KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 3. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Kirjoituksessa on hyviä havaintoja, joita papin työssä ajattelin mutta en voinut esittää ---Vasta luettuani Sensuroidun 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmäni avautuivat ---Kirkosa ja papin työssä ”ei ole sitä mitä ei saa olla” ---Ainutlaatuisuusväite on ollut UT:n Paavalista alkaen 50-luvulta ---Hän sivuutti UT:n juutalaisen päähenkilö-Jeshua-äijän ja loi universaalin Kristuksen ---Näin ollen Jeshuan oma usko/ seuraajien usko Jeshuaan/ Kristus-usko ovat eri asioita ---Kirkon työläisenä paine oli toistaa muiden tyylillä aina vaan samaa fraasihämäryyttä ---Srk-papin työssä on turha saarnoissa analysoida sanojaan: tulee vain potkut piispaviralta ---Kirkon ainutlaatuisuusväite näkyy jo UT:n teksteissä, kun Paavali teki pakanalähetystyötä ---Kristus ja Jeesus-Kristus on hänen kirjeissään ja julistuksessaan ainutlaatuisen Ainoa ---Siitä väitteestä riidellään hyvinkin paljon UT:n kirjurien tuottamissa teksteissä ---Paavali riiteli 50-luvulla Jaakobin ja Pietarin kanssa ja evankeliumeissa sama sota v 70-130 ---Sama ehdottomuus periytyi lopullisesti Rooman keisarin yhden kirkon yhdeksi opiksi Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1577 blogia