KAIPAUS 8.1.80 Haavekuvat painavat, rintaani tuntuvat. Ne tulevat ja menevät. Jotkin jäävät. Katson kaukaisuuden mereen, teen sinne tien eteen. Kukkani kylvän, istutan, juuren vedellä kastutan. Kasvakoon kukka ja puu! Kasvakoon: Mennyt unohtuu. Joutaa mennä ja jättää, kohta kevättä. Tulkoon tuleva, tulkoon! Tuokoon onnea ja autuutta! Kun mennyttä muistelen, vain taistelen. Tulevan eessä kohoan, kun hiemankin ponnistelen. Näkyy punaista, mustaa. Mitä se ennustaa? Parempi tietoa vailla tiellä samoilla. Jos turman tuo, ei mahda mitään. Mutta jos tietäisin, tämänkin menettäisin. Ei jäisi mitään, ei nyt, ei ikänään.

KODIN MUISTO 8.1.1980 En tiedä tarkalleen, mikä kodin muisto on. Sanon sen arkaillen, tutkaillen. Kysymys vastaamaton. Mutt sisällä sen elän, rääkin ihmeellisen. Irti siitä tahtoisin, ei väkisin. Mä matkaa teen. Joskus heittää toivottomuuteen, joskus laitaan toiseen. Kodin anti ristiriitaa toi, itseni vaivaksi paljolti loi. Pohjaa hämärtää, tien peittää, on näin, ei toisinpäin. Mitä tahansa kompassi näyttää, minua peljättää. Ei luottoa elämään, ei kannata mikään, ei tänään, huomisen päivään! En ole jotain, vain pelkkää jotain. Mutt mitä kestää tunto tää? Kovaako elämää vai pehmeää? Sitä en tiedä, antaa ajan viedä.

KUOLEMA 8.1.1980 Olen tuttu kanssasi, veli ja sisaresi. Käsikädessä käymme, vuosia kuljemme.. Mutt sinua en näe minä. Minut näet sinä. Sinä veli olet ihmisen, tuttu jokaisen. Moni pelkää sinua, kun asiat huolena. Sinä näet kaiken ja naurat. Tietosi salaat. Hetkellä tuntemattomalla kuin salama taivaalla sinä isket ja raahaat pois saaliin. Sinä elottomaksi teet, jäydät jäsenet armottomasti. Mitä me voimme tehdä: rukoilla, itkeä, nauraa hetkellä, kun toinen lähtee, viedään ja jäämme yksin. Vastaa hyvä, hyvä veli, paha sisar! Niin meillä on edes jotain.

IHMISVILINÄSSÄ 8.1.1980 Kiire, kiire ihmisellä. Se näkyy. Jollakin tapa astella pitkillä. Hän ryhdistäytyy ja painuu ihmisten sekaan. Tuolla kaupan edessä vartoo pieni koira. Se turvassa on pimeässä, ei tarvitse purra, kun ei hädässä. Nuori tyttö loikkaa yli tien. Ajattelee hän poikaa toisella puolen. Kulmassa tässä hyvä on katsella menoa liikenteen. Kun itse on liikkumaton, maailma on liikkeessä. Sitä se on. Autot tuututtaa ja pöristää. Se paljolti suututtaa ja törmistää. Bensaa ne polttaa, ilmaa myrkyttää ja jotkut yrittävät parempaa oppia tyrkyttää. Vanha nainen kulmassa täydessä pulmassa.

Krusifiksi ikkunalaudalla Valkoinen pieni patsas pöydällä. Seisoo ikkunalaudalla puuristissä kiinni. Se on siihen naulattu, kangistettu. On ristin alla lauta. Siinä se seisoo ikkunalaudalla. Sitä ajattelen ohimennen, merkitystä. Mitä se sanoo minulle? Sen merkitystä selitän, toisille opetan, mutt arvoitus myös minulle. Hänkö kuollut vuoksi mun? Ihmeellistä tarinaa, ajan patinaa tarinoitten natinaa. Sovittiko hän syntini oikeasti, ei vain tarinallisesti? Sen uskon min ymmärrän. Luotan ja uskon siihen. Ei usko tuo vaarallinen, ei haitallinen. Ken sitä tarvitsee, elämäänsä ravitsee.

Kirjoittaja 7.1.1980 Mitä kirjoittaisin? Mitä tuumaisin? Joskus se selvempääkin penkoakin sisimpää. Mutt nyt olo tyhjä, tunnottomuutta, kuin kaikki pysähtyy, jäätyy. Mutt kun se liikuttuu, silloin tuntuu. Tuntuu jossakin, lähellä. Tunto herkällä. On kuin liipasin herkkä, tähtäin tarkka. Kerralla pamahtaa, sanoja sinkauttaa. Ihminen kuin lähde. Tai kuin kuivunut lyhde. Välistä kaikki virtaa, kun löytyy virtaa. Tunne määrää, sanelee, kun itseään katselee. Mitä näkyy, mitä tuntuu? Tuntuma latteutuu. Kun katoaa oma itse, tulee vain piste ja onnettomuus. Kirjoittajan osa on tietää kohtalonsa.

TÄDIN MUISTOLLE Olet pois luotamme meidän. Sen tunnen ja tiedän. Jätit äkkiä kaiken, jätit kaipauksen. Tuntia ennen kuolemaas sun puristit kättäni mun. Käsi reumaattisen, sydän sydämellisen. Muistan ne ajat pienenä, kun hoidit meitä ja pidit tärkeinä. Sinä seurasit kasvuani, vaiheitani. Uskon: Olit vilpitön. Niin aika riensi, minusta miesi, sinusta raihnainen, läpikuultavainen. Kun kohdattiin kulussa ajan sen hyvällä muistan. Se voittaa valhepuheet, valkaisee suhteet. Vuosien varrella ystävyys jatkui, taivaan ystävyys vahvistui. On taistosi tauonnut, aikasi vaihtunut. Laskemme arkkusi hautaan, näemme taivaan.