EI MIKÄÄN TYHMÄ LUOMISUSKO Tänään isänpäivänä -24 tein maalaispihamme liiterissä naulauksia ja sahauksia talvikylmiä varten. Pikkulintu vielä piipitti kesää maantien kumun yli. Yksin villin luonnon keskellä aistin, miten pienetkin ilmiöt muuttuvat aina yhteen suuntaan: Nyt näen kesän kuolevan, ennakoin kevään ylösnousemista. Jo yhdessä vuodessa muutos on valtava, myös minussa luonnon osasena. Luonnon kiertokulku kauniin vakaana jatkuu ”entiseen malliin” vielä tänään mutta näin ihmisen aiheuttaman atomisodan ”laukaisevan tekijän” odotuksen ja ympäristön tuhoamisen aikana näkyy merkkejä siitä, että elämän vakaus huomiseen ei ole paljoa varmempaa kuin esim. minun yksilöllinen ohikiitävä olemassaoloni. Papin töissä VT:n luomisusko oli ajatteluni perusvire mutta en vielä sisäistänyt sitä: Nuorena elin, en miettinyt elämää; iän myötä henki kulkee erilailla! Miten kauniin realistisesti ihmiset ovat 2900 v sitten kuvailleet pyhiin kirjoituksiin, että Jumala loi koko elämän ihmisineen maasta. Mitä konkreettinen luonto ja ihminen voisikaan olla kuin maata, materiaa, ”savea” tekstien kielellä. Sellaisena maana ”hän palaa maaksi jälleen”. Kun pikkulintu on elänyt elämänsä, se palaa maahan kuten minä ja sinä! Tasapeli kaikille: Putinille, Trumpille, Netanjahulle, yksille meistä ihmisistä. Aamuisella puupinolla elämä avautui. Omalla kohdallani ”aika on kypsempi”. 1970-luvun opiskeluaikaan taistelu antiikin perinteen kristinuskon henkisyydestä tai Marxin materialismista kävi kuumana myös teologisessa: ”Kujeet ovat lapsen ikäkauden mukaisia!” Materialisti-papit eivät saaneet työtä. Kun tänään kaatopaikat ja kaupat tulvivat materiaa, Itämeren pohja on hapeton saasteista, valtamerillä kelluu muovia 30 m korkeudella, ihminen maailmanparannuksessaan ymmärtää sanan materia toisin kuin ennen. Silloin uskottiin, että tuottamalla tehtaissa lisää muovia ja laatutavaraa maailma pelastuu. Tänään kirotaan materiaa, joka kiertää ruokalautaselta soluihimme, ja paha vain lisääntyy. Aamuisella puupinollani irrottauduin hetkeksi materialismin oravanpyörästä tajuamaan, miten iki-ihana Raamatun raikas luomisusko on uskottavaksi syylliselle kuolevaiselle ihmiselle, joka luonnon oliona elää samalla tasolla kuin viaton pikkulintu. Villissä luonnossa tunnen sydämeni vielä sykkivän, ”olevani hengissä”. VT:n ihmiset kokivat Jumalan hyvyyden oman aikansa tyylillä: yksinkertaisesti, välittömästi, ilman keinotekoista analyysiä ja tekniikkaa. Heille elämän merkitys avautui rakkaudesta ja yhteydestä Jumalaan, koska he olivat todiste Luojan työstä. He tarvitsivat Jumalaa pelastajaksi ”kaikesta pahasta”. Paha minussa ja meissä ihmisissä saa selityksensä siitä, että kaikessa yltäkylläisyydessä, äärettömässä puutteessa ja järkyttävässä pelossa ihminen täällä maan päällä halveksii yhä enemmän vanhoja totuuksia. Ne toisaalta paljastavat ihmisen kehnouden, muistuttavat vastuusta, varoittavat vaarasta ja toisaalta rohkaisevat eteenpäin. Ei mikään tyhmä ajattelutapa! Jorma Luostarinen Outokumpu netti ”outokummun pappi luostarinen” 1073 blogia, alla linkki