NYT YMMÄRRÄN RAAMATUN JUMALAA Tänään uskonto yhteiskunnassa näkyy vastakkaisina trendeinä: Toiset maksavat sakkoja uskonnon takia, toiset teroittavat Sanaa. Demokraattisessa valtiossa kansalainen saa uskoa mitä haluaa mutta laki määrää tekemisen rajan. Meille 1960-luvun lapsille entiset sukupolvet välittivät uskontoperinteen kansakoulussa kaikille samanlaisena ja kirkko antoi lisänsä. Kirkosta eronneet ja toisuskoiset olivat poikkeuksia. Siksi ei syntynyt uutisoitavia ongelmia. Tätä taustaa vasten entisenä pappina mietin Vanhan Testamentin Jumalaa, jota olen pohtinut ikäni. Luettuani kesällä Hesekielin kirjaa ongelma avautui. Opiskelusta tiedän, että uskontoa on redusoitu eli palautettu historian saatossa milloin mihinkin: psykologiaan; Marxismin ”vieraantumiseen”, hulluuteen ja esim. filosofi Spinozan ajatteluun, jossa Jumala on yhtä kuin luonto. Omalla matkallani olen kokenut Jumalan ystäväksi ilman teorioita. Köyhän kodin antama uskonnollinen pohja on ollut kantava voima, joka on kestänyt ja jolle voin yhä rakentaa. Profeetta Hesekielin kirjaan ihmiset ovat tallentaneet kertomusperinnettä 2600 v sitten. Silloin juutalaiset joutuivat evakkoon nykyisen Israelin alueelta supervalta Babyloniaan. Pappi Hesekiel oli itsekin evakossa. Profeetan tyylillä hän rohkaisee ahdistuneita, kiusattuja, katkeria, maansa ja uskontonsa menettäneitä uskolla Israelin Jumalaan, joka rakkautensa ja liittonsa tähden ei hylkää vaan itsekin taistelee kansansa puolesta, vaikka tuloksia ei näy. Hesekiel kuvaa Jumalan työtä aikansa tyylillä: Jumala karjuu viholliselle kuin leijona, lentää taivaalla kuin kotka, tuhoaa salamalla ja rajuilmalla, lähettää nälänhädän, kuivuuden, skorpionit, käärmeet. Jumalan ”kiivas” toiminta on sotaa Babyloniaa vastaan mutta myös kaikkia maailman ”alkeisvoimia” vastaan, jopa rakastamaansa Israelia vastaan, jos se ”iljettävillä” menoillaan hylkää Herran. Profeetan näky on meille tuhansia vuosia myöhemmin täysin toisenlaisessa kulttuurissa aivan käsittämätöntä. Jos sijoitamme Hesekielin puhumaan Suomen Jatkosotaan, Gazan pakolaisleirille ja Ukrainan raunioille, tajuamme, mitä profeetta tarkoittaa. Kun ihmisiltä on kaikki mennyt eikä parempaa ole edessä, mitä muuta Jumalan profeettakaan voi julistaa! Hänen aikansa ihmiset tulkitsivat, että Israelin Jumala on ikuisesti ollut ja tulee olemaan; hän on luonut koko universumin ja pitää sitä yllä; hän loi maan ja ihmisen; hän antoi ensimmäiselle ihmiselle hengen ja samalla kaikille myöhemmille. Itikan elämä on yhtä tärkeä kuin keisarin! Jumala Luojana omistaa kaiken elämän ja ylläpitää sitä. Kukaan elävä ei pääse pakoon, ei edes kuoltuaan! Historiassaan Israelin kansa on elänyt uskonsa todeksi. Se on erityislaatuinen, Jeesuksenkin uskonto, Lähi-Idän uskontojen joukossa. Israelin uskonnon valossa me pakanat, ei-juutalaiset, voimme yhdessä heidän kanssaan nähdä monipuolisesti elämän tarkoituksen. 050-5512490 jorma.luostarinen@opaasi.fi Jorma Luostarinen