NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 3. MIKSI YHÄ OLEN PAPPINA? Pappina joudun olemaan lähellä itseäni. Siinä minä olen erityisesti vaikeuksineni. Olen epävarma. Minulla on monia pelkoja. Ristiriitoja ja ahdistuksen tunteita on vielä tähän päivään asti riittänyt. Jotkut asiat johtuvat lapsuuteni aikaisista ihmisistä, jotkut tämänhetkisistä ja jotkut minusta itsestäni. Olen tällainen. Huomaan tulleeni ammattiin, jossa ristiriitani nostavat päätään. Aivan kuin olisin hakeutunut työhön rypeäkseni vaikeuksissa. Vai rankaisenko itseäni? Ei. Kyllä minä olen pappina sen takia, että tyydyttäisin syviä kaipauksiani. Olen etsimässä itselleni apua kasvaakseni sisäisesti ja tullakseni vapaaksi. Vain ihmisten ympäröimänä voin kasvaa. En nauti ristiriidoista. Haluaisin niistä irti. Vaikka pappina oleminen ei olekaan minulle helppo asia, se on kuitenkin läheinen asia. Olen löytänyt kristillisestä uskosta sanoman tai voisiko sitä kutsua ohjelmaksi, jonka mukaan ihmisellä on olemassa apu kasvaakseen. Minä itse tarvitsen kipeästi apua kasvaakseni ihmisenä ja näen uskossa Jumalaan mahdollisuuden lähteä kasvamaan. Jumalan antama apu on juuri sitä, mitä minä itse tarvitsen. Olen pappina siitä syystä, koska usko Jumalaan on ihmiselle pelkästään myönteinen asia. Ainakin se on sitä minulle. En voi kuin kiittää Jumalaa, jos hän sanoo rakastavansa minua. Raamatun tekstit ovat tulvillaan todistusta siitä, että Jumala pitää ihmisistä, haluaa heille pelkkää hyvää ja lahjoittaa kaikenlaista. Kyllä minä iloitsen saadessani uskoa sellaiseen Jumalaan. Uskomisen hyöty on siinä, että ihminen pääsee kasvamaan omassa itsessään. Usko Jumalaan auttaa aivan samaan päämäärään ihmisessä kuin terapeuttinen hoito, ellei ihmisen Jumala-kuva ole vääristynyt. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus ihmisen elämässä. Uskomisesta seuraava ihmisen hoito on elävä ja elinikäinen. Minullekin. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1205 blogia