JUMALAN SYNTY -KIRJAA ENNEN 4. Kävin papinkoulua 1970-luvun alussa. Nyt 55 v myöhemmin tajuan, että jo silloin oli vahvaa UT:n tutkimustietoa, jota nyt esitetään uutena. Referoin ja muokkaan Johannes Lehmannin kirjaa Raportti Jeesuksesta, 1972 melko vapaasti. Paavali tekee epäonnistuneesta juutalaisten Messiaasta voittajan, Kristuksen, tapetusta elävän, ihmisen Pojasta Jumalan Pojan. Paavalin evankeliumi voisi olla juutalaiselle ankarauskoiselle rabbi J:lle vain kauhistus. Paavalin kärsivä Messias korvaa juutalaisten voittoisan Messiaan, joka palauttaa juutalaisille Daavidin kuningaskunnan mahdin ikiajoiksi. Ajatus ihmisen siirtymisestä taivaaseen, mikä on mahdollista vain Kreikan mytologiassa, korvaa Jumalan palvelijan maan päällä, jollaisena Jesaja ymmärsi Messiaan. Paavali julistaa kolminaisuudellaan, ettei Jahve ole ainut Jumala. Siten Jeesuksen evankeliumi turmeltuu. Paavali käytti tarinoita rabbi J:stä pelkästään aiheena probakoidakseen omia ajatuksiaan vieraan kyltin alla. Hän uskoi taivaalliseen olentoon jo ennen kääntymistään. Paavali asetti rabbi J:n vaatiman lakiuskon vastapainoksi juutalaisille mahdottoman vaatimuksen irrottautua isien uskosta ja laista. Paavalin mainostama kristinusko oli puhdasta kerettiläisyyttä, jota ei tukenut juutalaisuus, ei essealaisuus eikä Rabbi. Schonfield sanoo: ”Paavalin kerettiläisyydestä tuli kristillisen puhdasoppisuuden perus ja kristillinen kirkko työnsi oikean kirkon syrjään.” Ylösnousseen idea on ei-juutalainen. Raamattu tuntee ihmisen uudelleenruumiillistumisen. Niinpä J. Kastajaa kuvataan UT:ssa Eliaana ja Rabbia Johannes K:na tai jonakin profeettana, mutta koskaan ei ole kysymys kuolleista ylösnousemisesta. Juutalaisten traditioiden ja kreikkalaisten kuvitelmien sekoitus tuntui Jerusalemin juutalaiskristityistä hyväksyttävältä, koska he eivät muuten löytäneet selitystä Rabbin kuolemalle. Paavalin kautta heillä oli jälleen tilaisuus siirtää Rabbiin asettamansa ja hukkaan menneet toiveet toivoon Kristuksesta, henkisestä Messiaasta. Rabbin elämän tilalle tuli oppi Kristuksesta: Epäonnistuneen elämän korvasi jumalallisen pelastussuunnitelman toteuma. Sen kautta evankeliumista tuli ajaton ja globaali. Paavali teki sen, mitä Rabbi ei olisi koskaan tehnyt. Historian kirjoitus on enemmistön ja voittajien sanelema tarina, johon menneisyys mukautetaan. Ilman Paavalia ei olisi kristinuskoa. Se värittyy tänäänkin Paavalin omien kriisien, persoonallisuuden ja painotusten sävelillä. Juutalaisuuden ja hellenismin keskivaiheilla Paavali piirsi rabbi J:stä abstraktin kuvan. Jokainen voi nähdä siinä jotain itsestään, elämänsä, syntymänsä, kuolemansa, syyllisyytensä, ilonsa, surunsa, pettymyksensä, tarkoituksensa ja toiveensa. Harhakuva on toiminut ja toimii! Historiallista Rabbia harva ongelmoi. Teologien ammattikuntaa ja kirkkoa, jotka ovat hänen perintönsä vaalijoita, ei ole kiinnostanut hänen uskonsa vaan usko häneen. ”Historiallinen Jeesus on tullut meille kristinuskoon suljettuna kuin hyttynen meripihkassa.” ( Carmichael ). Lakkaako historiallisen totuuden etsiminen siinä, missä instituution olemassaolo joutuu vaakalaudalle? Bonhoeffer puhuu ”uskonnottomasta kristinuskosta” ja arvioi kirkkojen ja uskovaisten asennetta: Mitä ei saa olla, ei ole! ”Ellei J. olisikaan sama kuin julistettu J., silloin kirkolta olisi riistetty sen perusolemus.” Kirkon Kristus on puhdas uskon ilmaisu, jolla rauhoitetaan mieliä ja turvataan instituutio. Realiteettien kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Outokumpu 1.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1152 blogia alla linkki