TUURE LEHENIN ”MATERIALISTEJA JA IDEALISTEJA” -KIRJASTA, 1964 2. Lainaan, referoin ja hieman muokkaan tekstiä entisen papin filosofisella mielenkiinnolla. Keskiajan feodaaliyhteiskunnassa kristinusko sopi hyvin viralliseksi uskonnoksi. Kirkko opetti kansaa alistumaan Jumalan säätämän esivallan edessä dualistisilla kristinopin dogmeilla: papit/ maallikot, paavi/ keisari, sielu/ ruumis, henki/ liha. Kapinointi riisto- ja sortojärjestelmää vastaan merkitsi kerettiläisyyttä kirkon virallisista arvovaltaa vastaan. Skolastiikkaa on sanottu koulumiesten filosofian aikakaudeksi, jolloin tutkittiin Raamatun ikuisia totuuksia ja saivarreltiin: Kuinka vanha Aatami oli Jumalan luotua hänet; tuleeko kylkiluu, josta Eeva luotiin olemaan hänen vai Aatamin kyljessä ylösnousemuksessa? Kirkkoruhtinaat käyttivät hyväkseen menneisyyden maineikkaiden filosofien perinteen arvovaltaa. 1000-luvulla Anselm Canterbyryläinen valjasti Platonin idealismin kirkon vankkurien vetäjäksi, seuraavaksi Aristoteleen. ”Papit tappoivat Aristoteleesta sen, mikä siinä oli elävää ja ikuistivat kuolleen”, sanoo Lenin. Dominikaani Tuomas Akvinolainen, v. 1225- on skolastiikan ja Rooman kirkon maineikkain teologi. V. 1879 hänen oppinsa julistettiin kirkon ainoaksi oikeaksi ja ainoaksi totuudeksi. Tuomaan jälkeen syntyi tomismi ja uustomismi. Kaikki maailmassa on sijoitettu hierarkkiseen portaikkoon, joka alkaa elottomista esineistä ja nousee ihmisten kautta enkeleihin ja Jumalaan. Jumalan luomat ihmisruumiit ovat valtion alaisia, sielut kirkon. Duns Scotus nominalisteineen ja realisteineen kiisteli yleiskäsitteiden olemisesta ja suhteesta yksilökäsitteisiin. 1500 luvulla tuli käänne uuteen aikaan ja Euroopassa ilmeni monenlaista liikehdintää kirkossa, yhteiskunnissa ja tieteessä. Kirkko korosti perinnettään ainoana totuutena ja inkvisitiollaan kuulusteli, kidutti ja poltti ihmisiä, jotka kritisoivat kirkkoja, esittivät Raamattua vastaan ja tieteissä toivat esille tietoa, joka ei ollut kirkon tulkintojen mukainen. Ranskalainen rationalisti Descartes uuden filosofian isänä vaikuttaa tänäänkin. Ainut totuuden etsinnän lähtökohta on cogito ergo sum eli ajattelen, olen siis olemassa. On skeptisesti epäiltävä kaikkia aistimuksia, Jumalaa ja kirkon oppeja. Etsiessään totuutta ihmismielen tajunnasta eikä sen ulkopuolelta objektiivisesta todellisuudesta hän joutui loogisiin ristiriitoihin ja päätyi turvautumaan Jumalan apuun, joka oli reaalikäsite hänen teorioissaan. Mistä hän tietää, että Jumala on olemassa? Siitä että hänellä on sielussaan ajatuksellinen kuva Jumalasta. Hän ei nähnyt laadullisia eroja orgaanisen ja epäorgaanisen materian välillä ja käsitti eläinten ja ihmisten ruumiin rakenteen kellon tai muun mekaanisen laitteen tapaiseksi automaatiksi, koneeksi. Eläimet, esim. lehmät ja hevoset ovat suuria koneita! Dualismin ja mystiikan lumoissa ihmisellä on kuitenkin kuolematon sielu, joka asustaa aivojen käpyrauhasessa. Englannissa Francis Bacon, 1561- empiristinä ja materialistina totesi, että on aistiva sielu ja järjellinen sielu, joiden avulla saadaan varmaa tietoa maailmasta. ”Tieto on valtaa” hän sanoo. Se tarkoittaa, että tuntemalla luonnonlait, ihminen pääsee luonnon herraksi ja voi vaikuttaa maailman menoon. Thomas Hobbes, 1588- materialistina kehitteli oppejaan ilman uskontoa matemaattisella tarkkuudella. Teologia ja skolastiikka on keksiaikaista valetiedettä. Jumalaa ei ole eikä sielu ole kuolematon. Uskonto perustuu tietämättömyydestä johtuvaan pelkoon. Uskonto = taikausko. ”Leviathan”-teoksessa hän toteaa, että näkymättömät voimat on keksitty valtion luvalla. Samaa sarjaa on taikausko. Outokummussa 13.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1156 blogia alla linkki