KIRKKOVALTUUSTO PULASSA Kyllä riipaisi sydäntä, kun luin Outokummun Seudusta 31.10. -24: ”Kirkkovaltuusto päätti purkaa talouspäällikön virkasuhteen heti”. Uutinen ”potkuista” on ajassamme rutiinia eikä hetkauta, mutta kirkon srk:ssa siihen sisältyy ongelmia. Yritän ymmärtää asiaa, en ratkaista. Tukenani on uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirja Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning, 1952. Rippikoululaisille opetin, että kristitty elää koko elämässään, ei vain joinakin hetkinä, suhteessa Jumalaan ja lähimmäiseen: Jumalaan uskotaan ja lähimmäistä rakastetaan. Ko. juttu on helppo käsittää, koska kysymys on euroista ja laiminlyönneistä eikä opillisesta riitelystä. Ehkä jotkut herkät valtuutetut arvioivat äänestyksessä asiaa ”kristillisellä omallatunnolla”, koska ehdottivat sovittelua ja asian käsittelyä uudelleen: 2 äänesti sitä, yksi tyhjää ja loput erottamista. Ongelmana tässä on se, että yhteiskunnan lain ja poliittisen välttämättömyyden näkökulmasta rikkoja ”saa ansionsa mukaan”, mutta rakkaus lähimmäiseen puuttuu. Srk:n perusilmapiiri ja yhteisten asioiden hoito ei nimittäin UT:n mukaan voi olla muuta kuin ”rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa”. Hänen kauttaan se uskossa tulee Jumalalta ihmiselle, joka välittää sen ihmissuhteissaan eteenpäin: kotiin, työpaikalle, kauppareissulle, jne.. Näin siis kirkon tunnustuksessa! Valtaosa valtuuston jäsenistä sanoo äänestyslipullaan jotain seuraavaa: kirkon asettamana vastuuhenkilönä minä puutun sinuun oman asemani takia, koska sinä vahingoitat srk:aa; minä erotan sinut, koska sinä rikot Suomen lakia eikä niin voi tehdä kirkon julkis- oikeudellisessa srk:ssa; tutkiessamme asiaasi hiippakuntahallinnon kanssa emme löydä muuta keinoa kuin erottaa sinut; sinulla on oikeus valittaa. Juuri tässä vaiheessa, johtuen kirkon asemasta valtiossa, työntekijän tilanne ”syytetyn penkillä” vaikeutuu: Hän on ehkä hakautunut töihin uskonnollisesta kutsumuksesta ja ajatellut, että hänen on hyvä olla töissä, vajavaisena ihmisenä kuten muutkin, armollisen Jeesuksen palveluksessa. Nyt häneen suhtaudutaan Jeesuksen kirkossa ilman mitään Jumalaa raakamaisesti: ”Virkasuhde puretaan heti”, kuten valtuusto toteaa lehdessä. Tilanne on tuomitulle äärimmäisen vaikea kestää, kuten lehdessäkin luki rivien välissä: Asiaan liittyy paljon muita tekijöitä ja se on pitkäaikainen. Nyt alan ymmärtää omaa papin tarinaani, kun esimies sanoi: ”Kirkolla ei ole tuomiovaltaa”. Hän tarkoitti jotain sellaista, että srk:n ongelmien hoitoa on mahdollista kehittää paremmaksi kuin mitä se on yhteiskunnan puolella; kirkkoon ei pidä siirtää sellaisenaan yhteiskunnan oikeusmalleja. VT:n ja UT:n oikeuden peruslause on nimittäin ”vanhurskaus”, joka tarkoittaa Luoja-Jumalan oikeudenmukaista hallintaa koko maailmassa ja kaikkia luotuja kohtaan. Sen pitäisi näkyä yhteiskunnassa rakkautena ihmisten elämässä ja varsinkin uskonyhteisössä. Talouspäällikön jutussa asianosaiset hapuilevat kaaoksessa, jokainen yksin, täysin ilman Jumalaa ja inhimillistä hyvää eli rakkautta, ja srk:n oma väki, UT:n ”Jumalan perhe”, ”kiristelee hampaitaan”. Ollaan keinotekoisen skitsoidisessa umpikujassa: Minä valtuutettuna tuomitsen sinut mutta lähimmäisenä rakastan! Vastaavan tilanteen voi kuvitella Golgatalle 2000 v sitten. Pyöveli vetää köysillä Jeesusta hirren poikkipaaluun ja kuiskaa: Minä kyllä tahdon seurata sinua mutta lasteni takia minun on pakko hoitaa virkani! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki