AREIOS Ollessani pappina 30 v maalais-seurakunnissa olin lähellä ihmisiä 16000 kotikäynnillä ja massatilaisuuksissa. Kohtaamisia ja ajatusten vaihtoa tuli paljon. Se oli kuitenkin yksipuolista ja yksisuuntaista: papista poispäin. Mummonmökeissä ja ”suurissa saleissa” ihmiset elävät uskontoaan henkilöhistoriansa, perinteensä, kylänsä, sukunsa, tapakulttuurinsa, jne. mukaan. Siihen ei kuulu uskoa ongelmoiva kysely vaan ainoastaan kuulla ja kokea tuttua. Jos pappi ei vahvista sitä, hän ”puhuu omiaan”, hänestä valitetaan ja hän ”saa lähteä” ensin kirkon tuomarin eteen ja sitten lopullisesti kuten minä: pois virasta ja oikeudesta toimia pappina. Papista tulee kuten Areioksesta ja tuhansista muista kirkon historiassa hereetikko, vääräoppinen, harhaoppinen ja kirkon tunnustuksen vastainen!. Alla netistä lainattu teksti, jonka asetelmat ovat papeille tuttuja, mutta joista seurakuntalaiset eivät tiedä eivätkä haluakaan tietää. Nuo fakta-asetelmat kuuluvat kristinuskon kirkon perinteeseen ja vaikuttavat yhä. Ne tuntuvat tänään minustakin käsittämättömän vierailta ja turhilta: Eihän uskonnossa ole kysymys muusta kuin uskosta eli uskomisesta, mikä on meissä ihmisissä oleva tapahtuma. Lainaus selittää tämän päivän kirkon kaikki ongelmat, kun vertaamme niitä UT:n kertojien kirjoittamaan yksinkertaiseen tarinaan juutalaisen Jeesuksen seikkailuista Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000 v sitten. ”Areios (m.kreik. Ἄρειος, lat. Arius; 256–336) oli Aleksandrian presbyteeri. Hän aiheutti ensimmäisen vakavan areiolaiseksi riidaksi kutsutun oppiriidan kristillisessä kirkossa. Hänen mukaansa Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana (logos) on eri olemusta kuin Isä. Sana ei ole iankaikkinen, vaan luotu ja oli myös aika, jolloin häntä ei ollut. Areios oli käynyt teologiset opintonsa Antiokiassa. Myöhemmin hänestä tuli pappi Aleksandriassa.[1] Aleksandriassa ollessaan Areios esitti teologisia näkemyksiään, jotka saivat kannatusta loogisuudellaan. Kaupungin piispa Aleksander Aleksandrialainen varoitti Areiosta, että tämä oli poikkeamassa oikeasta uskosta, jolloin Areios syytti Aleksanderia vääräuskoiseksi. Vastalauseeksi Aleksander kokosi piispankokouksen vuonna 320, jossa Areios kannattajineen tuomittiin harhaoppisiksi ja he joutuivat kirkon ulkopuolelle.[2] Areios siirtyi Antiokiaan, jossa hän sai jalansijaa. Uusi teologia alkoi jakaa kristikuntaa kahtia. Keisari Konstantinus Suuri halusi tehdä sovun ja määräsi Nikean kirkolliskokouksen kutsuttavaksi koolle 325. Kirkolliskokous julisti areiolaisuuden harhaopiksi, mikä ei kuitenkaan vähentänyt areiolaisuuden kannatusta.[3] Konstantinus Suuri määräsi muutamia vuosia kokouksen jälkeen, että areiolaiset on otettava takaisin kirkon yhteyteen. Vuonna 336 Konstantinopolissa oli määrä järjestää kokous Areioksen anateeman purkamisesta, mutta Areios kuoli päivä ennen kokouksen alkua sisäiseen verenvuotoon.[4] Areioksen mukaan jos Jumala on Jumala, ei hän voi olla luotu eikä syntynyt. Jumalan poika ei siis voi olla Jumala sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Jeesus oli syntynyt, mikä tarkoittaa että hänet on myös luotu. Areios ei hyväksynyt, että yksi ainoa Jumala jaetaan kahdeksi, Isäksi ja Pojaksi, koska Jumala on ainutlaatuinen ja jakamaton.[5] Jeesus on kuitenkin täydellinen luomus ja synnitön, jonka Jumala on korottanut Pojan arvoon, mikä mahdollistaa sovitustyön. Pelastus näin tuli jumalalta, joka ei ollut Jumala.[6] Areiolaisuus julistettiin heresiaksi vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa ja vuonna 381 Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa. Yhä vielä ortodoksisen kirkon piispanvalaan kuuluu kohta: »Anatemoin Areioksen ja ne, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja ovat osalliset hänen mielettömään harhaansa; samoin Makedonioksen ja hänen seuraajansa, joita sattuvasti kutsutaan Hengen vastustajiksi; samoin hylkään ja anatemoin Nestorioksen ja muut lahkojohtajat ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat, ja tätä voimakkaasti julistan suurella äänellä. Anateema kaikille harhaoppisille. Anateema koko harhaoppisten joukolle.»” Jorma Luostarinen 83630 Kuusjärvi nettihaku: outokummun pappi, alla linkki, 1102 blogia

MARTTI LUTHERIN ANTISEMITISTINEN ARM0 Saksan roomal.-katol. kirkon munkki Lutheria 1500-luvulta pidetään luterilaisissa kirkoissa ikuisena suurmies-uskonpuhdistajana, joka löysi Raamatusta armollisen Jumalan. Jo kansakoulussa saimme tietää hänen oikeaoppisuudestaan Paavin harhaa vastaan; rippikoulussa; papinkoulussa; pappiteologien luennoissa, joiden innoittamina opiskelijat tenttivät ”Lutheria”. Maalaispappina näin tupien pöydillä pehmeiksi kulutettuja Lutherin kirjoja. Herätysseuroissa Luther oli Jeesuksen ja Paavalin edellä. Entisenä pappina mieleeni tulee opiskeluajalta yhden ainoan luennoitsijan maininta, että sankari olikin antisemitisti ja antijudaisti eli juutalaisten vihaaja. Hän kuuluu samaan sarjaan kuin kirkon alkuajan apostolisista isistä ja kirkkoisistä maineikkaimmat, jotka kirkko korotti pyhimyksiksi. He loivat kirkon perinteeseen juutalaisvihan asenteen Rooman keisaria miellyttämään, valtiota eheyttämään ja kirkon asemaa enentämään. N. 25 v sitten arkkipiispa Paarma pyysi Suomen juutalaisilta anteeksi Suomen kirkon osuutta juutalaisten luovutuksiin Hitlerille ja kehotti keskustelemaan seurakunnissa. Papin työssäni toin asiaa esille ”mutt kuis käv”?. Otteita Lutherin kirjasta ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” v:lta 1543: ”Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. Ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me … he puhuvat Kristuksesta ja meistä valhetta, herjaavat, kiroavat, syljeskelevät ja häpäisevät Häntä ja meitä…. Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12—16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan… Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa…. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia jumalanpilkkaa opetetaan. valheita, kirouksia … Neljänneksi, että heidän rabbiineiltaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast'edes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet, koska he pitävät juutalaisparkoja Mooseksen lauseiden 5 Moos. 17: 11—12 perusteella vankeinaan,… Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan, ellette sitten tahdo Jumalan edessä tulla kaikkiin heidän kauheuksiinsa osallisiksi. … Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. …laki, niin he eivät saaneet sitä käyttää hyväkseen ennen kuin he sitä ennen olivat noudattaneet Mooseksen lakia…kunnes he tulevat Moosekselle kuuliaisiksi. …kunniassa eikä sallittava, että he tahtovat olla Mooseksen juutalaisia, joita nyt yli 1400 vuoteen ei ole ollut enää yhtään. Sillä heillä ei ole mitään omaa maata ja vielä vähemmän vierasta maata, missä he Mooseksen luvan mukaan voisivat harjoittaa koronkiskomista. Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19 ). ….” Jorma Luostarinen Outokumpu jorma.luostarinen@opaasi.fi netti: ”pappi luostarinen”, alla linkki: 1100 blogia

”PYSY AINA PIKKUVELJENÄ!” Mielessäni yhdistyy median uutiset: Kalifornian metsäpalot huippurikkaiden kartanoissa, maapallon lämpötilan nousu 1.5 asteella, Trumpin halu rikastua Grönlannilla, Netanjahun halu laajentaa maa Daavidin valtakunnan rajoille, Putinin halu lisätä elintilaa, Rooman klubin raportin ”Kasvun rajat 1968” varoitus maapallon kulutuksen seurauksista, seurakuntani kirkkojen sulkeminen talvella ”kustannus- ja ympäristösyistä”, Ev.-lut. kirkon Katekismus, jonka mukaan ”Jumala johtaa kaikki … vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita.” Entisenä pappina info tömäyttää. Miten pitäisi suhtautua? Mitä pitäisi ajatella? Onko tässä mitään järkeä? Pistääkö pää pensaaseen, siirtää vastuu päättäjille vai lähteä muuttamaan maailmaa, puhumaan järkeä, osallistumaan, tekemään oikein vääryyttä vastaan? Siinäpä se: Maapallo pyörii radallaan, elämä jatkuu, aurinko nousee ja alkaa vähitellen lämmittää ihmisiä juoksuhaudoissa, sairaaloiden raunioilla, merillä, jotka kaatopaikkoina tuottavat jätettä lautaselle tuotannon ja kulutuksen loputtomassa kehässä. ”Pysy aina pikkuveljenä” tuo mieleeni tyttöbändin musiikkivideon vuosikymmeniä sitten. Siinä viaton pikkupoika leikkii hiekkalaatikolla ja isosiskot ihailevat hänen lapsen maailmaansa verrattuna kerrostalon lapsivihamielisiin naapureihin. Laulajat toivovat helakoilla äänillään, että veli pysyisi sellaisenaan, ihanana lapsena eikä koskaan kasvaisi siitä ulos – kovien katseitten, kiireisten aikuisten, rahaa ja tavaraa janoavien ja maailman hyvinvointia tuhoavien ihmisten loputtomaan syyhyyn. ”Pysy aina pikkuveljenä” vastustaa kasvamista, keräämistä, suurentamista, lisäämistä, ylentämistä, kohottamista, itsensä ja maansa paisuttamista, kohoamista korkeuksiin, menemistä tähtiin ja taivaisiin, hallitsemista yhä enemmän, katsomista ylhäältä, itsensä tekemistä Jumalaksi, joka luo kaiken ja tekee omalleen mitä haluaa. Siitä uutiset kertovat, minusta, meistä ja meidän luonnon- ja elämänvastaisesta nousustamme. Näemme seuraukset, huomenna lisää! Sanalla sanoen: Ihmisen pikkuveliaika meni, kun ”Kehruu-Jenny”-kone keksittiin v. 1770 ja teollinen tuotanto turmeli ihmisen. Sitä ei nähty: kiitettiin Jumalaa siunauksestaan! Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi, netti: ”pappi luostarinen” alla linkki 1100 blogia

torstaitorille seuraavaan Seutuun: Netti: ”pappi Luostarinen” alla linkki. 1097 blogia

”MINUA ON HUIJATTU JEESUKSELLA” ”Olin todella vihainen kun sain selville, että historiallisesti ottaen Jeesus on olematon henkilö. Kuten muutkin, uskoin sen mitä koulussa opetettiin, ja riparillakin: että jeesuksen historiallisuus on varma asia. Kun sitten tajusin että Jeesuksen historiallisuus voidaan aivan mielekkäästi kieltää, olin raivoissani: miksi minua huijattiin uskomaan Jeesuksen historiallisuuteen?? Kaikki olivat mukana tuossa huijauksessa, koulu, yhteiskunta, kirkko, papit, opettajat...on käsittämätöntä, että tällainen epävarmuus kuin jeesuksen historiallisuus on voinut nousta sellaiseksi totuudeksi kuin se on. Nykyään olen sitä mieltä, että vain harva uskovainen kykenee rehellisesti erottamaan toisistaan historiallisen jeesuksen ja uskon jeesuksen. Tämä on valitettavaa. Uskon jeesuksella, joka on fiktio, pönkitetään historiallista "totuutta" jeesuksesta, jopa oppineiden piirissä. Milloin tämä kauhea huijaus oikein loppuu, milloin me näemme totuuden ja sen mikä ei siihen kuulu? Milloin tajuamme, ettemme tiedä jeesuksesta yhtään mitään, ja että kaikki uskon kappaleet ovat omaa keksintöämme, eivät mitään historiallisia totuuksia?” Löysin tämän tekstin sattumalta. Siitä huokuu vahva tunneasenne. Henkilölle oli matkan varrella syntynyt käsitys, joka myöhemmin osoittautui hänelle huijaukseksi: Pettymys oli suuri. Tuossa kokemuksessa ei mielestäni ole mitään erikoista. Kun kasvamme aikuisiksi, lapsuuden kokemukset joutuvat puntariin, palaamme niihin muistoissamme ja nykyhetken vaikeuksista vapautuaksemme arvioimme mennyttä uudella tavalla: Jotkut tuputetut opit sopivat vuosikymmeniksi, kestävät ajan patinaa ja jalostuvat kantamaan meitä eteenpäin; jotkut toiset jarruttavat matkaa ja osoittautuvat haitallisiksi, jopa tuhoisiksi. Jeesuksen tarina Raamatussa on oma juttunsa. Meidän aikamme Lännessä toiset pitävät häntä historian juutalaisena profeettana Palestiinassa 2000 v sitten, toiset myyttinä myyttien joukossa aikansa kulttuurin hellenistisessä Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan ei tapahtumia kuvattu analyyttisesti, objektiivisesti eikä tieteellisesti vaan annettiin lukijalle hyvä lukunautinto: Papyruskääröjä, pergamenttikääröjä ja savitauluja haluttiin saada myydyksi lukijakunnalle. Tänä päivänä kukaan ei tiedä, onko Jeesus jompikumpi, historian henkilö vai myyttinen! Myyttiteorian puolella keskustellaan kahdesta näkökulmasta: Loiko myytti Jeesuksen vai Jeesus myytin? Totuus lienee siinä välillä: historiallinen ja myyttinen Jeesus! Meidän ajatteluumme kaikista eniten on vaikuttanut ja vaikuttaa kristinuskon kirkkojen ja uskontokuntien opetus alkaen Jerusalemin juutalaisesta alkuseurakunnasta kirkon historian kautta nykypäivään. Ensin Raamatun kirjoittajat, sitten apostoliset isät ja kirkkoisät loivat teologiassaan perustan kirkon ja kristinuskon myöhempään opetukseen ja instituutioon Rooman keisarien alaisuudessa. Kaikki nykyhetken tulkinnat sisältävät menneen ajan uskonnollisia taisteluita oikeasta opista harhaoppisia vastaan! Kerrontatyyli UT:ssa on sellainen, että Jeesus siellä kuulostaa ja näyttäytyy historialliselta hahmolta. Toisaalta myös VT: iinkin pätee: Historian asiat ja henkilöt kirjoitettiin myytin muotoon ja päinvastoin: myytit historian muotoon! Aikansa ihmisille Lähi-Idässä tyyli ei ollut mikään ongelma, koska kaikki kirjallisuus noudatti samaa kaavaa. Me taas omana aikanamme tuhansia vuosia myöhemmin täysin erilaisessa kulttuurissa yritämme tumpata vanhoja kirjoituksia omiin luokituksiimme ja epäonnistumme siinä: Tulkintamme on vain arvailua! Kukaan ei ole oikeassa,väärässä eikä totuudessa, koska meillä ei ole mittapuuta verrata vanhaa kirjoitusta, sen sanomaa ja henkilöitä kaikille yhteiseen ajattomaan mittapuuhun! Raamatun sanoma ja kristinusko ei voikaan olla meille muuta kuin ongelma! Historian juutalainen Jeesus on ollut ja mennyt! Meillä on häntä koskevaa jälkikäteis-kirjallisuutta, jota on luettu ja tulkittu eri aikakausien, olosuhteiden ja ehtojen mukaan. Ts. Raamattua on käytetty moneen tarkoitukseen historian yhteiskunnissa ja niiden uskonnollisissa instituutioissa: ihmisen puolesta ja ihmistä vastaan. Siksi kirkkokuntia on tänään yli 30000, joissa kussakin Jeesusta pidetään oman itsen, yhteisön, perinteen, tunnustuksen ja opin siunaajana. Raamatun tekstit sinänsä ovat vain mustetta. Siksi kirjoituksia tulkitaan, tutkitaan, selitetään, jne. eli Jeesukselle etsitään merkityksiä meille, minulle, minun yhteisölleni, ilossani, surussani, elämässä, kuolemassa, jne.. Elämyksen ja uskon tasolla historian Jeesus voidaan kokea elävänä Ylösnousseena, Pelastajana, Daavidin Poikana, Jumalana, Kristuksena, jne.. Jokaiselle jotakin uskottavaksi! Jorma Luostarinen nettiyhteys: outokummun pappi luostarinen sivun alla linkki 1098 blogia 83630 Kuusjärvi

16.1. Menen kokovartalomagneettikuvaukseen. Psa kohonnut niin, että syöpä levinnyt tai etäispesäkkeitä? Luen paljon kristinuskon alkuajoista, helpottaa. Lähtö täältä realisoituu joka päivä. Äärimmäisen yksin tällä tiellä jää.