YLÖSNOUSEMUS-USKOA PENKOMAAN Omalla matkallani kirkon ja UT:n Paavalin tulkinta Jeesuksen ylösnousemuksesta on ollut pelastava mutta myös kysymys, joka papinkoulussa ja työssä ”jäi auki”. Missään tenttikirjassa ei asiaa ongelmoitu. Koulutuksessa se oli teologinen fakta-teoreema: ”kärsi, kuoli, ylösnousi”. Kukaan ”ei pähkäillyt”, ei kirkon kursseilla eikä työyhteisössä. Virassa näin, että jotkut harvat kuolemansairaat kysyivät asiaa, jolloin koin ”joutuneeni seinää vasten” ojentaessani heille ehtoollis-maljaa. Lapsuudessa halusin päästä ”iankaikkiseen elämään” kuoleman jälkeen. Nyt vasta ”ikäloppuna” entisenä pappina tajuan jotain. Suurin apu on ollut Arne Runebergin uskontohistoriallinen teos ”Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning 1952”. Kirjoituksessani ”raapaisen vain sen pintaa”. Se että ”uskon asiat” ovat kulttuurissamme arkikokemuksen laidalla ja laitoskirkon ”uskovaisten” elämän keskipiste, juontuu historiasta. Juutalaisen Jeesuksen ( Jeshua ) aikaan 2000 v sitten Rooman valtakunnan Palestiinassa elettiin järkyttävän erilaisessa kulttuurissa, yhteiskunnassa ja ”ekumeniassa” kuin me urbaanit, atomisotia hautovat ja psykiatreja tarvitsevat media-puukottajan uhrit. Kun muinainen Jeesus tuli ”raksalta”, hän meni kavereiden kanssa tarinoimaan maajussien ja kalakauppiaiden luo. Ilmassa tuoksui lämmin lehmän maito, juuri teurastettu ruho uhrattavaksi ja kalastajat pyyhkivät käsistään kalan limaa. Oppimattomien isäntien porukassa Jeesuksen tyyli hyväksyttiin ja siksi ”puhe tehosi ” nostaen rakkauden ilmapiirissä mielet ylös. Kansalaiset tunsivat Israelin historian Abrahamista alkaen, Mooseksen, kuningas Daavidin ja profeettojen Jumalan (Jahve). He ymmärsivät toisiaan yhteisen kulttuuriperinteen sisällä: uskonnon juhlia, kirjoituksia, jne. Kaikki elämän alueet tulkittiin uskonnollisesti: Pieninkin piirto tapahtui Jumalan työnä siunaten tai varoittaen, koettiin, että Jahve elää ja vaikuttaa oikeasti: painaa ylpeät alas ja nostaa nöyrät ylös, sen mukaan, miten ihminen noudatti lakia eli Jahven tahtoa.. Palestiina oli ajanlaskun alussa läpikulkumaa Lähi-Idässä. Kaikki tunsivat uskontojen kertomukset kuolevista ja ylösnousevista jumalista. Kulttuuri-vaikutteet liikkuivat rajojen yli, sulautuivat toisiinsa ja saivat uusia merkityksiä. Sanalla ylösnousemus oli siihen aikaan ”sata merkitystä”, joita opetettiin kehdosta hautaan. Uskonto jumalineen, piruineen, enkeleineen, oppeineen ja elämyksineen oli jokaisen arki-kokemus eikä niin kuin meillä deismin aikaan 1700-luvulta alkaen: ”Jumala saattaa olla mutta ei vaikuta mihinkään!” Ylösnousemus nähtiin luonnon kiertokulussa. Talven seremonioilla tapettiin vanha vuosi ja kevään riiteillä ylösnostettiin uusi. Elämän ja kuoleman vaihtelu tapahtui kehällisen aika-käsityksen mukaan: Kuolemaa seurasi ylösnousemus Jumalan tekona. Ylösnousemuksen juhlissa iloittiin riehakkaasti. Raamatun tekstit on kirjoitettu primitiivisen kansanuskon kokemuksella, erillään pappien, maisteri-rabbien ja päättäjien virallisesta valtion uskonnosta. Kansanomaisella tasolla esiintyi myös Jeesus ”sanassa ja teossa”. Häntä pidettiin uskottavana oppimattomien maalaisten, sairaiden ja köyhien ruokajonossa, jossa ikävöitiin ylösnousemista pois rikkaiden aiheuttamasta kuolemasta. Mutta yhteiskunnan kerma ei tarvinnut sitä pilkkaavaa profeettaa sen enempää kuin tänäänkään 2000 v myöhemmin täällä pakanoiden eli ei-juutalaisten yhteiskunnassa! Vielä tänäänkin oppimaton köyhä mummo tajuaa ylösnousseen Mestarinsa maistereita paremmin! Hän kokee sielunsa uskossa syntyneensä uudelleen eli siirtyneensä NYT kuolemasta uuden elämän ylösnousemukseen – ”eikä vasta 15. päivä”! Raamatun ajan ylösnousemus-usko tulee itämaisesta kuningas-ideologiasta. Tarinat kertoivat kymmenistä kuolevista ja ylösnousevista jumalista ja heidän maineteoistaan. Kuningas nähtiin ”Jumalana”, ”jumalan poikana” tai ”palvelijana”, jonka kautta taivaan jumala sääteli universumia, luomakuntaa, kansojen historiaa, elämää ja kuolemaa. Kun maan kuningas kuoli, koettiin, että koko maailma romahti kaaoksen kuolemaan. Siksi kipinkapin asettamaan uusi kuningas, jotta päästiin ylösnousemuksen aikaan eli kosmoksen järjestykseen. Riehakkaassa vuosittaisessa kuninkaan valtaistuimellenousu-juhlassa kansa osallistui tuohon Jumalan ”uuteen luomiseen”: Siirryttiin rituaalisesti kuolemasta elämään eli ylösnousemuksen onneen ja menestykseen. Kun ”hyvät ihmiset” murhasivat Jeesuksen rituaalisesti iloisessa karnevaali-juhlassa Golgatalla rikollisen roolissa, he antoivat yhteiskunnan rangaistuksen mutta ystävät näkivät ”kärsivän Kuninkaan” uhrin”. Murhaaja-Paavali kehitteli tulkintaa eteenpäin: Syntyi usko ylösnousseeseen Kristukseen eli kristinusko. Nykyisen kirkkolaitoksen pääsiäisen liturgiassa meillä ”ei ole enää haisuakaan” siitä, mitä ylösnousemus UT:ssa tarkoitti 2000 v sitten! Ehtoollisvieraan on mahdoton päästä kulissien ja roinan keskellä sisäiseen köyhän ihmisen Jumalan kohtaamiseen ja itkemään ilosta, että hän saa uskoa Vapahtajan ”rääkin” nostavan hänet NYT ylös Jumalan valtakuntaan! Tarvitaanko laitoskirkon hallitusmiehille Putinin ja Netanjahun atomia painamaan nykyinen roina alas kuolemaan, jotta kirkon työntekijätkin ylösnousisivat sellaiseen pelosta vapaaseen ilmapiiriin, jossa UT:n rakastava Jeesus ylösnousseena voidaan tunnistaa? Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi nettihaku outokummun pappi luostarinen alla linkki. 1058 blogia ,