vaivuin muistojeni tunnelmiin. Koin elävän veden liplatuksessa Veljmiehen aidon alastoman onnen kahdesta kalasta. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2A 83630 Kuusjärvi netti outokummun pappi luostarinen 1070 blogia alla linkki

KIRKKOVALTUUSTO PULASSA Kyllä riipaisi sydäntä, kun luin Outokummun Seudusta 31.10. -24: ”Kirkkovaltuusto päätti purkaa talouspäällikön virkasuhteen heti”. Uutinen ”potkuista” on ajassamme rutiinia eikä hetkauta, mutta kirkon srk:ssa siihen sisältyy ongelmia. Yritän ymmärtää asiaa, en ratkaista. Tukenani on uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirja Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning, 1952. Rippikoululaisille opetin, että kristitty elää koko elämässään, ei vain joinakin hetkinä, suhteessa Jumalaan ja lähimmäiseen: Jumalaan uskotaan ja lähimmäistä rakastetaan. Ko. juttu on helppo käsittää, koska kysymys on euroista ja laiminlyönneistä eikä opillisesta riitelystä. Ehkä jotkut herkät valtuutetut arvioivat äänestyksessä asiaa ”kristillisellä omallatunnolla”, koska ehdottivat sovittelua ja asian käsittelyä uudelleen: 2 äänesti sitä, yksi tyhjää ja loput erottamista. Ongelmana tässä on se, että yhteiskunnan lain ja poliittisen välttämättömyyden näkökulmasta rikkoja ”saa ansionsa mukaan”, mutta rakkaus lähimmäiseen puuttuu. Srk:n perusilmapiiri ja yhteisten asioiden hoito ei nimittäin UT:n mukaan voi olla muuta kuin ”rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa”. Hänen kauttaan se uskossa tulee Jumalalta ihmiselle, joka välittää sen ihmissuhteissaan eteenpäin: kotiin, työpaikalle, kauppareissulle, jne.. Näin siis kirkon tunnustuksessa! Valtaosa valtuuston jäsenistä sanoo äänestyslipullaan jotain seuraavaa: kirkon asettamana vastuuhenkilönä minä puutun sinuun oman asemani takia, koska sinä vahingoitat srk:aa; minä erotan sinut, koska sinä rikot Suomen lakia eikä niin voi tehdä kirkon julkis- oikeudellisessa srk:ssa; tutkiessamme asiaasi hiippakuntahallinnon kanssa emme löydä muuta keinoa kuin erottaa sinut; sinulla on oikeus valittaa. Juuri tässä vaiheessa, johtuen kirkon asemasta valtiossa, työntekijän tilanne ”syytetyn penkillä” vaikeutuu: Hän on ehkä hakautunut töihin uskonnollisesta kutsumuksesta ja ajatellut, että hänen on hyvä olla töissä, vajavaisena ihmisenä kuten muutkin, armollisen Jeesuksen palveluksessa. Nyt häneen suhtaudutaan Jeesuksen kirkossa ilman mitään Jumalaa raakamaisesti: ”Virkasuhde puretaan heti”, kuten valtuusto toteaa lehdessä. Tilanne on tuomitulle äärimmäisen vaikea kestää, kuten lehdessäkin luki rivien välissä: Asiaan liittyy paljon muita tekijöitä ja se on pitkäaikainen. Nyt alan ymmärtää omaa papin tarinaani, kun esimies sanoi: ”Kirkolla ei ole tuomiovaltaa”. Hän tarkoitti jotain sellaista, että srk:n ongelmien hoitoa on mahdollista kehittää paremmaksi kuin mitä se on yhteiskunnan puolella; kirkkoon ei pidä siirtää sellaisenaan yhteiskunnan oikeusmalleja. VT:n ja UT:n oikeuden peruslause on nimittäin ”vanhurskaus”, joka tarkoittaa Luoja-Jumalan oikeudenmukaista hallintaa koko maailmassa ja kaikkia luotuja kohtaan. Sen pitäisi näkyä yhteiskunnassa rakkautena ihmisten elämässä ja varsinkin uskonyhteisössä. Talouspäällikön jutussa asianosaiset hapuilevat kaaoksessa, jokainen yksin, täysin ilman Jumalaa ja inhimillistä hyvää eli rakkautta, ja srk:n oma väki, UT:n ”Jumalan perhe”, ”kiristelee hampaitaan”. Ollaan keinotekoisen skitsoidisessa umpikujassa: Minä valtuutettuna tuomitsen sinut mutta lähimmäisenä rakastan! Vastaavan tilanteen voi kuvitella Golgatalle 2000 v sitten. Pyöveli vetää köysillä Jeesusta hirren poikkipaaluun ja kuiskaa: Minä kyllä tahdon seurata sinua mutta lasteni takia minun on pakko hoitaa virkani! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki

Lähestyn kustantajaa ekakertalaisena. En tässä sepustele sen enempää kuin ilahtuisin, jos saisin aatoksiani sanottua laajemmalle joukolle. Käsitykseni mukaan aiheistani tavallani eivät papit ja muutkaan ole kirjoitelleet. Sain kunnon hötkät opillisista syistä 30 palvelusvuoden,16 isomman kantelun ja 16000 kotikäynnin jälkeen. Aineisto,1069 blogia, on netissä esim. haulla "outokummun pappi luostarinen" alalaita linkki. Melkein kaikki blogit ovat yhden sivun mittaisia, vanhimmat v 1972 alkaen. Aineistona on mm. työtehtäviä, oikeusjuttujen arviointeja, lehtileikkeitä, kirjeitä, ym. inhimillisen tragedian pohdintaa matkan varrelta. Uusimpana 124 blogia v 2022 alkaen, joissa kokoan mennyttä aikaa, sulattelen sitä ja ahkeran alan opiskelun tuloksena sanon - jotain arvokasta. Matkan varrella olen kirjoitellut lehtiin ja pitänyt luentosarjoja. Jaoin Outokummun asukkaiden postilaatikkoon 1000 kirjoitusta, eilen viimeksi.. Kaikki aineisto on myös papereina. Katsoisitteko netistä blogien profiilli-sivua. Siinä lisää. Kiitos lukemisesta. Joka tapauksessa jään odottelemaan. jorma luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi jorma.luostarinen@opaasi.fi p. 0505512490

VUORILAMMEN TAIMENET Tänään 15.10.-24 uutisoitiin viimeksi marketeissa tapahtuvasta väkivallasta ja anastuksista, puhumattakaan ”suuren luokan” varkauksista. Kulkiessani metsässä täällä Pohjois-Karjalassa tunnelmassani siirryn ”kultaisen 60-luvun” Kuopion Haapaniemelle. Pikku-poikina kävimme makkaranpaisto-retkillä Neulamäen Vuorilammella. Matka alkoi hiekkaiselta Tasavallankadulta kohti öljysoraista 5-tietä, siitä Kolmi-Sopen kautta isäntien kärritielle, jonka mutainen jatko vei ”kinttupolkuna” ylöspäin kohti lampea. Polun vieressä liplatti 0.5 m leveä kirkas puro lammelta ja puolivälissä oli 10 m pitkä suvanto. Sen alareunassa oli ”tammi” eli veden korkeutta säätelevä puuportti. Pysähdyimme siihen syömään eväitä. Ihmeeksemme veden pinnalla näkyi pieniä polskijoita, joiden arvelimme olevan samaa kalakantaa kuin lammen 5-senttiset ahvenet. Tarkempi näky auringon valossa hiekkapohjaa vasten osoitti ne 10-senttisiksi taimeniksi. Muistan ihmetelleeni sitä, että ”täällä korvessa” ne säilyivät vuodesta toiseen! Kukaan meistä ei ehdottanut, että särkisimme kalankasvatus-rakenteet tai ottaisimme kalat haavilla: Siinä ne elivät vuodesta toiseen yleisen polun vieressä, kun perheitä, marjastajia ja retkeilijöitä kulki ohi. Tämä tarina kertoo siitä, miten rajusti kulttuurin ja yhteiskunnan ”hyvät tavat” ja asenteet ovat 60 v:ssa muuttuneet. On helppo kuvitella nyky-faktojen valossa, miten äkkiä ja rajusti tuollainen idyllinen ”lohi-allas olisi entinen”. Tekijöille se olisi vastuusta vapaata ”hauskanpitoa”, jota nauraen videoitaisiin ja tubetettaisiin nettiin, eli siis jollakin tavalla hyväksytysti! Jos 60-luvulla tuollainen ”hauskuus” olisi tullut opettajan ja vanhempien tietoon, siitä ”yleisen linjan mukaan” olisi seurannut vakavaa uskonnollista ja moraalista ”tukistamista”. Se on nykyisin lailla kielletty, mutta näin kiusaamis-kulttuurin aikakaudella entisenä pappina ajattelen, että nykyisen yhteiskunnan anomiassa eli laittomuudessa ( UT:n termi = ei ole toimivia instituutioita, ei normeja eikä ratkaisuja parempaan) aina joku ”ongelma-ihmiseksi” leimattu vain näyttää sen, mikä on kaikkien rakentama pulma. Siksi moni tuntee epämääräistä pelkoa yksin ”keskellä ihmisiä” ja metsän puroilla. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti: outokummun pappi luostarinen, alla linkki, 1069 blogia,

TALOUSPÄÄLLIKKÖ-IHMISEN VIERELLÄ Kyllä riipaisi sydäntäni srk:n talouspäällikön puolesta, kun luin Outokummun Seudusta 10.10.-24 asiallisen kirjoituksen srk:n työntekijän viranhoidosta. Olen nähnyt hänet kerran, kun hän vaihtoi Kuusjärvellä talvirenkaita yhteisvastuun hyväksi. Mieleeni palautui kuin eilinen päivä oma tarinani srk:ssa. Toimittaja ei ollut töissä siihen aikaan eikä siksi siirrä eteenpäin lehden ja srk:n suhteita. Silti hänen kirjoituksestaan välittyy sama tunnelma kuin mitä se oli v. 2006. Srk:n työntekijät, virkamiehet ja luottamushenkilöt toimivat yhteisössä, jossa eletään valtiokirkon paikallis-srk:n perinteestä. Sillä alalla perinteessä pysyminen ja sen siirtäminen on perus-fakta, jopa oppi. Kirkon ollessa julkis-oikeudellinen yhteiskunnan laitos talouspäällikön viranhoito on tutkittava ja jutun osapuolet saavat valtion oikeudelta päätöksen, jota lopullisena odotellaan, kuten minun tapauksessa, 3-5 vuotta. Sellaisen ”rääkin” jälkeen ihmis-parka saattaa ”olla aika puhki”! Tavallinen seurakuntalainen on pidetty näissä asioissa pimennossa. Siksi suhtautuminen saattaa olla ankaraa, jopa julmaa. Aina löytyy ihmisiä, joilla on kirkkoon päin ”hampaan kolossa”. Siksi oma pettymys löytää käteen 1. kiven. Lehdessä luki: ”Lisäksi srk:n virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat kirkkoneuvoston mukaan joutuneet talouspäällikön epäasiallisen käytöksen kohteeksi.” Tämä tunnetason yksipuolinen lause riipaisee minua. Syntyy mielikuva siitä, että yksi ja toinen luottamusmies mahtipontisesti puhutteli taloudenhoitajaa ja hän suuttui. Kun hänellä oli ollut jo kauan ahdistunut mieli, ei tarvittu kuin ”viimeinen pisara” suuttumiseen, puolustautumiseen! Vaikka hän ehkä tiesi tehneensä väärin, häntä syytettiin arvailujen perusteella sellaisestakin, mitä hän ei ollut tehnyt! Valtaa pitävä ”antoi tulla”, koska hän itse ehkä ”oli lirissä” ylemmän edessä! Kun olin pappina vankilassa vanginvartijana ja pakkolaitoksissa ”vipparina”, sain todeta oikeuden istunnoissa, miten tappajat ja varkaat joutuivat nielemään tuomarin antamia syytteitä, joihin he Suomen Lain tulkinnan mukaan olivat syyllisiä, mutta rikoksentekotilanne oli aivan toisenlainen inhimillinen tilanne kuin mitä tuomari luki viranomaisten tekemistä pöytäkirjoista. Siksi syytetty raivosi väärää tuomiota oikeus-salissa poliisi käsipuolessaan! Srk:n ja kirkon tuomioistuin toimii kirkon valtuuksien rajoissa alemmalla tasolla kuin yhteiskunta. Kirkko arvioi syytettyä omasta Kirkkolaistaan käsin kirkon etuun. Luottamusmiehille ei ole sanktioita kirkon taholta: He ”saavat laukoa”! Paitsi jos omatunto soimaa! Talouspäällikkö voi valittaa kirkon päätöksestä yhteiskunnan oikeuteen, jos haluaa, jos viitsii, jos jaksaa! Itse voin tässä asiassa tehdä vain sen, että sydämessäni halaan syytettyä. Pystyykö ”hyvä uskovainen” parempaan kuin kääntämään selkänsä!? Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti 1068 blogia ”jorma luostarinen” alla linkki

JEESUS – HYLÄTTY KULMAKIVI ”Uskonasioiden” pohtiminen on ollut elämäni polttopiste: En saanut vastauksia. Papinkoulusta tuli puolueellisia puoli-totuuksia kirkko-laitoksen ”etuun”. Vasta ”viime metreillä” ymmärrän jotain. Löytöni on uskonto-historioitsija Arne Runebergin kirja Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning 1952. Olen kirjoittanut siitä blogeja. Nyt lainaus: ”Jeesuksen oppi rakentuu tunnetun olennaisesti VT:iin. JS 53:a on usein lainattu lähteenä, josta hän on hakenut olennaiset impulssit. Toinen lähde, joka on selvä peruspilari hänen julistuksessaan, on PS 118:22. ”Kivi jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi” ( MK 12:10, MT 21:42 ). Meillä on molemmissa tapauksissa ilmeinen viittaus neuroottiseen, sopeutumattomaan yksilöön, joka on rakkaudettomien kanssaihmisten uhri, ja miksei, farisealaisuuden. Tämän ”hylätyn” yksilön on Jumala valinnut pelastamaan heidät, jotka ovat halveksineet häntä. PS:ssa 22 löydämme todennäköisesti rinnakkais-ilmiön tämän ”tuskien miehen” ja ristiinnaulitun väliltä. Lausumaa kivestä, joka on tullut kulmakiveksi, voidaan myös verrata profetiaan ”ensimmäiset tulevat viimeisiksi, kun taas viimeiset ensimmäisiksi” ( MK 10:31, MT 19:30, 20: 16 9 ). On selvää, että oivallus neron ja epänormaalin väillä kulkee pohjavirtana läpi VT:n lakiuskonnon murtautuakseen täysillä esiin Jeesuksen julistuksessa. Kun katsomme harkiten sitä esi-rakkautta, jota hän osoittaa publikaanille, rikolliselle, rammalle, halvaantuneelle sekä seurustelussaan heidän kanssaan että vertauksissaan, on selvää, että hän tietoisesti liittyy vielä-elävään kansanomaiseen käsitykseen rikollisen – pelastajan suhteesta, syyllisyyden – velvollisuudentunnon suhteesta ja rangaistuksen – uhrin suhteesta. Tälle oivallukselle hän rakentaa oppinsa, joka seisoo ratkaisevasti korkeammalla tasolla kuin aikansa kivettynyt lakiuskonto. Hän perusti oppinsa kansanomaisen uskon intuitiivisiin käsityksiin olosuhteista, joissa ihminen elää suhteessa yhteiskuntaan, Jumalaan ja toisiin ihmisiin.” Mitä ylläolevassa sanotaan suomalaiselle kirkko-laitoksen tapakristitylle, joka ”on kastettu ja käynyt rippikoulun” nyt 2000 v myöhemmin atomisota-kulttuurissa juutalaisesta Jeshuasta Rooman valtakunnan Palestiinassa? Siinäpä se! Kirkon toiminta-huokailut, merkitys yhteiskunnassa ja työntekijöiden kokemukset ”kovassa laitoksessa” osoittavat, että harvalla kuolevaisella ja katoavalla ihmisellä on polttava tarve totuuteen! ”Suomennan” joitakin asioita. Jeesus on meille UT:n kirjallisuudesta mukailtu kultti-heeros siitä, mitä UT:n redaktorit eli toimittajat kirjoittivat perinteestä codekseihin eli raamattuihin papyrukselle, nahkalle ja savitauluihin 40-90 v historian Jeesuksen jälkeen. Tarinoiden evankeliumi-juoni on toimittajien rakentama kaavamainen tulkinta sen ajan kirjallisuus-ihanteiden mukaan. Siksi UT:ssa saarnaavat toimittajat ensisijaisesti omia tarkoitusperiään srk:n käyttöön ja historiallinen Jeesus peittyy tekstien taa ja rivien väliin. Tänään kukaan ei pääse Jeesuksen omiin sanoihin ( ipsissima vox ). On vain arveluita ja päätelmiä teksteistä. Paavalin jotkut kirjeet ovat hänen omiaan. Kun kuulemme ”väärentämätöntä Jumalan sanaa” kesäisellä teltalla, meidän on mahdoton käsittää, kun meille sanotaan, että koko kristinusko, kirkon perinne ja Jumalan palveleminen on ”täysin pielessä” verrattuna alku-tilanteeseen!. Kun olemme näkemättä kirkon perinteen evoluutiota alku-kirkosta Outokumpuun ja saarnaamme ei-juutalaista valkoihoista Jeesusta juutalaisen arabinnäköisen Jeshuan sijaan, pysymme valehtelijoina! Meidän Jeesuksemme on yhä ”hylätty kulmakivi”! Meillä ei ole laitoksessa, opissa, saarnassa, toimituksessa, juhlassa, uskovan sydämessä mitään juutalaista Jeshuaa, joka oli ja on ikuisesti omaa heimoaan, sen profeetta, uudistaja ja esimerkillinen ihminen, joka rakasti täysillä, oman henkensä uhalla, rakkaitaan! Meidän kirkkomme koostuu kultaisista kupoleista, kirkkotalo-museoista, hopeisista helyistä ja kirkon historian opettajista, jotka keksimillään tunnustuksilla miellyttivät Rooman keisari-jumalaa ja hänen valtaansa kirkon ylipappina 300-luvulta alkaen. Sen perinteen lapsia olemme juuri me! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi netti outokummun pappi luostarinen alalaita linkki 1067 blogia