HKP 30.8.91 Elämässä ihmisen varjonsa ja valonsa loistaa himmenee ken tarkoituksen löytänee Surut seurana H:lla sairaudet kulkivat saatolla pitkien vuosien tiellä Muutot kasvattivat elämään nuorta äitiä uskottiin yritettiin kunnes lähti mies varhain Kaikki käy joskus äkkiä vaikea kestää ymmärtää ja siksi epäilemme Mutt hyvyydestään pelastus toivo taivaan ihanuus Ei pidemmälle pääse kukaan Luojan maa siihen ihminen kuuluu maa ihminen maa Saa Hengestä henkäyksen luovuttaa aikanaan kun aika täysi Isä anna uskoa armosi valossa…..