KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 2. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Kirjoituksessa on hyviä havaintoja, joita papin työssä ajattelin mutta en voinut esittää ---Vasta luettuani Sensuroidun 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmäni avautuivat ---Papin työssä ja kirkossa ei ole sitä mitä ei saa olla ---Niin sanoi khra-kirkolliskokousedustaja-esimies Enon srk:ssa v 1980 ---Olin 2. työpaikassa siellä enkä ”vielä ymmärtänyt” asioiden oikeaa laitaa ---Pappiskoulutuksella ja kapitulin ordinaatiokoulutuksella silmät tavallaan suljettiin faktoilta ---Esimiehet, kapitulin asessorit ja lääninrovastit ovat pestyt johonkin tunnistamattomaan ---Nuorena pappina olin tunteenomaisesti ilahtunut päästessäni lapsuuteni ihanneammattiin ---Olin kokenut kirkon hyvän Jumalan armon pelastuslaitokseksi syntisille, myös minulle ---Kuvittelin, että sellaisena köyhänä palvelijana olisin turvallisen rakkauden ympäröimä ---Minulla ei ollut realistista kuvaa papin työstä kovien lakien ja sääntöjen laitoksessa ---Se minkä olin lapsuudessa sisäistänyt Jeesuksesta toimi kylläkin positiivisena voimana ---Vieläkin sanoisin 20. eläkevuoden mennessä, että usko Jumalaan oli perusta jaksamiselle ---Jeesusta en tuntenut juutalaisena Jeshua-äijänä kuin vasta 14-16 kantelun aikana Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen / netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1576 blogia