JUMALATON KIRKKO Mieleni herkistyy kokemuksiini srk:ssa 30 v ajalta, jolloin pienehkö joukko luottamusmiehineen teki minusta 16 kantelua lähinnä saarnoista. Saadakseni positiivista imagoa valheellisten syytösten sijaan ja perheelle leipäpalan tein 16000 diakonista kotikäyntiä mataliin majoihin virkatehtävien lisäksi ilman korvausta. Järjestelmä ei tukenut työtäni myöskään tuomiokapitulissa, päinvastoin. Nyt vain raapaisen kokemuspintaa, koska jo oikeusistuntojen papereita on kirjahyllyssäni 70 cm. Srk:n kriisiä käsiteltiin lehdissä ja juoruissa puolesta ja vastaan. Mutta järjestelmän virkailijat määräävät papin kohtalon, joka sinetöidään asiakirjojen mukaan ilman mitään inhimillistä rakkautta, etiikkaa ja Raamatun hyvän sanoman ohjelmaa - ilman Jeesusta! Kirkon julkisoikeudellinen järjestelmä pysyy, kerjää asemaa valtiossa, myy aneita kirkollisten toimitusten tilaajille ja srk jatkaa elämää välittämättä työntekijöistään! Tavallinen kirkkovieras tyytyy pyhiin kulisseihin ja pitää niiden avaamista valheena! Motiivini kirjoittaa lähtee siitä, että aikani täällä maan päällä alkaa päättyä. 60 taksimatkaa keskusteluineen kodin ja sairaalan välillä ovat auttaneet kokoamaan ajatuksia ja näkemään matkani huippukohdat. Kirkko tukee järjestelmään sopivia pappeja ja potkaisee kylmästi pois kelvottomat kirjeellä ilmoittaen: ”kirkon tunnustuksen vastaisuus”. Kirkon suurin ongelma on jumalattomuus eli se, että laitoksen eri tasoilla hyvän sanoman Henki ei ole mukana työntekijöiden keskuudessa, ei ongelmien ratkaisussa eikä mitään Jumalaa edes tarvita! Käytännössä pappi, talouspäällikkö, suntio ja haudankaivaja toimivat vastaavassa ilmapiirissä ja samoissa olosuhteissa kuin jos he työskentelisivät kaupassa, tehtaassa, teollisuudessa ja missä tahansa laitoksessa. He saavat pyöritellä Jeesustaan päässään mutta pitääkseen virkansa saavat varoa sanojaan, vaatteitaan, kielimurrettaan, tukkansa pituutta, jatsareitaan, ulkonäköään, uskovaisten tuhorukouksia, oppineisuuttaan ja Raamatun tuntemustaan. Niistä rikoksista jokainen räkänokka saa valittaa ilman mitään riskiä kirkon taholta. Jo yhden valituksen jälkeen pappi on lopullisesti leimattu virkaylennyksen ja mahdollisuuksiensa jakelulautaselta pois: Lähde heti pois srk:sta tai sinut heitetään! Papit lähtevät, minä en! Kaikilla muilla aloilla oppineisuus, itsensä ja työtaidon kehittäminen katsotaan ansioksi, mutta kirkon töissä järjestelmä käyttäessään valtaa ja lakimiehiään tukahduttaa papin, joka oppineisuutensa takia ei luritteli samoja fraaseja kuin entinen hyvä rovasti, joka oli mukava mies kaikille. Hyvän työtaidon omaava pappi pyrkii avartamaan näkökulmaa Raamatun teksteihin, tutkii selitysoppeja ja soveltaa niitä tähän päivään. ”Oikea pappi” lähtee papin valasta, ”että voin vastata Jumalan ja ihmisten edessä”, pyhistä kirjoituksista ja ottaa selvää, mitä siellä sanotaan Jumalasta ja Jeesuksesta. Kun niin tapahtuu, saarnan kuulijat ja piispakin ”menevät ulalle”: ”Mitenkäs sinä noin puhut, kun muut papit eivät”! ”Lähde Iisalmeen, siellä on vapaammat vedet”, ”Jos ei muu auta, otamme kovemmat otteet”, jne. Pian tulee valituskirjeen perusteella haaste tulla tuomiokapitulioikeuteen. Jos ei mene, poliisi hakee! Minulla ei ollut koskaan aikomusta lähteä kuin omasta tahdostani. En sortunut huijaaviin lupauksiin enkä ottanut syykseni toisten syytä. Toimin papin valan mukaan, pappisvihkimyksen siunauksella, omantuntoni ja uskoni mukaan, johon olin juurtunut lapsuudessa. Jumalan Jeesus oli sydämessäni syntynyt ja on kantanut minua ja läheisiäni tähän päivään asti. Koetuksissa pyrin välttämään pahuutta lähimmäisiäni kohtaan, mieluummin nielemään kokemani vääryydet. Hain jaksamiseeni avun yhteiskunnan palveluista. Menin ensimmäisenä kotikäynneille kantelijoiden koteihin, ystävänä, samalla kun heidän virittämänsä nauhurit tallensivat sakastissa saarnojeni todistusaineistoksi tuomiokapitulille. Juoksulenkilläni yläasteen poikaryhmä kiskoi urheilushortsini alas 2 kertaa kaupungin keskustassa ja 20 m päässä pappilastamme ylä-asteen oppilaat huutelivat pihallemme solvauksia minulle ja lapsilleni 25 v. Eipä tullut srk:n uskovaisilta Pyhä Henki Puolustajaa meille eikä kirkon oikeus ajanut asiaamme! Minun on vaikea nähdä, että valtion kirkkolaitoksessa olisi mitään Jumalaa ja kirkon mainostamaa ”Jumalan vanhurskautta” eli ehdotonta rakkauden oikeudenmukaisuutta, joka jakaa oikeutta niin väärillä kuin oikeille ja puolustaa niitä, jotka perustavat koko elämänsä Jeesuksen rakkauteen. Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi netti: Outokummun pappi Luostarinen. 1109 blogia. Alla linkki.