AK 28.9.91 Ihminen käy Luojan maailmassa aikansa Hän kasvaa kuin kukkanen kunnes saapuu uni öinen Se vaikuttaa väsyneen uuvuksiin kirvoittaa sielun pyhyyksiin Niin on hyvä niin on oikein oi Luojani pyhä joka ymmärrät ihmislasta usein niin vaikein Paljon elämä antaa tarjoaa sylin täydeltä rakkautta ystävyyttä mutta se myöskin ottaa kutsumatta niin rikkaalta kuin köyhältä Me näemme Luojan uskossa toivossa rakkaudessa töineen kaikkineen lapsuuden kodissa sisarineen veljineen rakkaineen uudessa toivossa muistoissa kalliissa…….