ONKO KIRKKO USKONNOLLINEN LAITOS? Matkani tähtenä on ollut halu ymmärtää kulttuurimme yhteiskunnan uskontoa. Uskomisen varhainen hyvä elämys ”ajoi” minut papinkouluun. Jatko-oppia sain srk:ssa, jossa ”pyörin” 30 v, kävin läpi 16 kantelua ja virkatöiden lisäksi 16000 kotikäyntiä. Sain siis kokemusta. Tavallisen ihmisen, joka ei tunne uskon historiallisia juuria eikä uskonto-laitoksensa historian muutosta, on mahdoton nähdä kulissien taa. ”Uskovainen” ”ei kostu” avarassa laitoksessa vaan menee teltalle ”kuulemaan väärentämätöntä sanaa” uskonveljiensä kanssa. Pelkkä tuttujen fraasien kuuleminen riittää eikä niitä kysytä enempää kuin muitakaan ”pyhiä” asioita eli tabuja. Papit eivät pääse koulutuksensa, hiippakunta-hallinnon lainkäytön ja kirkkoneuvoston ”kimppakyydissä” sen parempaan, koska heidän elämänsä ja virassa pysymisensä määräävät toiset eikä pappi itse. Siksi pappi ja muut srk:n ”rengit” eivät reformoi kaikkien näkemiä ”vikatikkejä” vaan heidät nitistetään hiljaisiksi ”laitoksen herrojen” määräämällä ”kirkon edulla”! Katsopa tulosta! Nyt lukija saattaa tajuta, että ”uskomisen itsestäänselvyydet” eivät olekaan selviä. Tavalliset srk:n jäsenet ”jotenkin aavistelevat”, että kirkossa asiat ”eivät ole jotenkin mallillaan”. Siksi jotkut juoksevat erivärisille teltoille etsimään ”oikeaa Jumalaa ja oikeaa Jeesusta”, joka elävämmin ja oikeasti ”lämmittäisi sydäntä”, ”antaisi anteeksi” ja ”olisi turvana lähtijälle”. Kirkon laitoksessa työntekijöillä ei ole aikaa opettaa Raamatun ja UT:n syntymisen ajan asioita Rooman valtakunnan Palestiinassa 2000-3000 v sitten! Laitoskirkon säätelijä vaatii tuputtamaan vain perinteen päätepisteen fraaseja ”totuutena”! Uskontohistorioitsija Arne Runebergin teoksen Jesu korfästelse i religionshistoriska belysning 1952 valossa pääsemme eteenpäin jo yhden esimerkin avulla. Historian juutalaisen Jeshuan = Jeesuksen ”paaluun ripustaminen” oli aikansa yhteisössä iloinen vuosi-karnevaali, jossa rituaalisesti näyteltiin rikollisen murhaamisella juutalaisten kokema kärsimys ja siitä pelastuminen mm. Persiassa 2500 v sitten. Pilatus totesi Jeesuksen syyttömäksi ja yritti antaa hänelle näytelmän syyttömän eli Mordekain roolin, mutta kansan riehuessa juhla-humussa ja huutaessa ”päästä meille Barabbas… tulkoon hänen verensä meidän ja lastemme päälle” Jeesus saikin rikollisen Hamanin roolin. Siinä papit, rabbimaisterit ja ”koko neuvosto” eli synedrium= maan hallitus, yliopista ja korkein oikeus pääsi murhaamaan rikollisen Jeesuksensa, köyhien, sairaiden ja maahan lyötyjen ystävän: ”Pelastajan”, Jumalan Pojan”, ”Vapahtajan”, kuten jokainen voi lukea UT:sta. Kansa ei pyytänyt itselleen lisää syyllisyyttä vaan rikollisen Jeesuksen päällään kantamaa maagista voimaa päästämään heidät vapaiksi miehittäjien eli roomalaisten kiusaamisesta!! Kirkon ”Jeesusta” jankataan nykyisin vielä paljon, mutta johtuen laitoksen perinteestä 300-luvulta alkaen, kun Rooman keisari painoi sotilaan saappaan kirkkoon sen ylipappina ja jumalana, ”Jeesus” on ihmisille niin ohut ”luipero”, josta ei ”pulskistu” atomia nielevä sanankuulija. Eikä mene kirkon päättäjä saarnaamaan korkeimmalle oikeudelle: ”Sinä sie oott sammoo ammattikuntoo ku ne jotka tappo meijjän Jumalan siellä kolkatalla, vai mite se ol!” Raamatun kirjat ovat redaktorit eli toimittajat kirjoittaneet aikansa ajattelutavan mukaan primitiivisen ei-dualistisen kansanuskon tasolla, ilman tietokoneita, led-lamppuja, pappien ja oppineiden ”viisauksia”. Jeesus puhui vertauksissaan oppimattomille maajusseille, kalastajille, ”huoriksi”-, ”hulluiksi”- ja ”varkaiksi” -haukutuille rakkauden myötätunnolla - vertauksin, joista he löysivät rivienvälisen sanoman, idean: He kokivat pelastuksen. Sama mies ja sama saarna oli yhteiskunnan köyhien riistäjille ”rikos”, ”loukkaus”, ”Jumalan pilkka”, jne., josta ”tuli rapsut”. Tämän päivän kirkko salaa alkuperäiset Raamatun kirjoittajien tarkoitukset ja jankkaa myöhemmän perinteen kylmiä oppeja, koska ne toimivat edes jotenkin, herättämättä levottomuutta ”kansassa”! Nimittäin: tuskin taivaaseen mennyt Jeesus muutti mielipidettään siitä, mitä hän maan päällä sanoi!. Kirkko ei laitoksena paljoa lisää ”köyhän uskoa”. Papit ”tekevät duunia”, istuvat kokouksissa; hauturi kaivaa hautaa; talouspäällikkö laskee euroja; khra pitää kokousta, nuoriso-ohjus leiriä ja talonmies kerää koiran kakkaa kirkkotieltä; lopuksi ”lurautetaan” virsi ja aamen! Onko se 5 % mitä menee srk:n rahaa ”Jumalan valtakunnan työhön” talousarviossa?! Jokainen näkee, että UT:n Jeesus on ”paitsiossa” ja ”turha roina” keskiössä siihen verrattuna, jos kirkon tarkoitus on jatkaa Mestarin työtä ”hänen hengessään”. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti: outokummun pappi luostarinen alalaita linkki, 1059 blogia