ELÄMÄLLE Elämä meissä me elämässä sykkii nahkoineen kynsineen kaikkine karvoineen eteenpäin lykkii aivan useimmin vaivan kuin vaihtuvin virsin Mitä aattelet sielu sitä katselet Minne kurkotat kaipauksen sinne tavoitat Entäs kun mahtisi vaipuu jää henkesi haipuu alle sinne kiviselle kujalle kentäs tahtisi kahtaalle viittä vaille Se jurmii ja yrmii kangertaa kaivaa syvälle kairaan rosolle rungon kuni taistoon maatessaan joka keväänä herää jokakeväänä…….