TUURE LEHENIN ”MATERIALISTEJA JA IDEALISTEJA”-KIRJASTA”, 1964 1. Lainaan, referoin ja hieman muokkaan tekstiä entisen papin filosofisella mielenkiinnolla. Alussa oli materia. Kreikan filosofia alkaa 600-luvulla eKr. materialistisena luonnonfilosofiana. Pohdittiin maailman alkuperää. Ongelmana ei ollut sen synty ja luominen vaan alkuaine, josta maailmankaikkeus koostuu. Thalekselle kaikki on vettä, kaikki oliot ovat jumalia ja magneettikiven sielu saa raudankappaleen liikkumaan. Leninin mukaan tuon ajan filosofeille jumala tarkoitti luontoa ja jumalat kuvattiin maallisin käsittein olentoina. Anaksimeneelle alkusubstanssi on ilmaa kuten sielu. Anaksimandroksen mukaan maailma on ikuinen materia, ei luotu, vaan ikuisesti kestävää liikettä. Anaksagoraan mukaan luonnonilmiöiden taustalla ovat olioiden siemenet, joita liikuttelee nuus, järki. 500-luvulla Herakleitos korostaa ajatusta panta rei eli kaikki virtaa, on liikkeessä. Alkusubstanssi on tuli. Luonto on prosessi, vastakohtien taistelua. Jumala on päivä ja yö, sota ja rauha, jne.. Pythagoras ja sofistit 500-400 -luvuilla. Heillä on mystisiä menoja, sielunvaellusoppi ja taikausko. Protagoraalle ihminen on kaiken mitta. Hän palvoo jumalia, vaikka ei tiedä niistä mitään. V. 460- Demokritos ei puhu idealistisesti uskonnosta. Platon syytää Leukipposta asebeiasta eli jumalattomuudesta, joka johtaakuolemanrangaistukseen. Platon v. 427- kehitteleetaistelevaa eli objektiivista idealismia. Jokaisella luonnon havaitulla oliolla on täydellinen vastine ideamaailmassa ja jumala kuuluu siihen. Idea-opin perustalle UT:n Paavali kehittelee käsitystä Kristuksesta, täydellisestä, katoamattomasta ja kuolemattomasta ihmisen ideasta, joka on Jumalan kaltainen ( Arne Runeberg ). Platonin maailma on teleologinen eli päämäärähakuinen. Se yleis-hellenistisenä käsitteenä selittää myöhempien UT:n kirjoittajien tulkintaa VT:sta UT:n ideajuonteiden pohjana ja taustana. Elämän kulkua ohjaa ihmistä korkeampi tarkoitus uskonnon mystiikan puitteissa. Hyve on tietoa ja itsessään oleva absoluutti. Aristoteles v. 384- on Kreikan filosofian Aleksanteri Suuri. Luonto on objektiivisesti olemassa mistään hengestä riippumatta. Olioiden olemus on niissä itsessään. Alkumateria ilman luomista on itsessään passiivista ja sen on pannut liikkeelle liikkumaton liikuttaja, jota A. ei sano jumalaksi. Se antaa maailmalle teleologis- finalistisen tarkoitus-päämäärän. Materia on passiivista mutta sielu aktiivista. Epikuros v. 341- selittää maailman ilmiöt luonnollisesti turvautumatta mystiikkaan ja haluaa vapauttaa ihmiset uskonnollis-taikauskoisten käsitysten aiheuttamasta kuoleman ja sen jälkeisen elämän pelosta. Lucretiuksen mukaan mitään ei synny tyhjästä, joten hän kieltää luomisen tyhjästä, ex nihilo, VT:n vastaisesti. Kuolematon sielu ja sielunvaellus on hänelle taikauskoa. Ei ole Tantalosta, ei Kerberosta, ei Haadesta eikä Tartarosta. Kuolema on samaa sarjaa kuin syntyminen. Luonto on oman kehityksensä varassa, toimii luonnonlakien mukaan ilman mitään ihmeitä. kaikki syntyy maasta, Maaemosta ja kehittyy ajassa korkeammalle tasolle. Selvää naturalismia! Uskonnon yliluonnolliset oliot ovat samaa sarjaa kuin unen näyt. Jos jumalia sattuu olemaan, ne elävät omissa maailmoissaan omaa elämäänsä puuttumatta tapahtumien kulkuun. Roomalainen Lukianos ei nähnyt mitään eroa kristinuskon ja muiden uskontojen oletusten välillä. Hän ruotii niitä taikauskosta. Jorma Luostarinen Outokumpu 12.8. -25 nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1155 blogia alla linkki