Elämää ei tiedä kukaan: kenties turhaa unelmaa. Hetki vielä, kuunnelkaa tässä paikallaan. Pieni ihminen alla taivaan, lapsi oudon maan. Tuonne pilvitarhaan käy katsomaan. Ihminen kysymys itselleen. Mistä on kysymys, ihminen? Siinäpä kysymys. Jumalaako etsin? Tiedä ei ken. Ollaan vain. Annetaan ajan viedä. Ei toinen pääse parempaan. Puro ja pyykkilauta. Ylhäällä rinne ja aita. Ei sinne pääse toinen, kun ei tietoinen. Rantaa kohti käy, vaaria ei näy. Hukkunut vai kuollut? Mutta tulee jo entisellään, kauppapussi selässään. Kuni käyvät kahden nähden venelahden. Kukka kasvaa, kukkanen kukoistaa. Sen uusi kesä toistaa.