AK 28.9.91 Ihminen käy Luojan maailmassa aikansa Hän kasvaa kuin kukkanen kunnes saapuu uni öinen Se vaikuttaa väsyneen uuvuksiin kirvoittaa sielun pyhyyksiin Niin on hyvä niin on oikein oi Luojani pyhä joka ymmärrät ihmislasta usein niin vaikein Paljon elämä antaa tarjoaa sylin täydeltä rakkautta ystävyyttä mutta se myöskin ottaa kutsumatta niin rikkaalta kuin köyhältä Me näemme Luojan uskossa toivossa rakkaudessa töineen kaikkineen lapsuuden kodissa sisarineen veljineen rakkaineen uudessa toivossa muistoissa kalliissa…….

RIPPISANAT 22.9.91 Katso minun sieluni Hengessä syyllisyyttä kireitä suupieliä loukkausta pyhäpuvussa Naulattakoon toisen piikkiin Nouskoon ristille täyttämään risti se pisti Vuan myö ei olla mittää Ystävä hyvä matkaa on menty monta virstaa Getsemanesta joka pyhä Ja tuomitaan niin Juudas kuin Pilatus yhä Ja katso siten on ja pysyy meissä Juudaksen tahto ken sitä kysyy Ja missä määrin Pilatus Minähän se olin minä tein väärin Ja katso pelastusta määrin Ripissä kaksi ihmistä etsii vapautusta minä ja myö lymyten paratiisista Ehtoollispöydässä pyhässä Juudas kiinni poskessa syntinen Jeesusta maistelemassa……

LAPSET KIRKOSSA Jumala Isä Isämme taivaassa Siitä kiitämme yhteen kädet liitämme Täällä istun kirkossa lapsenas sun vielä suojassas harmaa hapsena Seinällä näen ristin Jeesuksen Se on kuin vaikea pistin kuva ihmisen kärsimyksen Mutta me muistamme tänään Jeesus sun kuolemaa kauheaa joka meille vielään on autuua ja pelastus Sä voitit kuoleman katkeran rauhan toit vapauden meille uuden soit Täällä me istumme kirkossa kuin äidin tarhassa katsomme kynttilää palavaa toivoa tulevaa…..

JEESUS ANTAA ELÄMÄÄ 15.9.91 Kuolema missä voitto missä tappio kuolema meissä kuolema minussa Huolensa ihminen osaansa pitää vähäinen kuolemaansa Ihminen korskea kurja itse mukana vastus nurja ei sittenkään hallitse itseään ei näe kuolemaan omaan Vieras öinen mokoma on minunnäköinen ihan oma Sitä harkitse sieluni itse kuolema minussa elämä minussa kytketty Kristukseen kaksin kahlein sen veteen ja viiniin…..

RAKKAUS ALTTARILLA Rakkaat ystävät kirkossa läheisten kanssa uskossa rakkaudessa Sitä teille toivovat saattajat todistajat koko seurakunta kun lähdette uusille teille uusiin vaiheisiin yhdessä arkeen ja ikuisuuteen Täällä me pyydämme teille rukoilemme Luojan siunausta Jumalamme rakkauden tuojan pelastuksen Hän on rakkaus hän autuus onnellisuus pimeään päivään Uskossa ymmärrämme käsitämme vaivaiset ett avioliitossa yhtyvät ihmiset rakkaudessa….

ELÄMÄLLE Elämä meissä me elämässä sykkii nahkoineen kynsineen kaikkine karvoineen eteenpäin lykkii aivan useimmin vaivan kuin vaihtuvin virsin Mitä aattelet sielu sitä katselet Minne kurkotat kaipauksen sinne tavoitat Entäs kun mahtisi vaipuu jää henkesi haipuu alle sinne kiviselle kujalle kentäs tahtisi kahtaalle viittä vaille Se jurmii ja yrmii kangertaa kaivaa syvälle kairaan rosolle rungon kuni taistoon maatessaan joka keväänä herää jokakeväänä…….

HKP 30.8.91 Elämässä ihmisen varjonsa ja valonsa loistaa himmenee ken tarkoituksen löytänee Surut seurana H:lla sairaudet kulkivat saatolla pitkien vuosien tiellä Muutot kasvattivat elämään nuorta äitiä uskottiin yritettiin kunnes lähti mies varhain Kaikki käy joskus äkkiä vaikea kestää ymmärtää ja siksi epäilemme Mutt hyvyydestään pelastus toivo taivaan ihanuus Ei pidemmälle pääse kukaan Luojan maa siihen ihminen kuuluu maa ihminen maa Saa Hengestä henkäyksen luovuttaa aikanaan kun aika täysi Isä anna uskoa armosi valossa…..