LINTU LAULAA IHMISTEN ILOKSI Kuvan lintu tuo mieleeni muiston Kuopion Haapaniemen kansakoulusta v. 1958. Opettajakirjailija Lauri Leskinen näytti dioja ja rainoja ympäristöopin luokassa. Se oli vastaava elämys kuin nykylapsille älypuhelin. Hän kysyi: ”Miksi linnut laulavat?” Kaikki 9-vuotiaat katsoivat neuvottomina toisiaan. Minä viittasin polleasti: ”Ihmisten iloksi!” Kukaan ei nauranut. Yksi tyttö oli samaa mieltä. Opettaja jatkoi: ”Mattiko tietää?” ”Ne ilmoittavat laululla reviirinsä ja hakevat puolisoa.” Kyllä oli viisas tuo teatterinjohtaja Lehtihalmeksen poika! Kyllä minua hävetti köyhyyteni! Kodissamme ei ollut tietosanakirjoja ja söimme taistellen tahkojuuston sinileimaisen vahapohjan. Kasvatustyylillään äiti kielsi menemästä rikkaan kotiin ”eikä saanut siellä sanoa mitään”. Matin kaverina menin ja ihailin kateellisena hänen tieteiskirjojaan. Ehkä kaipuuni uusien asioiden oppimiseen juontuu noihin kokemuksiin, ”että joskus minullakin olisi parempi elämä” kuin sota-ajan lapsilla, kuten uskonnollisessa kodissamme sanottiin: ”Täytyy vaan yrittää, kyllä Jumala siunaa.” Tuollainen ajattelu oli siihen aikaan yleistä ja uskontotunnilla luontoa ylistettiin Luojan työnä. Kuvan lintu kääntää pään sivuun: Varaako reviiriä vai puolisoa? Onko tyhmästi ajateltu, jos se pälyilee eri tahoille ennakoidakseen vaaran ja säilyäkseen hengissä? Ainakin edellinen presidenttimme sovelsi ajatustani sanoessaan: ”Ollessanne suurissa ihmisjoukoissa katselkaa turvallisuutenne takia, mitä ympärillänne tapahtuu!” Tässä tarinassa pienellä linnulla keväisellä oksalla ja köyhälle pojalla isojen maailmassa on yhteistä kaipaus elämän aurinkoon, säilymiseen hengissä, onnellisuuteen, jossa kiitetään Luojaa. Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi Nettihaku: outokummun pappi luostarinen. 1110 blogia alla linkki