KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 1. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Kirjoituksessa on hyviä havaintoja, joita papin työssä ajattelin mutta en voinut esittää ---Vasta luettuani Sensuroidun 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmäni avautuivat ---Papin työssä ja kirkossa ei ole sitä mitä ei saa olla ---Kirkon olemisen ja oppien ainutlaatuisuusväite on hedelmällinen toteamus ---Kirkon työntekijä ei sitä huomaa, koska järjestelmä rakentaa keskitetysti juuri sille esteet ---Minäkin olin pappina 16 kertaa tuomiokapitulissa syytettynä sanoistani, siitä mitä olin sanonut ---Valtion kirkkolaitos tuomiokapitulin kautta toteuttaa tuota rajaamisvaltaa tiheällä seulalla ---Laitos on perinneinstituutio ja sen ikiaikaiset opit vaikuttavat ja toistuvat kirkon työssä ---Esim. Raamattu Jumalan ilmoituksena on ollut keskeinen oppi Katekismuksessa ja siksi se pysyy ---Vanhemmat uskovaiset toistavat vanhoja asioita ja nuoremmat sisäistävät ne sosialisaatiossa ---Nyt tiedämme Raamatun tutkimuksesta, että uskonnoissa on kysymys vain ihmisestä ---Kristinuskokin alkaa ihmisestä ja päättyy ihmiseen – ilman mitään jumalallista alkupotkua ---Sanalla sanoen: Ihminen loi Jumalan – mieleisekseen – niin Raamatussa kuin muualla ---Siksi tuntuu hupsulta ajatella kristinuskon oikeaoppisuustaistelua jo UT:ssa harhaoppisia vastaan ---Raamatussa ei ole mitään yhtä oppia vaan kymmeniä mahdollisuuksia rakentaa niitä ---Kaikki kirkon inkvisition vääräoppisten murhat ovat todisteita uskontolaitoksen huijauksesta Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1575 blogia