Kumaraanko tulet? Muista matkas, koeta kestää, annoithan vakuudet. Maali jo näkyy, taival päättyy, vielä vähän. Seppele välkkyy, antaja näkyy. Sinne päin. Voi, mikä riemu sulla. Kannatti, palkitsi. Olet rajalla autuaalla, väsytti, kannatti. Niin me juoksemme elämän kilparataa: revimme, riuhdomme, kiskomme itsemme. Huomenna samaa rataa. Saamme palkinnon, jos antaja antaa: ansiotta. LAPSI 2.1.1980 Ole lapsi vapaa, iloitse itsesi tapaa. Saat olla mitä olet. Ole itsesi, saat. Ole lapsi.

Kuulit Sanaa, sinä tuumit: kuin toisesta maailmasta: ”On Herra syntynyt, seimen lapsi”, sanoma Vapahtajasta. Mutt siinä kyselymme: miten, miksi, minuako? Niin me teemme, ilman joulua helpompi muka ajattelematta. Oli miten oli: ohi on. Maassa rauha ja hyvä tahto ihmisten. Sinulla joulu, sinun. Olkoon omasi. J.L. JUOKSIJA Kiiruhda, jo joudu tai toiset ohittaa. Kiri, kiri, taistelija maaliin kurottuen. Veltto et olla saa, et pokaaleja saa. Näen hikes, tunnen tuskas. Voimasiko pettää?

Liian paljon ohi kuljen ihmisten, puhun yli, ohi ihmisten. Tunnen metodit viisasten turhuuksien. Herra, anna minulle rakkautta näitä ihmisiä kohdata. Kunpa auttaisit auttamaan. Pielisjokiseutu 1.1.80 JOULU ON. Joulu lasten ohi on. Vielä kuusi jalassaan. Saitko muiston, elää hetken kuin ennen vanhaan. Sait olla lapsen lailla, uskoa kuin lapsi. Vain pieni aikuisella on ero lapseen: kaikkea tutkistella. Oli paperia, kiiltokuvaa, kynttilät ja kakut. Paljon jopojoutavaa, raskas kinkku, perinteistä tapaa. Tunnelmoitiin, toivoteltiin, laulettiin ja kuultiin. Ei ollut tavallista arjen touhua. Mutta luvallista.

Tuska murheen tuo alakuloisuuden luo. Mielen painaa, käden kangistaa, huolii vangistaan. Tuli kulkija outoon taloon, mies tuntematon. Sanoo ehtoon. Ei ole nähty täällä, ei tullut tietoon. Kulkijako maan, kiertäjä erämaan? Talo köyhä, rahaton, kohtalo tahaton. Ei leipää, ei kalaa. Julki tulee, ei salaa. Sairas mies, uros ponteva entinen, taitava tekemään, nyt laudalle menemään. Hirvijärvi 22.5.79 Vaikka on neuvoa, Herra, olen neuvoton. Vaikka on taitoa, taidoton. Anna minulle oikea sydän, että lähimmäisen näkisin, kulkisin kanssaan kysymyksissään.

Elämää ei tiedä kukaan: kenties turhaa unelmaa. Hetki vielä, kuunnelkaa tässä paikallaan. Pieni ihminen alla taivaan, lapsi oudon maan. Tuonne pilvitarhaan käy katsomaan. Ihminen kysymys itselleen. Mistä on kysymys, ihminen? Siinäpä kysymys. Jumalaako etsin? Tiedä ei ken. Ollaan vain. Annetaan ajan viedä. Ei toinen pääse parempaan. Puro ja pyykkilauta. Ylhäällä rinne ja aita. Ei sinne pääse toinen, kun ei tietoinen. Rantaa kohti käy, vaaria ei näy. Hukkunut vai kuollut? Mutta tulee jo entisellään, kauppapussi selässään. Kuni käyvät kahden nähden venelahden. Kukka kasvaa, kukkanen kukoistaa. Sen uusi kesä toistaa.

6.12.76 Ilon aihe, surun pako maassa makaa, hako. Päässä hattu, jallas kenkä, vielä sisäll henkä. Katu, pylväs, vilinää, hetki vielä kipinää, elon ripinää. Maantietä pitkin kulkee matkamies. Kesän kauneus rinnassaan. Kuin lintu: vapaa, koivin pitkin. Aatoksissaan. Aamu kaunis katsella, sulo silmälle, lämpö mielelle. Illalla se jo sammuu. Tie kiemurainen. Puu varrella sen. Silta, aita ja talo. Kaukainen jo muistoni on. Kaikki kuolleet. He kulkevat, he ovat. Toiset tulleet, toiset menneet. Tie loppuun saatettu, aika täytetty. Itkenkö, nauranko? Aurinko naurattaa, hauta kaivattaa. Kummanko valitset?

Elämme yhdessä maailmassa jokainen erilaisessa. Olen kuin autio saari keskellä merta. Kaikki ympärilläni on paljon, ei kuitenkaan mitään. Olen puu. Huojun hiljaa, taivun tuulessa. Kuiskin kuuselle, katisen katajalle. 317. Olen koivu, arvopuu, jalopuu. Hyväksyn sen. Olen yksin, onneton. Joskus kaksin, onneton. Ei sille voi mitään. Istun metsässä hiljaa, kivi alla, kädessä keppi. Minulla on harmaa parta ja kuluneet vaatteet. Minä mietin eloni kevättä, nuoruuden nousua, auringon täyteyttä. Nyt se on mennyttä. Se on ollutta. Minä olen yhä ja itken. Itken sitä, etten saanut elää. Ulkopuolella avaran taivaan.