NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 4. PYRIN OLEMAAN OMA ITSENI Evankeliumi merkitsee minulle sitä, että haluan olla mahdollisimman paljon sellainen ihminen, joksi Jumala minut teki. Hän teki minusta ihmispersoonan, ainutlaatuisen sellaisen luomakunnassa. Elämäni on sitä, että jatkuvasti itse kasvaisin sellaiseksi ihmiseksi, miksi Jumala minut tarkoitti. Ristiriitani ja ahdistukseni todistavat, että minä en ole vielä sopusoinnussa sen ihmisen kanssa, mitä minä todellisuudessa olen. Ehkäpä ennen kuolemaani löydän joitakin askeleita kohti itseäni. Olen pappi mutta en roolihenkilö. En halua esittää mitään sellaista osaa, joka minulle on vieras. Joskus kuitenkin löydän itseni jopa pellen paikalta. Oma heikkouteni ihmisten paineita vastaan vetää kohti epäaitoutta. Siitä voi nousta. Jumala näkee ihon päälle, mutta myös ihon alle. Papinpuku on työvaatteeni. Jos olisin rakennusmies, vastaava asu olisi haalarit. Papinpuku ei muuta minua miksikään. Olen pappi puvusta millään lailla riippumatta. En pakene puvun sisään enkä toimi puvun avulla. Vain minä, ihmispersoona. Uskon, että mitä aidompana itselleni toimin, sitä enemmän Jumala voi toimia minun välityksellä. Jumalan käyttämä tie on juuri persoonallinen, ihmispersoonan kautta tapahtuva tie. Jumalan hyvä työ ihmisen kautta vääristyy sitä vähemmän, mitä enemmän ihminen tuntee itseään ja hallitsee itseään aitona minänä. Kaikki ihmispersoonalle vieras vääristää Jumalan hyvää työtä. Törmään esteisiin jalossa pyrkimyksessäni. Esteet ovat aina ihmiset. Koen heikkouteni takia heidän vaatimuksensa uhkaavina aidolle minuudelleni. Ehkäpä siksi sorrun puheessa nuottiin ja käytöksessä papilliseen kaavamaisuuteen. Kaikki kaavamaisuus on aidon minän suojaamista. Jotkut seurakuntalaiset ilmaisevat suoraan minua vastaan omat ihanteensa. Koen, että he estävät minua olemasta minä. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1206 blogia