SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 16. Silloin uskonnolliset spesialistit siirretään joko tilapäisesti tai pysyvästi pyhän alueelle; he edustavat pyhiä asioita, he saavat katsoa pyhiä esineitä, pitää niitä hallussaan ja käyttää maagis-uskonnollisesti. Vastavuoroisesti sosiaalinen yhteisö kohdistaa heihin heidän pyhää statustaan vastaavia rooliodotuksia ja määrittelee heidät pyhä-kategorian mukaan. Siirtyessään muita intensiivisemmin ja ainutkertaisesti pyhän alueelle uskonnollisten johtajien on myös muita intensiivisemmin kuoltava initiaatiota edeltävälle ajalle. Asteittainen kuoleminen on samalla asteittaista ylösnousemista uuteen statukseen. Papin initiaatio merkitsee, että henkilö on matkalla kohti uutta statusta ja hän loittonee maallikoiden ryhmästä liittyäkseen spesialisteihin. Initiaatiomenot ovat siis erottamistoimenpiteitä positiivisessa merkityksessä. ”Erottamisen” yhteyden ”pyhään” tekee myös Victor Turner. Van Gennep mainitsee, että uskonnolliset spesialistit itsekin korostavat erityisasemaansa, esim. papit käyttävät ”erityiskielenään” ”liturgista kieltä” ja asunaan papin pukua. Laajasti ymmärrettynä spesiaali kieli on liminaalinen ominaisuus ja sillä perusteelle papit olisivatkin jatkuvassa liminaalitilassa. Chapple ja Coon mainitsevat sosiaalisessa interaktioteoriassaan, että papin asemassa keskeistä on hänen ja seurakuntalaisten välinen vuorovaikutus. Papin tehtävä on toimia seurakuntalaisten puolesta, palauttaa uskonnollisen yhteisön ”tasapainotila” ja ehkäistä ”häiriötiloja”. Papeilla on ”neuroottisia tai psykoottisia tendenssejä”, jotka auttavat heitä kestämään muita enemmän psyykkistä stressiä, olemaan mukana toistuvissa kriisitilanteissa ja manipuloimaan kriisiä yhteisön hyväksi. Tähän sovellettuna initiaatiossa ennakoidaan papin terapeuttista roolia, johon yhteisö hänet kutsuu ja kelpuuttaa. Chapplen ja Coonin mainintaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Heidän ”uskonnollisten johtajiensa” typologia on epätarkka, koska he puhuvat ”papista” ja ”samaanista” osittain identtisesti. Se, mitä Chapple ja Coon sanovat papeista, sopii lähinnä samaaneihin, joilta initiaatiossa suorastaan vaaditaan tietynlaista mentaalista ”herkkyyttä”, ”poikkeavuutta” ja ”tasapainottomuutta”. Sen sijaan siinä interaktioteorian kehittäjät ovat oikeassa, että pappi on seurakunnan palvelija vaativassa tehtävässä. Van Gennepin ja Chapplen ja Coonin esittämät analyysit osoittautuvat puutteellisiksi, kun tarkastellaan modernien teollisuusmaiden pappeja. Outokummussa 5.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1186 blogia