NIILO JA LUOJA Joku vuosi sitten kerrottiin, että Soinisen Niilo ei tulisi enää Outokummun Erä- ja Luontokeskukseen palvelemaan retkeilijöitä. Se kosketti. Aioin jo silloin kirjoittaa sanasen, koska tapasimme lohenonginnassa satoja kertoja. Niilo kertoi reissuistaan, oli perustamassa Luontokeskusta, toimi kalastuksen valvojana ja ryhmien oppaana. Havunvärinen auto oli tuttu näky ”rannoilla”: tarinaa piisasi, arvailtiin säätä ja tahnan väriä, lohen liikkeitä seurattiin ja kaivattiin uusia istutuksia. Kaikki kävi luontevasti. ”Niilo” oli tuttu jo käsitteenä, asiallisena ihmisenä, joskus hyvinkin vaikeissa tilanteissa, kun ”ootto-onkija” oli rikkonut sääntöjä ja ”jäpätti vastaan”. Ikä toi vaivoja ja muutti reippaan miehen askeleen. Ketäpä eivät vuodet muuttaisi! Niin. Mutta miten äkkiä ihminen ja hänen muistonsa unohtuu! Vuosikymmeniä sitten minäkin olin hyvässä kunnossa: soutuvene meni hetkessä maasturin sisään; vedin veneen harjujen yli toiselle lammelle; yhdessä yössä soudin veneen Munaniemen päästä Kylänlahden ja Lietukkajoen kautta Kolmikantaan; siitä ”polkasin” pyörällä kotiin 8 km. Vastaavia nuoren miehen seikkailuja oli Niilolla: ”Oletko käynyt kalassa?” ”Kalamiehen pitää rautajäilläkin olla tarkka. Jään pitää olla 10 cm, mutta pilkkimiestä kestää jo 4 cm!” Kyllä nauratti porukkaa sinappi suusta valuen makkaratulilla! Niilo tarinoi elävästi. Joskus hän ohjasi keskustelun uskontoon, ehkä johtuen ammatistani ja siitä, että olimme läsnä luonnon keskellä: linnut lauloivat, tuuli vinkui, auringon kiilo vedessä väreili ja lohet molskivat. Niilo käytti Jumalasta sanaa Luoja. Se oli hänelle luontevaa luontoihmisenä: metsässä liikkuja, eläinten ruokkija, marjastaja, eräänlainen luonnon ja olevaisuuden ihmettelijä kuten moni kalamies. Elämää, jota me ihmiset elämme, on luontevaa kokea Luojan kautta: Luoja luo elämän, ihmisen ja itikan. Siten kaikki elämä on hyvää, samanarvoista, Luojan antamaa, annettua! Elämää ei voi ottaa, se annetaan! Henki meissä on Luojalta: Hän antaa sen, ottaa pois. Tasapeli kaikille! Vanhassa Testamentissa elämänlakia sanotaan Jumalan vanhurskaudeksi eli ehdottomaksi oikeudenmukaisuudeksi kaikkia eläviä kohtaan, koko maailmaa kohtaan, ikuisesti. Mahtava kuva! Sen raameihin mahtuu Niilokin, yksi meistä, jokainen joka uskoo niin. Jorma Luostarinen 0505512490 jorma.luostarinen@opaasi.fi netti ”outokummun pappi luostarinen” alla linkki